Koululaisten turvallisuus on aikuisten vastuulla – myös niiden aikuisten, joilla ei ole omia lapsia

Tässä muutama ajankohtainen muistutus taas näin koulujen alkamisen aikaan.

Koulujen alkamisen seurauksena lapsia on taas yhä enemmän liikenteessä – aamuisin kouluun mennessä ja iltapäivällä sieltä palatessa.

Jokainen vanhempi tai huoltaja on varmasti jo kesän aikana tehnyt parhaansa perehdyttämällä lapsensa koulureittiin ja sen vaaranpaikkoihin. Vaikka näin olisi toimittu saman lapsen kanssa ensimmäisen kerran jo vuosi tai kaksi sitten, on tärkeää hahmottaa, että liikkumistavan muuttuminen tuo omat riskinsä.

Uudelleenperehdytystä tarvitaan siis ainakin siinä vaiheessa, kun aiemmin koulumatkaa kävellen taittanut lapsi alkaa kulkea koulumatkaa pyöräillen. Myös linja-autolla taitettavaan koulumatkaan liittyvät omat vaaransa, joista on tärkeää keskustella yhdessä lapsen kanssa.

Olennaista on pohtia myös tavallisuudesta poikkeavia ongelmatilanteita, joihin lapsi saattaa koulumatkalla joutua. Hyvä esimerkki tällaisesta on liikennevalojen toimimattomuus, minkä myötä tuttu ja turvallinen tienylitys muuttuukin vieraaksi ja vaaralliseksi. Lapsella tulisi olla yhdessä vanhemman kanssa suunniteltu toimintamalli myös tällaisten tilanteiden varalle.

Lapsi tarvitsee liikkumiseen tukea ja valvontaa pitkin kouluvuotta

Koulujen alettua, vanhempien on kuitenkin syytä edelleen aika-ajoin muistutella koulutien vaaroista, huolehtia turvallisen kulkemisen mahdollistavista varusteista ja niiden oikeasta käytöstä.

Monesti huomaa lapsien polkevan pyörällä vastaan niin, että kypärän leukahihna on kokonaan auki – tai vaikka se sattuisikin olemaan kiinni, hihna saattaa roikkua löysänä useita senttejä irti leuasta. Näissä kummassakaan tilanteessa kypärä ei pysy päässä vahinkotilanteessa eikä näin ollen myöskään tuo lapselle suojaa. Koulun alkaessa hyvin kiristetty leukahihna saattaa tarvita uudelleenkiristyksen jo viikon kuluttua.

Toinen silmäänpistävä asia on kypärän asento. Varsin usein näkee, että lapsen kypärä on kenossa taaksepäin, takaraivolla. Erityisen helposti se nousee tällaiseen virheasentoon, jos kypärän alla käytetään lippalakkia. Lippalakin oikea paikka onkin repussa silloin, kun kypärä on päässä.

Vanhemman kannattaa pohtia sitä, mikä ruumiinosa edellä lapsi lentää pyörän päältä johonkin törmätessään tai vauhdissa kaatuessaan. Usein kaatumista tai pyörän törmäämistä esteeseen seuraa tosiaan pyöräilijän ilmalento, joka sitten päättyy uuteen törmäykseen esimerkiksi asfaltin tai tolpan kanssa. Tämä tapahtuu varsin usein otsa edellä. Jos kypärä ei ole otsalla, ei se tuo näissä tilanteissa toivottua suojaa.

Tärkeää on myös seurata säännöllisesti sitä, pysyvätkö kesän – ja mahdollisesti jo aiempien kouluvuosien – aikana ammennetut opit lapsen muistissa.

Koulujen ohjeistukset on tehty noudatettaviksi

Monesti lukuvuoden alussa koululta kerrotaan erilaisia ”pelisääntöjä”. Yksi näistä saattaa olla, miltä luokalta lähtien saa kulkea polkupyörällä.

Usein ohjeistusta saadaan myös siihen, mihin autolla kouluun tuotavat lapset tulee jättää ja mistä heidät vastaavasti kuuluu poimia kyytiin koulupäivän päätyttyä.

Vaikka tuntuisikin näppärältä jättää oma lapsi paikkaan, josta tällä on lyhyempi kävelymatka koulun ovelle, on koulun suunnasta annetuille ohjeistuksille varmasti hyvät perusteet kokonaisturvallisuus huomioiden.

Kaikkien tienkäyttäjien panosta tarvitaan

Vanhempien ja koulun panostus lasten koulumatkojen turvallisuuteen ei kuitenkaan riitä, vaan asian eteen tarvitaan ihan kaikkien tienkäyttäjien panosta.

Koulujen läheisyydessä käytetään lapsista varoittavia liikennemerkkejä sekä tyypillisesti myös muuta lähiympäristöä alhaisempaa nopeusrajoitusta. Näistä huolimatta ainakin oman lapseni koulun edestä näkee päivittäin viilettävän joitakin autoja lähes tuplanopeudella suurimpaan sallittuun nopeusrajoitukseen verrattuna.

Tämä on käsittämätöntä piittaamattomuutta näiden ajoneuvojen kuljettajilta ja valitettavasti tiedän, että vastaavaa tapahtuu myös monien muiden – varmaan lähes kaikkien – koulujen kohdalla.

On tärkeää ymmärtää, että vaikka lapsista varoitetaan liikennemerkein koulujen ja päiväkotien läheisyydessä, kulkee heitä paljon muuallakin. Lapsi itsessään onkin elävä varoitusmerkki, ja aikuisen tienkäyttäjän pitää osata valita tilannenopeutensa niin, että lasten on turvallista kulkea myös sellaisissa paikoissa, joissa heistä ei erikseen varoiteta. Nopeusrajoitus kertoo suurimman sallitun ajonopeuden – turvallinen tilannenopeus on monesti jotain ihan muuta.

Vastuullinen kuljettaja ymmärtää turvallisen tilannenopeuden ja tarkkaavaisuuden merkityksen paitsi lapsen nähdessään, myös ajaessaan sellaisella alueella, jossa lapsien liikkuminen on todennäköistä, vaikka asiasta ei erikseen varoiteta eikä lapsia ole juuri sillä hetkellä näköpiirissä.

Tieliikennelakiin on kirjattu ennakointivelvollisuus. Käytännössä se tarkoittaa, että tienkäyttäjän on ennakoitava toisten tienkäyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi ja sovitettava oma toimintansa sen mukaisesti sujuvan ja turvallisen liikenteen edistämiseksi. Aikuiselta tienkäyttäjältä edellytetään parempaa ennakointitaitoa kuin liikenteessä liikkumistaan aloittelevalta lapselta.

Pari esimerkkiä elävästä elämästä

Asun itse omakotitaloalueella, jossa on 30 km/h -aluenopeusrajoitus. Kotikadullamme lähes jokaisessa talossa asuu alakouluikäisiä tai pienempiä lapsia.

Viime viikolla roskia viedessäni – ja samalla reissulla postilaatikolla käydessäni – kotiporttimme edestä ajoi tuon lyhyen ajan kuluessa kolme autoa: niistä yhden kuljettaja kirjoitti ajaessaan viestiä puhelimella ja kaksi muuta ajoivat puhelinta korvalla pidellen. Positiivista tuossa hetkessä oli, että juuri näiden autojen eteen ei sattunut yhdestäkään portista juoksemaan kukaan lähialueen lapsista pysähtymättä ja havainnoimatta. Hyväkin tuuri saattaa kuitenkin loppua aikanaan.

Turvallisen tilannenopeuden valinta koskee myös lasta ohittavaa tai kohtaavaa pyöräilijää tai mopoilijaa. Ei ole mitenkään tavatonta, että lapsi päättää singahtaa havainnoimatta yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän puolelta toiselle. Jos lähestyvällä pyörällä tai mopolla on lapsen kohdalla kova vauhti, on törmäys tällaisessa yllättävässä tilanteessa väistämätön. Pyöräilytrikoiden päälle pukemisen lisäksi onkin tärkeää ottaa myös maalaisjärki matkaan mukaan.

Sääntöjen noudattaminen ja riskitilanteiden tunnistaminen avainasemassa

Järkevän tilannenopeuden valinnan ja olennaiseen – eli ajamiseen – keskittymisen lisäksi on tärkeää, että aikuiset ajoneuvojen kuljettajat noudattavat muitakin liikennesääntöjä ja osaavat lukea mahdollisia riskitilanteita.

Tyypillisiä virheitä, joita ajoneuvojen kuljettajien näkee säännöllisesti tekevän, on suojatien eteen pysähtyneen auton ohittaminen pysähtymättä. Tällainen virhe näyttää sattuvan erityisen helposti sellaisessa liikennevaloristeyksessä, jossa liikennevalot ovat syystä tai toisesta pois toiminnasta – siis juuri sellaisessa paikassa ja tilanteessa, mikä on koulutietään kulkevalle lapsellekin vieras ja vaarallinen. Missään tapauksessa tällaista koululaisgiljotiinia ei saisi päästä muodostumaan.

Aika-ajoin näkee myös sitä, että ajoneuvojen kuljettajat jättävät väistämättä suojatielle astunutta tai astumassa olevaa lasta. Tässä lienee usein kyse siitä, että kuljettajan huomio ja ajatukset ovat jossain muualla kuin ajamisessa. Valitettavan usein tämä huomion kohde löytyy kuljettajan kädestä.

Erityinen riski liittyy tilanteeseen, jossa toisesta suunnasta lähestyvän ajoneuvon kuljettaja pysähtyy oikeaoppisesti ennen suojatietä. Tällöin lapsen huomio saattaa kiinnittyä vain tietä antaneeseen ajoneuvoon ja tämän kuljettajaan ja toinen suunta jää herkästi huomioimatta. Tällaisessa tilanteessa onkin tärkeää, että myös sieltä toisesta suunnasta tulevan auton kuljettaja on hereillä ja havaitsee tilanteen ajoissa.

Näytäthän hyvää esimerkkiä lapsille?

Aikuisen tienkäyttäjän tulisi myös tiedostaa vastuunsa esimerkin näyttäjänä.

Valitettavasti joka viikko törmään oman alakouluikäisen tyttäreni kanssa kävellessä tai pyöräillessä siihen, että odottaessamme punaisen jalankulkuvalon vaihtumista vihreäksi sekä edestä että takaa singahtaa tienylitykseen aikuisia pyöräilijöitä ja jalankulkijoita punaisesta valosta viis veisaten.

On haasteellista perustella lapselle, miksi meidän pitää tönöttää valoissa, kun aikuiset (jotka usein myös omaavat ajokortin) kävelevät tai pyöräilevät samaan aikaan, samassa paikassa, päin punaista valoa.

Vaikka aikuinen kuvittelisi kykenevänsä arvioimaan tienylityksen turvalliseksi, lapsi ei kykene samaan – eikä hänen tarvitsekaan kyetä, sillä punaisen valon palaessa tien ylittäminen on laissa kielletty.