Koeajo: Alfa Romeo Tonale Ti eQ4 – Alfan ensimetrit sähköllä

Alfa Romeo Tonale on helppo valinta ensimmäiseksi Alfaksi, mutta merkin vannoutuneemmat kannattajat eivät liene yhtä innoissaan. Hyvää: ajettavuus, mukavuus, neliveto. Huonoa: kosketusnäyttö, matala tavaratila, matala maavara.

Alfa Romeo Tonale aloittaa merkin sähköistämisen, vaikkei se niin hyvin merkin urheilulliseen pirtaan sovikaan. Onneksi valmis tekniikka löytyi oman emokonsernin, Stellantiksen sisältä. Valinta ei kuitenkaan ole osunut ensimmäisenä mieleen tulevaan Peugeot 3008/Opel Grandland -tekniikkaan. Valtavasta konsernissa on toinenkin kompaktin katumaasturin perusrakenne lataushybriditekniikalla valmiina, nimittäin Jeep Compass. Alustan ja moottorin mitat vahvistavat Amerikan sukulaisuuden.

Jo vuosi sitten ajoimme etuvetoisen Tonalen perusmallin kevythybriditekniikalla, ja nyt vuorossa on nelivetoinen töpselimalli. Testiauto on Ti-varusteineen varsin kattava, toinen vaihtoehto Veloce toisi enimmäkseen vain visuaalista sporttikuorrutusta.

Koko perheen Alfa

Matkustamo on tilava: takaistuinta voi huoleti tarjota aikuisillekin. Jopa istuma-asento on luonteva, ja reidet asettuvat miellyttävään kulmaan. Leveyttä ei ole ylenpalttisesti, mutta tasainen istuinosa käy kolmellekin. Tavaratila ei ole suurensuuri, koska alla oleva hybridiakusto tekee tilasta matalan.

Kuskin penkki ei ole niin tuhdisti muotoiltu kuin Alfalta odottaisi, mutta ajoasento on hyvä. Isokenkäisimmille polkimet ovat turhan liki toisiaan.

Kojelauta on muodoiltaan selkeä. Vaihdekeppikin on tallella. Alfan perinteiset putkimittarit ovat vaihtuneet näyttöruutuun, mutta yhtenä näkymävaihtoehtona on sentään säilytetty pyöreät mittarit. Lämmönsäätö hoituu vielä nappuloilla, muutoin joutuu turvautumaan kosketusnäyttöön. Parantunut grafiikka on valitettavasti ulosmitattu turhan pienillä kuvakkeilla, joihin osuminen vaatii liikaa kuljettajan huomiota.

Päästötöntä menoa

Voimalinja koostuu turboahdetusta 1 332-kuutioisesta bensiinimoottorista (130 kW/177 hv) edessä, sähkömoottorista (90 kW/122 hv) taka-akselilla sekä kuusivaihteisesta automaattivaihteistosta. Kardaania ei ole, ja sähköllä liikutaan pelkällä takavedolla. Kolmikko pelaa etevästi yhteen, niin leppoisa cruisailu kuin pyrkivä ajotyylikin sujuvat ilman nykäyksiä. Normaaliajotilassa auto ei tunnu tehoiseltaan, mutta dynamic-valinnalla eteneminen on alfamaisempaa.

Pelkällä sähköllä lähdöt ovat sujuvia, mutta vauhdin kasvaessa liki kahden tonnin massa tuntuu. Akullinen riittää parhaimmillaan 80 päästöttömään kilometriin, mutta nollakelissä 50 km on hyvä suoritus. Akun tyhjennyttyä hybridijärjestelmä ei pärjää piheimmille kilpailijoille, bensaa palaa yli 8 l/100 km.

Jeepiä ajettavampi

Ajettavuudeltaan Tonale tekee pesäeroa Amerikan serkkuunsa, Compassiin. Ohjaus on nopeampi ja tarkempi, vaikkakin yhtälailla turhan kevyeksi tehostettu. Nelivedon voimanjako avustaa kääntymisessä. Jarruissa on enemmän tuntoa verrattuna muihin regenerointia ja levyjarruja yhdistäviin kilpailijoihin. Jarrutusenergian talteenottoa ei harmillisesti voi säätää.

Jousitusta ja iskunvaimennusta on tiukennettu piirun verran. Muihin Alfoihin verrattuna alusta on pehmeä, mutta auto on silti kelpo ajettava niin mutkatiellä kuin kaupungissakin. Piirre, josta vannoutunut Alfisti ei pidä saattaa houkutella asiakkaita muilta merkeiltä: Tonale on nimittäin myös mukava. Jeep-sukulaisuuden pitäisi merkitä myös maastokyvykkyyttä, mutta ainakaan Tonalen vaatimaton maavara ei siihen rohkaise.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka