Suuri huiputus – Saanatunturi on itseoikeutetusti maamme helmiä

Saana tunturi Saanan huiputus huippu kotimaan helmi Saanatunturi

Retki Saana-tunturin huipulle tarjoaa maisemia monen ulkomaanmatkan edestä. Syystäkin, sillä kilometrin korkeuteen kurkottavan tunturin laelta näkee aina Ruotsiin ja Norjaan saakka.

Tämänkö takia tänne tulimme? Lakonisella huumorilla kuorrutettu ajatus käväisee mielessä, kun katselen ympärilleni Saanan huipulla. En näe mitään. En yhtään mitään.

Saana tunturi Saanan huiputus huippu kotimaan helmi

Eilispäiväinen sääennuste näyttää toteutuneen. Matalalla roikkuvat pilvet ovat peittäneet tunturin laen ja kutistaneet näkyvyyden metreihin tai enintään kymmeneen.

Harmi, mutta onneksi matka huipulle on ollut upea. Aloitimme nousun aamuseitsemältä tunturin juureen tehdyltä pysäköintialueelta. Vain muutaman sadan metrin jälkeen rakennettu ympäristö jää taakse. Vaivaiskoivujen läpi kulkeva polku on täynnä pientä kivikkoa, joten jalkinevalinnan onnistuminen tulee testattua heti. Pahimpien kohtien yli auttavat pitkospuut.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kotimaan helmi

Kotimaan helmi on Moottorin valitsema kotimainen matkakohde, joka on persoonallinen, elämyksellinen ja houkutteleva.

Puurajan yläpuolella

Koivikkoa kestää vain vajaan varttitunnin, vaikka jo matkan tässä vaiheessa tekee mieli pysähtyä valokuvaamaan vähän väliä. Vierailuhetkemme sattuu syyskuun puoliväliin, joten värimaailmaa hallitsee hehkuva ruska. Puurajan jälkeen alkaa paljakka, matalan kasvillisuuden lakialue. Kivikkoinen polku kiipeää vihreästä oranssiin hohtavaa värimerta ylöspäin.

Puoli kahdeksalta kohtaamme ensimmäisen kerran muita vaeltajia. Satakunta metriä seurueemme alapuolella pitkospuita etenee kolmihenkinen perhe, tai ainakin yksi vasa ja kaksi aikuista poroa. Vaikka lajin älykkyydelle on tapana naureskella, näyttää sorkkaeläin ymmärtävän pitkoispuiden mukavuuden päälle. Päästämme porot tauon aikana koukkaamaan alarinteen kautta ohitsemme.

Näillä main reitti kääntyy: alkumatka edetään luoteeseen tunturin reunaa kohti ylös, sitten koittaa jyrkkä käännös kaakkoa kohti nousevalle Saana-tunturin selälle. Jossain edessä 1 029 metrin korkeudessa siintää huippu. Nousua ei kilometriä ole, sillä jo Saanan juurelle ulottuva Kilpisjärvi on 473 metrin korkeudessa ja vaellusreitin pysäköintialue vielä jonkin verran tätä korkeammalla.

Katsottavaa ja kuvattavaa

Saanan loiva rinne avaa nousulle mahtavat maisemat. Ylöspäin viettävä polku näkyy edessä monien satojen metrien matkalla, vaikka lopulta pilviverho kätkee huipun.

Hetken ajan reitti helpottuu hiekkapoluksi, jota kävellessä uskaltaa katsella ympäröivää maisemaa. Valokuvattavaa ei tarvitse etsiä, joten eteneminen tuntuu pysähtelevän jatkuvasti. Maisemien lisäksi kameralla voi ikuistaa tunturikasveja, kenties lintujakin.

Nousu jyrkkenee, mutta herkän luonnon suojelemiseksi eteneminen käy jyrkimmässä kohdassa vuonna 2019 rakennettuja kiviportaita pitkin.

Portaiden laella kasvillisuus vaihtuu vieläkin kitukasvuisempaan kivimereen, jossa näyttää pärjäävän lähinnä heinät ja mustikan kaltaiset jääräpäät.

Nousu ei vielä paina toimistotyöntekijän jaloissa, vaikka henkisesti se tuntuu loputtomalta, sillä huippua verhoava pilvimeri ei vieläkään paljasta päämäärää. Kiipeämistä jääkausien muovaamien kallioiden ja kivikkojen läpi jatkuu ja jatkuu. Jos moinen kuulostaa yksitoikkoiselta, kannattaa käydä paikan päällä katsomassa maisemat.

Käsivarren luonto aukeaa ruskan väriloistossa mahtavan jylhänä. Etelästä länteen ulottuva Kilpisjärvi rajaa Suomen ja Ruotsin, luoteessa ja pohjoisessa odottavat Norjan lumihuiput. Jos osaisi katsoa oikeaan suuntaan, voisi kenties nähdä kolmen maan yhteisen rajapyykin. Mikäli retkeilyintoa riittää, pääsee sitä katsomaan 11 kilometrin mittaisella patikoinnilla Mallan luonnonpuiston läpi, tai vaivattomammin laivalla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Pilven peitossa

Tunturin laen lähestyessä maisema alkaa verhoutua yhä sankemmin pilviverhoon. Kaiken kattavan harmauden läpi kajastava aurinko saa karun kivikkomaiseman vaikuttamaan joltain tieteiselokuvan vieraalta planeetalta. Välillä polun reunalla näkyy kivikasoja, kuin merkkejä muinaisesta sivilisaatiosta. Reitin vieressä kohoava linkkimasto sopii tunnelmaan täydellisesti.

Polku on selkeä ja opasteet tiheässä, joten eksymisen pelkoa ei sumussa ole. Maisemien puute ja tietämättömyys etäisyydestä päämäärään ovat heikon näkyvyyden haittapuolet.

Ruisleivän täytteisen evästauon ja lukuisten kuvauspysähdysten takia matkamme huipulle on edennyt sen verran hitaasti, että muut seurueet ovat saavuttaneet ja ohittaneet meidät jo aikoja sitten. Ylärinteellä vastavalossa siluettina erottuvat ihmiset tekevät maisemaan, siis anteeksi harmauteen, oman lisänsä.

Kaksinkertainen huiputus

Yhtäkkiä olemme huipulla. Heikossa näkyvyydessä sen erottaa vain korkeasta kiviröykkiöstä ja alueelle pysähtyneistä ihmisistä.

Hidasvauhtinen nousu on kestänyt kaksi ja puoli tuntia. Se on riittävästi, jotta huiputus tuntuisi saavutukselta, muttei liian rankka urakka tervejalkaiselle normaalikuntoiselle aikuiselle.

Kirjaamme laatikkoon kätkettyyn vieraskirjaan terveiset Moottorilta ja pidämme mietintätauon. Odottaako sään kirkastumista vai palatako takaisin? Hetken odottelu hyytävässä tuulessa helpottaa päätöstä: huiputettu on, lähdetään takaisin.

Paluumatkaa on kestänyt korkeintaan kymmenen minuuttia, kun maisema muuttuu. Kauan sitten utuun kätkeytynyt linkkimasto näkyy jälleen. Pilvet ovat väistymässä. Nopeasti näkyvyys yltää tunturin laelle, ja minuuttien päästä koko maisema aukenee: Kilpisjärvi ja muut ympäristön vesistöt paljastuvat, samoin lukuisat Norjan puolen lumihuiput. Kaikkea ympäröi auringossa hohtava ruska.

Paluumatka kulkee samaa reittiä takaisin, mutta maisema on täysin toisenlainen. Ruskassa kylpevä erämaa on huikean kaunis näky.

Kun yritimme huiputtaa Saanan, taisikin tunturi huiputtaa meidät.

Saana

Sijainti käsivarressa, Enontekiön luoteiskolkassa
Korkeus merenpinnasta: 1 029 metriä
Vaellusreitti huipulle: noin 4 kilometriä, lähtö Kilpisjärven retkeilykeskukselta

Teksti: Lauri Ahtiainen Kuvat: Jari Saarentaus ja Lauri Ahtiainen

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy