Päivän kuva: hiljentyminen nelostien bussionnettomuuspaikoilla

Reilun 40 kilometrin matkalle nelostiellä osuu kaksi Suomen tuhoisimpiin tieliikenneonnettomuuksiin lukeutuvaa bussiturmaa.

Joskus sattuma yhdistettynä omaan valveutumiseen aiheuttaa mielenkiintoisia kohtaamisia. Näin kävi heinäkuun ensimmäisenä perjantaina, kun matka pohjoiseen Keski-Suomeen osui sattumalta samalle päivälle, kun samaisella tieosuudella vietettiin hieman synkempiä merkkipäiviä.

Heinäkuun viidentenä päivänä tuli nimittäin kuluneeksi tasan 50 vuotta niin sanotusta Laukaan bussiturmasta, joka tapahtui siis 5.7.1974 nelostiellä Vehniän kylän kohdalla. Suuronnettomuus on yksi pahimpia Suomen teillä tapahtuneita ajoneuvo-onnettomuuksia.

Vehniän bussionnettomuus

Onnettomuudessa oli osallisena kaksi ajoneuvoa. Nelostietä pohjoiseen kulkenut hollantilaisia turisteja kuljettanut bussi törmäsi vastaan tulevaan kuorma-autoon – tarkemmin sanottuna sen perävaunuun.

Bussi oli lähtenyt ohittamaan autoa ja vastaan tuleva kuorma-autoyhdistelmä oli väistänyt tätä jarruttamalla. Yhdistelmän perävaunussa yhden akselin jarrut jarruttivat vain vasemmalta puolelta, mikä sai vuorostaan perävaunun ajautumaan vastaantulevien kaistalle.

Bussi törmäsi perävaunuun sillä seurauksella, että sen koko kylki repeytyi. Vauhdin vuoksi bussi suistui myös tieltä ja kaatui kahdesti katon kautta ympäri notkossa olevalle pellolle.

Onnettomuus oli raju ja koska toisena osapuolena oli linja-auto, uhreja oli paljon. Henkensä menetti 12 henkilöä ja 18 loukkaantui. Kaikki uhrit olivat bussista, sillä kuorma-auton kuljettaja ja apukuljettaja eivät loukkaantuneet yhdistelmän vaurioiden kohdistuessa vain perävaunuun.

Kohti seuraavaa turmapaikkaa

Vehniän onnettomuuspaikka sijaitsee vajaan kilometrin pohjoiseen Tikkakosken varalaskupaikasta ja lentoaseman liittymästä. Vaikka satuimme olemaan paikalla merkittävänä päivänä, ei jälkipolville jäänyt reissusta ainakaan kuvallista kerrottavaa. Tästä piti huolen muutaman vuoden takaisessa nelostien remontissa paikalle nousseet meluvallit, eikä toisaalta paikalla ollut muutenkaan nähtävissä mitään muistomerkkiä historiallisesta onnettomuudesta.

Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen. Matkamme on määrä jatkua yhä nelostietä pohjoiseen ja 43 kilometrin matkan jälkeen päädymme toiselle onnettomuuspaikalle, jossa tarina on jopa karmaisevankin yhteneväinen Laukaan bussionnettomuuden kanssa. Lisäksi kaiken sattuman huipuksi, myös tästä onnettomuudesta on tullut hiljattain kuluneeksi pyöreitä vuosia.

Moni varmaan jo arvaakin näillä alustuksilla seuraavan pysähdyspaikkamme. Olemme Äänekosken pohjoispuolella Konginkankaalla, jossa tapahtui Suomen tieliikennehistorian tuhoisin onnettomuus maaliskuun 19. päivänä vuonna 2004. Tästäkin onnettomuudesta tuli reilu kolme kuukautta sitten kuluneeksi 20 vuotta.

Konginkankaan bussionnettomuus

Konginkankaan bussionnettomuudessa pohjoiseen matkalla ollut ja nuoria suomalaisia hiihtoturisteja kuljettanut linja-auto törmäsi vastaan tulleeseen täysperävaunurekkaan. Bussi osui perävaunun etuosaan, jonka seurauksena lastina olleet paperirullat vyöryivät linja-autoon. Bussissa olleista 23 kuoli ja 14 loukkaantui.

Molempia nelostien turmia yhdistää moni asia. Turistibussit olivat matkalla pohjoiseen, mutta niiden matkanteko pysähtyi vastaantulevan raskaan ajoneuvon heittelehtivään perävaunuun. Yhteistä on myös se, että raskaan ajoneuvon kuljettajat selvisivät, mutta busseissa kukaan ei selvinnyt rajusta onnettomuudesta täysin vammoitta.

Siinä missä Vehniän onnettomuuspaikkaa ei enää tätä nykyä tunnista puolen vuosisadan takaisten lehtikuvien paikaksi, Konginkankaalla maisema ei ole juuri muuttunut kahdessa vuosikymmenessä. Vain lumi tuntuu puuttuvan niistä lukuisista onnettomuuskuvista, joita internet on pullollaan. Vastaavasti 1970-luvulla tapahtuneesta Vehniän onnettomuudesta on saatavilla huomattavasti vähemmän kuva- tai muutakaan materiaalia.

Onnettomuuspaikan tunnistamista helpottaa myös se, että paikalla on valkoisia ristejä peräti kaksin kappalein. Risteistä isompi on sijoitettu tien reunaan ennen peltoaukeaa kiinnittämään ohikulkijoiden huomio, mutta varsinaisella turmapaikalla keskellä peltoaukeaa sijaitsee toinen mitoiltaan vähän pienempi risti.

Pyöreät merkkivuodet eivät näy Konginkankaan onnettomuuspaikalla lainkaan, mikä ehkä vähän yllättää. Odotuksissa oli, että paikalla olisi käyty hiljattain, mutta heinikko on selvästi koskematon – joskin tähän aikaan vuodesta se myös kasvaa nopeasti. Myöskään yhtään muistoesinettä tai kynttilän jämää ei näy paikalla. Ehkä osasyynä on ohi kulkeva vilkas liikenne, joka tekee muistopaikasta hitusen vaarallisen liikkua. Meneehän paikan ohi päivittäin noin 20 000 autoa, joista 10 prosenttia on raskasta liikennettä.

Molemmat ristit yllättävät myös heikolla kunnollaan. Pienempi peltoaukean risti on alkanut jo hajoamaan, ja myös suurempi versio on selvästi ollut pitkään säiden armoilla. Risteistä löytyvät laatat ja päivämäärät kuitenkin kertovat jokaiselle ohikulkeneelle vähintäänkin vihjeen siitä, mitä tällä paikalla on joskus tapahtunut.