Tarkastaja Turkula – sisätilat eivät kasva auton ulkomittojen tahdissa

Sutjakat muodot miellyttävät silmää, mutta syövät tilaa matkustamosta.

Nykyautot ovat muotoilultaan aiempaa sutjakampia ja muhkeampia. Tyylikäs ulkonäkö miellyttää silmää ja on lähes elintärkeä myyntivaltti.

Virtaviivainen muotoilu vähentää ilmanvastusta, mutta etu hukkaantuu, sillä autot ovat entistä leveämpiä ja korkeampia.

Sisä- ja tavaratilat eivät ole kasvaneet samassa suhteessa kuin ulkomitat. Tilojen kasvu mallinmuutosten yhteydessä on yleensä niukkaa, olemattomasta muutamaan senttiin.

Valmistajat hehkuttavat esimerkiksi jalkatilojen kasvua merkittäväksi, vaikka vertailumittaus edeltäjään osoittaa muutokseksi sentin kaksi. Joskus uutuus voi olla jopa edeltäjäänsä ahtaampi, etenkin pääntilojen osalta.

Koko voi olla hyödyksi kolarissa, sillä muhkeaan koriin saadaan laajemmat törmäysenergiaa sitovat kokoonpuristumisvyöhykkeet kuin pieneen koriin.

Huolellisella suunnittelulla ja runsaalla turvavarustelulla kompaktinkin kokoiseen koriin saadaan haluttaessa mainiot turvaominaisuudet, hyvänä esimerkkinä uusi Volvo V40.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kehnot säädöt kuljettajan istuimessa

Etuistuimen istuinosa on monissa automalleissa turhan lyhyt ja korkeuden säätövara ylöspäin on niukka. Korkeussäätö nostaa yleensä enemmän istuimen takareunaa kuin etureunaa. Siksi istuma-asento muuttuu kiikkeräksi ja reisituki jää vajaaksi. Istuma-asento ja olematon tuki väsyttävät pitemmässä ajossa.

Kallistuksen säätö räätälöisi istuimen haluttuun kulmaan, ja se kohentaisi reisitukea ja ajoasentoa. Jos lompakko kestää, kannattaa lisävarustelistalta ruksia autoonsa mukavuus- tai urheiluistuimet.

Erillinen istuinosan pituuden säätö, tuo reisitukiratkaisun erikokoisille kuskeille. Hyvänä esimerkkinä ovat BMW:n urheiluistuimet.

Portaallinen säätö on usein harvavälinen

Selkänojan kallistuksen säätö on monissa autossa yhä ratkaistu vanhanaikaisesti portaallisena. Sopivin selkänojan kulma jää usein säätöpykälien väliin. Ajon aikana kallistusta ei kannata säätää, sillä selkänoja voi retkahtaa holtittomasti.

Portaaton selkänojan säätö on tarkempi ja turvallisempi. Monipuoliset sähkötoimiset säädöt löytyvät yleensä vakiona vain kalliimman luokan autoista.

Ajoasentoa parantava ohjauspyörän etäisyyden säätö puuttuu edelleen monista halpamalleista.

Onneksi sentään ratin korkeuden säätö on nykyään vakiona lähes kaikissa uusissa malleissa.

Matto liukuu polkimien alle

Irtomattojen kiinnikkeet ovat usein luvattoman heppoiset. Matto voi liukua poljinten alle, mikä voi vaikeuttaa ajamista ja aiheuttaa riskejä. Joissakin malleissa heppoiset maton kiinnikkeet irtoilevat mattoa puhdistettaessa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Matalalta hankala könytä ulos

Moneen autoon on hankala istuutua ja vaikea punnertaa pois. Istuimet ovat matalalla, etenkin takana. Turvallisuuden vuoksi korkeat ja leveät kynnykset sekä massiiviset keskipilarit pienentävät oviaukon kokoa ja vaikeuttavat autoon ja autosta käymistä.

Keskipaikalle pääsy vaatii voimistelua. Korkea keskitunneli ja taaksepäin ulottuva keskikonsoli ovat tiellä. Herää kysymys, onko suunnittelija koskaan kömpinyt taakse keskipaikalle?

Autoilijat äänestävät jaloillaan. Yhä useampi ostaa korkean katumaasturin, joista suurin osa myydään etuvetoisena, ei nelivetoisena. Korkeat tila-autot houkuttelevat, mutta maasturimaisten autojen tarjonta ja suosio ovat kasvaneet, eikä tälle kehitykselle voi povata laantumista, onhan ajokorttikansan keski-ikä nousussa.

Matala takaistuin, niukka pääntila

Monessa nykyautossa takapenkillä istutaan matalalla, mikä heikentää reisitukea. Takaistuin on tehty matalaksi, jotta virtaviivaiseen autoon saataisiin riittävästi pääntilaa. Takaistuinten mataluuden syynä voi myös olla kustannuksia säästävä tavaratilan laajentaminen: tila kasvaa kääntämällä selkänojat takaistuinten päälle.

Matalasta takapenkistä huolimatta pääntila takana voi olla niukka yli 180-senttisille, etenkin keskipaikalla. Virtaviivainen coupémainen muotoilu rajoittaa pääntilaa takana myös monissa muissa korimalleissa.

Nyky-sedanien, viistoperien ja jopa joidenkin katumaasturien kattolinja on muodikkaasti viisto – takatilojen kustannuksella. Esimerkkinä niukoista pääntiloista takana mainittakoon Mercedes-Benz CLA coupé.

Kolmelle ahdas

Monen isonkin nykyauton takaistuin on mukava vain kahdelle. Epämukava keskipaikka sopii vain tilapäiseen käyttöön.

Keskellä on kitkuteltava epämukavasti ja kiikkerästi muhkuran päällä hartiat lysyssä ja pään hipoessa kattoa.

Vesi ja lumi kastelevat istuimet

Pieni, mutta yhtä kaikki ikävä piirre pyöreämuotoisissa nykyautoissa on se, ettei niiden katon reunoissa ole enää vesikouruja. Viisto oviaukko ja vesikourujen puute aiheuttavat sen, että sadevesi ja lumi hulahtavat istuimille ovia avattaessa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Yli 400 koeajon kokemuksella!

Timo Turkula kirjoittaa Moottorin lukijoille ratin korkeudelta: tavallisen suomalaisautoilijan näkökulmasta.

Tarkastaja Turkula -sarjan pohjana on kokemus ja näkemys, joita Timo Turkula – yksi maan kokeneimpia koeajajia – on kerännyt uransa aikana.

Turkulan hammastelu ei jää ikenillä nutusteluksi. Havaitut epäkohdat ovat perua pitkälti yli 400 uuden automallin koeajoista 15 vuoden ajalta suomalaisilla teillä vaihtelevissa ajokeleissä. Kullakin automallilla on ajettu vähintään 800 kilometriä tietyn toistettavan ajo-ohjelman mukaan.

timo.turkula(äet)kolumbus.fi

Teksti: Timo Turkula Kuvat: Moottorin kuva-arkisto

Artikkeli on julkaistu alun perin Moottorissa 3/2016