Villi La Raña – Savanni keskellä Espanjaa

Mikä maa, mikä valuutta? Auringon korventamaa laaksoa katsellessa oikeaa vastausta on vaikea päätellä. Kiikarin läpi näkyy yksinäinen puu ja kolme kaurista, mutta kunnollista laukausta varten etäisyys on liian pitkä.

La Raña on aidattu. Luonnonpuiston rautainen portti on lukossa ja se avautuu vain oppaan valvonnassa. Omatoimiseen luontokuvajahtiin ei täällä ole mahdollisuuksia. Hyviin osumiin sen sijaan puitteet ovat mitä mainioimmat.Iltapäivän aurinko paahtaa lämpimästi ja kuiva ruoho kahisee.

La Raña on osa 1995 perustettua Cabañerosin luonnonpuistoa, joka levittäytyy lähes 41 000 hehtaarin alueelle keskellä Espanjaa. Kauriiden lisäksi alueella on runsaasti harvinaisia petolintuja. Hyvällä tuurilla etsimen läpi voi nähdä mustakondorin tai keisarikotkan.

La Raña – tasangon syksyinen valtataistelu

Vierailuajankohdaksi on valittu tarkoituksella syksy, sillä lisääntymissesonkiin valmistautuvat kauriit ovat aktiivisia ja metsäisempien alueiden sijaan ne kulkevat pienissä laumoissa avoimella tasangolla. Keväällä eläimet vetäytyvät vasomaan metsäisille rinteille ja niiden näkeminen on vaikeaa. Kuvaamisen kannalta haaste on vielä suurempi.

Metsän siimeksessä kiertelevän tie on auton kattokorkeuteen asti suurelta osin pensaiden peittämä. Tavallisilla henkilöautoilla tässä puistossa ei liikuta, sillä tiet ovat osin nelivetoa ja maavaraa vaativassa kunnossa.

Puistokierroksia järjestävä Adventuras Cabañeros vie vieraita puistoon lähinnä Land Rover Defendereillä. Suurempia ryhmiä varten käytössä on nelivetoinen Mercedes-Benz Sprinter ja järeä, mutta ehdottomasti näyttävin on Unimog-alustalle toteutettu bussi. Tänään sillä liikkuu ryhmä koululaisia.

Yli 3 500 ujoa ja halutonta mallia

Luontokuvaajan kannalta ruohikkotantereelle ei ole kiire ennen iltaa. Laskeva aurinko kultaa heinän ja saa eläimet liikkeelle. Kiima ei ole vielä täydessä huipussa, joten sarvipäiden taistelua ei päästä seuraamaan.

Kotkat ja kondorit kiertelevät nekin liian kaukana mukana olevalle kamerakalustolle. Linnuista kiinnostuneille kuvaajille on lisämaksusta tarjolla mahdollisuus hyödyntää puistoon tuotuja haaskoja petolintujen houkuttelemiseksi. Ilman haaskaa homma on kohtuuttoman haastavaa.

Ensin kauriita nähdään vain harvalukuisten puiden varjoissa, mutta matkan edetessä havaintoja kertyy myös täysin avoimesta maastosta. Välillä auto pysäytetään, mutta eläimet eivät ole kesyjä ja karttavat kameroilla varustautunutta ryhmää. Kaukoputkella ja kiikareilla katseleminen onnistuu, mutta kuvaaminen jää haaveeksi.

Kauriita on oppaan arvion mukaan aidan ympäröimässä laaksossa yli 3 500.

Ilta-aurinko kuumentaa tunteet

Ensimmäiset kauriskuvat saadaan lopulta auton suojista. Mersun takaikkunat liukuvat auki ja kuvaaminen onnistuu tuelta istumapaikkoja kierrättäen. Illan edetessä eläinten aktiivisuus lisääntyy ja kuvia kertyy. Lähelle ei kuitenkaan päästä autolla tai jalan.

Kesän paahtama heinikko rahisee siinä määrin, että hiipiminen tai ryömiminen on turhaa. Sadan metrin hivuttautuminen loppuu pukin pakomatkaan ja varusteiden pölykuorrutukseen. Oppaan mukaan alueella ei ole vaarallisia käärmeitä tai hämähäkkejä, joten puremavaaraa ei pusikossa sentään ole.

Laskeva aurinko on ojennetun käden yhden sormen leveyden verran horisontin yläpuolella. Opas vinkkaa, että näppituntumalla mitattuna valoa on tarjolla enää vartti. Kultainen auringonlasku muuttuu ensin vaaleanpunaiseksi. Hämärä kestää vain hetken ja sen jälkeen luvassa on säkkipimeää.

Kauriiden kannalta päivä ei ole ohi, sillä laumaansa vierailta uroksilta suojelevien pukkien päivystys jatkuu ympäri vuorokauden parittelusesongin ajan ja huudot kaikuvat ympäri laaksoa. Edes syömään ei ehdi, sillä kilpakosijat vaanivat lähellä. Taistelun täyttämän syksyn jälkeen johtavat urokset ovat näännyksissä ja valmiita rauhalliseen talvikauteen.

Teksti ja kuvat Antti Hentinen

www.spain.info
www.visitacabaneros.es
www.aventurascabaneros.com