Päivän kuva: Tee-se-itse -vinkki – näin syntyy mahtava avolavahiekkalaatikko!

Pienen autoilijan ensimmäinen oma ajoneuvo syntyy nikkaroimalla puusta.

Miksi hiekkalaatikon pitäisi aina olla pelkkä tylsä neliö? Tämä kysymys mielessä annoimme mielikuvituksen laukata, ja suunnittelimme ja toteutimme tulevan autoilijan toiveen, hiekkalaatikon, joka olisi monipuolinen leikkiväline ja samalla myös hiekkalelujen säilytyspaikka.

Millimetrin tarkkoja piirustuksia emme julkaise, siitä yksinkertaisesta syystä ettemme sellaisia tätä projektia varten tehneet. Suunnitelma hahmottui sitä mukaa kun rakennustyö eteni. Lopulliset mitat voi päättää sen mukaan, minkä kokoiset leikkijät ja montako leikkijää samaan aikaa on auton kimpussa ahertamassa. Esimerkkiautomme kokonaispituus on 2,5 metriä ja leveys1,2 metriä. ”Lavamitat” ovat 1,2 x 1,4 metriä.

Materiaaleina pääasiassa kestopuuta ja filmivaneria

Päämateriaalina on kestopuu. Auton ja hiekkalaatikon kehikkona on poikkileikkaukseltaan 28x145 höylätty kestopuu, ja ulkonäkösyistä sen tulisi mielellään olla molemmilta puoliltaan sileää, ei uritettua. Toisena kestopuudimensiona on käytetty sirompaa kokoa 18x95, josta on tehty mm. Istuinosa, puskurit ja erilaisia koristeosia.

Konepelti, renkaat ja ohjauspyörä on sahattu ja muotoiltu 12 millimetrin vahvuisesta filmivanerista. Sekä puutavaran että vanerilevyn käytössä kultaisena ohjesääntönä kannattaa pitää, että ensin sahataan pisimmät/suurimmat kappaleet, ja pienimmät osat tehdään lopuksi jääneistä hukkapätkistä.

Ei vaadi monimutkaisia työkaluja

Rakentaminen onnistuu suhteellisen vähillä työkaluilla. Tärkeimmät välineet ovat katkaisusirkeli, kuviosaha, yläjyrsin sekä ruuvinväännin. Katkaisusirkelillä saadaan kaikki sahauspinnat siisteiksi sekä varmasti suoriksi. Kuviosahalla leikataan esimerkiksi oviaukot haluttuun muotoon sekä muut kaarevat pinnat, mukaanlukien ohjauspyörä ja renkaat. Jyrsimellä pyöristetään mm. oviaukkojen ja ohjauspyörän reunat. Ahkerimmin käytössä on ruuvinväännin, kun terassiruuveilla (45 mm ja 55 mm) ruuvataan puuosat kiinni toisiinsa.

Mitä enemmän löytyy puutavaran irtopätkiä ja muita tarvikkeita nurkista, sitä pienemmällä budjetilla rakentamisessa selviää. Jos taas kaikki on ostettava, niin pitää varautua lompakon kevenemiseen noin 250 eurolla, edellyttäen että työkalut ovat jo valmiina.

Kustannuksista puutavaran osuus on noin puolet, vanerilevy maksaa viitisenkymmentä euroa ja muihin pientarvikkeisiin, kuten konepellin saranoihin, kaikkien puupintojen pintakäsittelyyn sopivaan puuöljyyn sekä vanerin sahauspintojen käsittelyyn sopivan tumman maalin ja ruuvien yhteishinta on ostopaikasta riippuen vajaat sata euroa.

Työn iloa!

Teksti ja kuvat: Janne Huhtala