Vuosi sähköllä: tahmaista ja rivakkaa kyytiä

Sähköauton akkujen lataaminen on aika ajoin työlästä ja ikävää. Tässä suhteessa sähköautoilun arki ei tee poikkeusta edes nykyaikaisen Hyundai Ioniq Electricin kohdalla.

Joulukuun pakkasilla latausjohto kohmettuu hankalasti käsiteltäväksi. Likaisen latausjohtohässäkän kanssa vänkääminen turhauttaa.

Ikäväkseni mittaristo kertoo, ettei auto ole öisen lataussession jälkeen ehtinyt latautua täyteen. Oma moka: unohdin ajoissa kytkeä latausjohdon.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Päivä ja mieli valkenevat

Mutta sitten päivä valkenee – konkreettisesti ja kuvaannollisesti. Sähköauto käynnistyy äkäisen pakkasyön jäljiltä ongelmitta. Auton sisätilat ovat miellyttävät ja tuulilasi valmiiksi kirkas kiitos ajastetun lämmityksen. Ajastus onnistuu, kun auto on johdon päässä eli latauksessa.

Latauksen vaivalloisuus unohtuu, kun ehdin ensimmäisiin taajaman liikennevaloihin. Muuta liikennevirtaa ennakoimalla auton voi seisauttaa näppärästi niin sanotulla hyötyjarrutuksella, jossa ratin takaisilla vivuilla voi valita mieleisensä jarrutustehon – jarrupolkimella ei jalkaa tarvitse juuri käyttää. Auton mittaristosta voi seurata kuinka sähköajon toimintamatka ei hupene: mittaristo ennustaa peräti lisäkilometrejä.

Rivakkaa menoa

Ja kun aamuinen työmatka vie moottoritielle, tulevat esiin uusia ilonaiheita ja sähköauton eittämättömiä vahvuuksia.

Hyundai Ioniq Electricillä ajaminen on parhaimmillaan erittäin nautinnollista: vaivatonta, äänetöntä ja rivakkaa. Vaihdan ajoasetuksen ecolta normalin yli sportille kun odotan viimeisissä liikennevaloissa ennen moottoritien ramppia.

Muuhun liikennevirtaan yhtyminen käy helposti, sillä auto ampaisee seisoviltaan rivakasti vauhtiin. Alkukiihdytys sujuu niin kerkeästi, että takaa tulleen taksiautoilijan on ihan pakko myöhemmin moottoritiellä liimautua konttiin kiinni vain nähdäkseen mistä automerkistä ja -mallista on kyse – ja kuten arvata saattaa, ohittaa korskeasti heti tilaisuuden tullen. Jätetään taksiautoilijan oma automerkki kertomatta.

Peltipoliiseja ennakoiden

Vaikka Ioniq Eletricin huippunopeus on vain 165 kilometriä tunnissa, ovat sen arkiajossa tarpeelliset kiihtyvyysominaisuudet riittävät ja vakuuttavat. Sähkömoottorissa on tehoa 88 kilowatin eli 120 hevosvoiman verran. Sport-asetus tuo kuskin käyttöön 30 newtonmetrin verran lisävääntöä. Tällöin maksimaalinen vääntö on 295 newtonmetriä.

Sähköautolla vauhdin kiihtyminen käy portaattomasti ja niin huomaamattomasti, että mittaristoa on tarkkailtava, jottei vahingossa tule ylitettyä sallittua nopeutta ja ikuistetuksi peltipoliisin välähdyksellä.

Ilman mittariston kertomaa nopeuden aistii suurpiirteisesti toki auton värinöistä ja rengasäänistä.

Mutta siihen on sähköautoilijan tyytyminen, että polttomoottoriajamisen sydänalaa sykähdyttävät ja ajofiilistä luovat pakoäänet ja käyntimurinat ovat toista maailmaa.