Käytetty kesäauto: Honda Civic Type R:n alkuhuolto oli superhalpa

Civic Type R -kesäautomme paljastui hyvän historian omaavaksi yksilöksi, mutta toki pientä laittoa tarvitaan. Aivan aluksi oli kuitenkin perinteisen aloitushuollon paikka.

Siitä on jo hetki kun esittelimme Moottorin uuden kesäheilan, jonka ehdimme hankkimaan hyvissä ajoin ennen helluntaita. Kyse on tietysti Honda Civic Type R:stä, jonka kanssa olemme jo suunnitelleet yhteisiä kotimaan matkoja ra(n)talomalle ja mutkaisten maisemateiden ääreen.

Mutta jätetään hetkeksi haaveilut sikseen. Paluumatkalla auton ostoreissulta Oulusta käsitys siitä, ettei auto ole vielä täysin valmis nauttimiskäyttöön vahvistui entisestään, kun rankka vesisade kasteli seututien. Vuoden 2013 alussa valmistetut Bridgestone Potenzat sanoivat hauskanpidolle tiukan ein, sillä märällä asfaltilla jo vetopito oli niin surkealla tasolla, ettei loppumatkan mutkissa tehnyt mieli kokeilla kertaakaan VTEC:n kiertämishalukkuutta.

Lisäksi – kuten koeajolla huomasimme – jarrut tuntuivat ravistavan melko lailla, eikä luotto niidenkään optimaaliseen toimivuuteen ollut siis aivan kohdallaan. Onneksi lopun kotimatkaa vietti mieluusti 2000-luvun alun pop-hittejä soittavan radioaseman parissa. Vänkärin penkin alle asennettu aktiivisubwoofer tosin alkoi jäämään jalkoihin DMX:n Ruff Ryders’ Anthemin rytmissä.

Tarkasti pidetty

Äänentoiston tuominen tälle vuosikymmenelle jossain vaiheessa käyttötestiä on siis harkinnassa, mutta keskitytään aluksi oleelliseen. Civicin entinen omistaja kertoi auton olleen viimeiset pari vuotta hyvin vähäisellä käytöllä, ja hän suositteli luonnollisesti ainakin moottoriöljyjen vaihtoa niiden iän vuoksi.

Käytettävän öljyn suositus kannattaa tarkistaa aina huolto-oppaasta, ja sitä penkoessa autosta löytyi paksu kansio täynnä paperilappusia. Pienen tutkimisen jälkeen havaitsimme, että kansien väliin on sullottu käytännössä kaikki kuitit auton olemassaolon ajalta.

Lapuista löytyi tavallisten huoltokuittien lisäksi muun muassa kuitti takuun piikkiin tehdystä selvityksestä koskien jotain vaihteiston ääntä, kuitti etupuskurin lipan maalaamisesta sekä Vehon hyvityskuitti huollossa sattuneesta vahingosta. Onpa kansiossa kuitti myös vuonna 2015 asennetusta 2-tie erillissarjasta – kuinkahan huonot alkuperäiset kaiuttimet ovat olleet, jos näistä paikallaan olevista on maksettu joskus ihan rahaakin? Sokerina pohjalla kansiosta löytyi vielä lähes käyttämättömän oloinen vara-avainkin alkuperäisessä suojuksessaan.

Joka tapauksessa oleellisin tuli kansiosta selville: auto on ollut suurimman osan ajastaan erinomaisella ja tarkalla pidolla, mikä ei tämän hintaisissa sporttiautoissa suinkaan ole mikään itsestäänselvyys. Selvästi auto on myös ollut ajamisesta pitävällä omistajalla, sillä jarrulevyjä ja -paloja on uusittu melko tiuhaan. Jakoketjun vaihdosta ei löytynyt merkintää, mutta näillä kilometreillä tuo remontti on vähintäänkin harkitsemisen arvoinen.

Edullista huoltoa

Aluksi keskitymme kuitenkin nopeampiin hommiin. Jarrujen tärinä alkoi hiljalleen laimenemaan yksinkertaisesti käyttämällä niitä tarkoituksella hieman rajummin. Aivan kokonaan tärinä ei tehojarrutuksilla kadonnut, joten todennäköisesti pääsemme tilailemaan jarrulevyjä, mutta ainakin auto on nyt tältä osin siedettävä ajaa.

Tällä kertaa aloitushuolto muodostui edullisemmaksi kuin koskaan aiemmin – auton mukana tuli nimittäin uusi ilmansuodatin, raitisilmansuodatin ja öljynsuodatin. Ostettavaksi jäi siis enää moottoriöljy, joka maksoi 47 euroa.

Hieman edullisemminkin öljykaupoilla olisi voinut päästä, sillä ainakaan foorumitiedon mukaan kyseinen moottori ei ole kovin tarkka siitä mitä sen sisältä löytyy, mutta litran varapurkki tulee kuulua auton varustukseen. Rajummassa ajossa K20A-koneen kerrotaan hörppineen jonkin verran öljyä uudesta lähtien.

Seuraavaksi siis hallille ja auton kimppuun. Lämpimäksi ajamisen jälkeen koneesta valutettiin vanhat öljyt pois. Joskus ihminen voi löytää onnen pienistäkin asioista, ja tällä kertaa se oli Civicin pohjamuovin puuttuminen, jonka ansiosta öljyproppuun pääsi suorilla käsiksi. Suodatinta sai sen sijaan etsiä hetken aikaa, mutta lopulta se pisti silmään auton alapuolelta katsellessa. Vaikka suodatin oli pieni, se oli onnistuttu survomaan yllättävän ahtaaseen rakoseen eikä jäteöljysotkulta lattialla aivan täysin vältytty. Nopeasti koneen sisässä oli kuitenkin jo uudet plöröt.

Ilmansuodattimien vaihtoonkaan ei sisältynyt mitään dramaattista, kuten olettaa sopii. Moottorin ilmansuodatin oli jo melkoisen likaantunut, muttei kuitenkaan mitään verrattuna sisäilmansuodattimiin, joita autossa on siis kaksin kappalein. Niiden seasta löytyi tavanomaisten lehtien lisäksi jonkin eläimen karvaa ja linnun höyheniä. Ja tällaisten läpi kulkevaa ilmaa oltiin taas tähän asti läähätetty keuhkoihin aivan autuaana.

Laittoa löytyisi

Varsinaisiin huoltoihin ei mennyt aikaa edes tunnin vertaa, joten päätimme imuroida kesäauton perin pohjin savesta ja koirankarvoista. Eräänlaisen ennätyksen Civic teki myös sieltä löydetyn rahan määrässä. Yleensä käytettyjen autojen penkkien alta ja lokerikoista löytyy kivasti kolikoita, joiden toivossa lapsena tuli aina osallistuttua hankittujen autojen siivoamiseen. Nyt rahaa löytyi kuitenkin vain 15 sentin edestä. No, eipähän mene yhtään enempää mammonaa kotimaisen rahapelimonopolin muutenkin täyteen kirstuun.

Muita toimenpiteitä auto ei välittömästi vaatinutkaan, mutta perinteistä ”jos intoa löytyy” -laitettavaa olisi tarjolla pienissä annoksissa. Matalilla kierroksilla kabiiniin kantautuu pientä peltimäistä resonointia, jonka aiheuttaja pitäisi etsiä. Lisäksi korista löytyy pari kiveniskemästä alkanutta maalipinnan hapettumista.

Kaikkein pahin kuitenkin tapahtui, kun autoa lähdettiin kuskaamaan seuraavan testaajan haltuun. Nelostiellä Hartolan paikkeilla basson jytke nimittäin loppui ja suostui palaamaan vain ajoittain, ja silloinkin varsin heikkona.

Auton palatessa allekirjoittaneen haltuun on siis ruvettava välittömästi tarkastelemaan liitoksia, että jytke saadaan palautettua. Hyvässä kelissä ja oikeanlaisella tiellä tämä ei tosin haittaa, kireän vaparibensan ääniä kuuntelee nimittäin mielellään yhä uudelleen ja uudelleen. Seuraavassa Moottorissa olemme jo käväisseet Type R:llä niin mutkateillä kuin moottoriradallakin, joten on uusien kokemusten jakamisen paikka.

Juttu julkaistu alun perin Moottorin numerossa 7/2022.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen