Tunisian helmi – sinivalkoinen helmi Sidi Bou Said

Pohjois-Afrikan Tunisia on kiehtova ja omaperäinen matkakohde omatoimisille seikkailijoille. Sidi Bou Said vetää viehättävyydessään vertoja kreetalaiskylille.

Silmiä siristää, niin vitivalkoisina rakennukset hohtavat. Niitä koristavat kirkkaan siniset ovet ja ikkunaristikot sekä parvekkeet, joiden takorautaisten kaiteiden muodoissa ja koristeissa ei ole löydy toista samanlaista. Näkymät vetävät vertoja kreetalaisillekin rantakylille.

Käyntikohde ennen kuolemaa

Parinkymmenen kilometrin päässä Tunisian pääkaupunki Tunisista sijaitseva Sidi Bou Said on rantaniemekkeelle rakentunut viehättävä kylä, jossa voi viettää rennon päivän. Onpa paikka nostettu maailmanlaajuisille Tuhat paikkaa, joissa käydä ennen kuolemaa”-listoillekin.

Jos tulee aamuvarhain, ei ylös kukkulan laella kapuaminen käy niin voimille kuin keskipäivän paahteessa. Ja kuten monissa Tunisian käyntikohteissa, viikonloppuisin on vilkkainta, jolloin kapeat mukulakivikujat ja kävelyreitit ovat tungokseen asti täynnään ranskalaisia, italialaisia, libyalaisia, englantilaisia ja saksalaisia matkailijoita.

Aitoa kylätunnelmaa

Aitoa kylätuntua luo siellä täällä kuivumassa roikkuvat vaatteet, täällä oikeasti asutaan eikä paikka ole vain matkailijoita varten rakentunut kulissi tai ulkoilmamuseo.

Ranskan vaikutus tuntuu ja tulee todeksi kaikkialla, aiempi siirtomaa-aika on jättänyt jälkensä paitsi ruokakulttuuriin niin myös palveluihin. Paikalliset puhuvat arabiaa, mutta yleisin länsieurooppalainen kieli on ranska, englanti tulee vasta sen jälkeen. Kannattaa opetella edes muutama sana ranskaa, niin moni asiaa hoituu sutjakammin ja molemmin pulin ystävällisemmin kylän ulkoilmakahviloissa, ravintoloissa ja lukusissa taidegallerioissa.

Huimien näkymien terassi

Ylhäällä sijaitseva kahvilabaari on pengerretty monen tasoon. Tunnelma on puhetta pulppuileva. Iltapäivän auringosta ja näkymistä merellä nauttivat niin matkailijat kuin paikallisetkin monilapsisine perheineen.

Virvokkeen äärellä hätäisinkin malttaa rauhoittua ja antaa mereltä puhaltavan tuulen kuivata otsalle kapuamisesta kirvonneet hikikapalot. Matkailijoiden virta selittää tuoremehun kovahkoa 15 dinaarin (5 euroa) hintaa. Syrjemmällä kansankuppiloissa kahvin tai suomalaismakuun turhankin imeläksi makeutetun teen saa hyvinkin 3–5 dinaarilla eli 1–2 eurolla.

Matkailijoita kohtaan käytös on ystävällistä, joskin yli-innokkaat matkatuliaisten kaupustelijat ja muut myyjäveijarit sekä esimerkiksi metsästyshaukkaa olkapäälle istuttavat ovat liikkeellä siitä yksinkertaisesta syystä, että perusmatkailijakin on paikallisille tuhti kävelevä lompakko. Paikallisen elintasoon suhteutettuna muutama myyty keramiikkakulho, koru tai nahkasandaalit voivat tarkoittaa myyjän perheelle tuottoina viikon elantokustannuksia. Matkakassansa nyörejä avaaja matkailija voi tuliaista ostaessaan perustella tukevansa paikallista yhteisöä, toisaalta matkailijan päätös isossa kuvassa ylläpitää myös rihmakaupustelua sen sijaan, että vieri vieressä samoja tuotteita myyvät rakentaisivat elantonsa jonkun muun kestävämmän varaan.