Scandic Grand Central – Helsingin ytimessä, mutta irti ulkomaailman humusta

Scandic Grand Central -hotellin rakentaminen VR:n entisistä henkilöstötiloista vei nelisen vuotta, mutta lopputulos on sen arvioinen.

Helsingin rautatieasema on ehkä kaupungin tunnetuin paikka, onhan pääkaupunkimme nykyinen ydin aseman ympärille rakentunut. Kyseisen aseman suunnittelusta järjestettiin 1800-luvun lopussa kilpailu, jonka voitti Eliel Saarinen. Itse asemarakennus ei ollut kuitenkaan ainoa suunnittelukilpailussa kaavailtu teos, vaan tehtävään kuului myös Rautatiehallituksen hallintorakennuksen suunnittelu. Hallintorakennus valmistuikin kymmenisen vuotta asemarakennusta aiemmin ja nyt vuosien ’’suljettujen ovien’’ jälkeen tila on avattu yleisölle hotellina joka kantaa nimeä Scandic Grand Central.

Tila on muutettu hotelliksi Museoviraston tiukkojen reunaehtojen mukaisesti – muun muassa rappukäytävät ja ikkunat ovat suojeltuja kohteita. Esimerkiksi kaikkien neljän tuhannen ikkunan pokan kunnostamiseen ja maalaamiseen yhdeltä ihmiseltä olisi kulunut arviolta kaksikymmentä vuotta.

Vanhan rakennuksen lisäksi kokonaisuuteen rakennettiin uusi keskirakennus, joka yhdistää H-kirjaimen muotoisen rakennuksen siivet yhteen – tämän huhutaan olleen jo aikanaan itse Saarisenkin mietteissä. Kaikkiaan huoneita on nyt 491.

Saarisen suunnittelu 1900-luvun alussa ei jäänyt ainoastaan näiden rakennusten tasolle. Hallintorakennus oli rantasalmelaislähtöisen arkkitehdin kokonaisteos, johon hän suunnitteli tilat huonekaluja myöten. Ensimmäiset näistä huonekaluista on nähtävissä heti kun astuu Rautatientorin pääsisäänkäynnistä hotellin aulaan. Sininen pöytäryhmä ei varsinaisesti houkuttele olemuksellaan viettämään aikaa sen ääressä – tarinan mukaan Saarinen ei ollut pitkien palavereiden ystävä ja istuimet muotoiltiin sen mukaisesti.

Tarkkaa tutkimista

Saarinen oli suunnitteluvaiheessa hakenut inspiraatiota ulkomailta ja tämä näkyy jugend-tyylisen rakennuksen porrasmaisissa muodoissa. Jo rappukäytävässä tämä näyttäytyy erilaisina porrastuksina ja yksityiskohtina, joita voi löytää esimerkiksi rappusista, kaiteista ja pylväiden yläpäistä. Seinämaalauksetkin on toteutettu rakennuksen alkuperää kunnioittaen – vuosien saatossa vedettyjä maalikerroksia on raaputettu sieltä täältä pois alkuperäisen värin, kuvioinnin ja maalaustyylin löytämiseksi.

Hotellin toisessa kerroksessa maalin alta oli paljastunut hieman suurempi yllätys, nimittäin vanhat opastaulut suomeksi ja ruotsiksi. Nyt kunnostetuissa opastauluissa kerrotaan pääjohtajien puolella sijainneen muun muassa päätirehtöörin, ylilääkärin ja ylikontrollöörin työtilat. Myös VR:n työntekijöiden sisällissodassa kuolleita työntekijöitä muistetaan seinällä nimilistan muodossa.

Nyt johtajien huoneita on valjastettu kokoushuoneiksi. Toisesta kerroksesta löytyy viisi tällaista työtilaa, jotka on yhdistetty toisiinsa väliovilla – entisaikaan johtajat eivät nähtävästi halunneet liikkua käytävillä rahvaan seassa. Yksi huoneista on varustettu alkuperäisillä jykevillä tammikalusteilla. Pitkän pöydän päässä on nähtävissä lommoja iskuista, mutta nykyään päätösten toivotaan syntyvän ilman pöytävanhuksen nuijimista.

Huoneet yksilöitä

Koska hotellia ei ole alkujaan suunniteltu hotelliksi, sen huoneet eivät jaa keskenään identtistä perustaa. Lisäksi huoneisiin on luotu erilaisia teemoja. Vanhan puolen hotellihuoneet ovat tyyliltään klassisempia ja varsin pelkistettyjä – uudisrakennuksessa on modernimpaa, mutta rakennustyyli on kuitenkin muun rakennuksen historiaa kunnioittavaa.

Huoneissa huomio kiinnittyy aluksi niiden korkeuteen – ilmavuus tekee huoneista viihtyisiä ja kehuja täytyy antaa myös kokolattiamattojen pois jättämisestä. Lisäilmettä huoneisiin tuo erilaiset taideteokset, teeman mukaan seiniltä löytyy maalaus- tai valokuvateoksia.

Kylpyammeet hotellihuoneissa ovat peruskauraa, Grand Centralissakin sellainen löytyy noin sadasta huoneesta, mutta kuudestatoista parhaasta huoneesta löytyy myös omat saunat, vieläpä yllättävän tilavat sellaiset.

Sisustusteeman ja huoneen hintaluokan lisäksi huoneen valinnassa kannattaa ottaa huomioon, millaisen maiseman haluaa ihailtavaksi. Vaihtoehtoina on muun muassa Rautatientorin suunta, (josta pääsee näkemään rautatieaseman kellotornin uudesta perspektiivistä), Kansallisteatteri, hotellin oma sisäpiha, ratapiha ja Kaisaniemen puisto.

Ylimmistä kerroksista luvataan avautuvan komea maisema Helsingin ytimen kattomereen mutta kovasta kysynnästä johtuen yksikään niistä ei ollut vapaana vierailumme aikaan.

Kaikkea muutakin kuin majoitustila

Vaikka hotellihuoneet olivat vakuuttavia ja massasta poikkeavia, suurimman vaikutuksen tekee vastikään avatun rakennuksen kokonaisuus. Hieman sokkeloisessa hotellissa hortoillessa silmiin pistää jatkuvasti uusia yksityiskohtia ihailtavaksi: huonekäytävien katot muuttuvat kerroksittain eri muotoisiksi, uuden rakennuksen puolella rakennuksen ulkoseinät muodostavat sisälleen puolisoikion, joka oikeasta kulmasta katsottuna näyttää heijastavien lasien ansiosta täydelle soikiolle, eikä sovi unohtaa tyylikkäitä ruokailu- ja baaritiloja.

Jykevät seinät myös eristävät ulkomaailman erinomaisesti – bussien, junien ja rakennustyömaiden melusaaste kuoleutuu niin, että välillä unohtaa olevansa Suomen suurimman ja tiheimmin asutun kaupungin keskustassa. Tämä koskee hotellihuoneiden ja kokoustilojen lisäksi myös hotellin terassilla varustettua sisäpihaa.

Jossain päin rakennusta on haluttu säilyttää näkyvillä palasia täysin alkuperäisessä muodossaan: hotellin baarissa on nähtävillä palanen alkuperäistä lattiaa ja jopa yleisiä WC-tiloja voi kutsua omaksi näkemisen arvoiseksi paikaksi niiden alkuperäisen ilmeen takia.

Kaikkiaan kulttuuriperintö on onnistuttu säilyttämään erinomaisesti nykyaikaisista elementeistä huolimatta, ei ihme, että aikanaan rakennuksessa työskennelleet ovat olleet kiinnostuneita verestämään muistojaan esimerkiksi varaamalla majoituksen entiseen työhuoneeseensa.

Teksti: Eetu Kokkonen Kuvat: Aake Kinnunen

Lisää aiheesta

• Kakolassa vapaaehtoisesti – vankilatunnelmaa mutta tyylikkäästi
• Korona saa hirvenkin sosiaaliseksi – Ranuan eläinpuisto sykähdyttää talvisinkin
• Kuninkaallinen vastaanotto – Sastamalan ainutkertainen Villa Royal
• Lahnajärvi – Suomen legendaarisin taukopaikka tarjoaa virkistystä retrohengessä
• Norppaseikkailu Linnansaaren kansallispuistossa
• Pohojanmaan sheriffin ainutkertaisilla tiluksilla Suomen Ameriikassa
• Tarjolla maailmanluokan harvinaisuuksia – Suomen Ilmavoimamuseo
• Fiskarsin ruukkikylä – ohittamaton ja monipuolinen ympäri vuoden