Koeajo: B niin kuin kevythybridi – dieselillä – Volvo XC90 B5

Volvo XC90 päivitettiin aiempaa sähköisemmäksi. Hyvää: melutaso, sisätilat, käsittelyn keveys. Huonoa: alustan tärinä, eräät kosketusnäytön toiminnot.

Volvon uuden sukupolven mallien ympyrä on nyt tavallaan sulkeutunut. Siinä missä kolmannen generaation S60-porrasperä oli uutta perusrakennetta käyttävistä ruotsalaisautoista esittelyvuorossa viimeinen, koko sarjan aloittanut, vuonna 2015 esitelty Volvo XC90 -katumaasturi saapui heti perään kasvojenkohennusikään. Ulkoisesti XC90:n muutokset ovat lieviä, eikä arvokkaan moderni ilme suoraan sanottuna mullistuksia kaivannutkaan.

Kepeää osallistumista

Hinnastoa katselemalla voisi luulla, että dieselit olisivat siirtyneet myös XC90-mallissa historiaan. Mutta vaikka S60:ssa tämä tapahtui ihan oikeasti, XC90:n hinnat alkaen -version hämäävän B5-merkinnän takaa löytyy ennestään tuttu kaksilitrainen diesel yhdistettynä uuteen 48 voltin kevythybridijärjestelmään.

Järjestelmä on kirjaimellisesti kevyt, eli se ottaa energiaa talteen hidastuksissa ja auttaa polttomoottoria kiihdytyksissä, mutta moottori sammuu vasta pysähdyksissä, eikä mahdollisuutta ajaa pelkällä sähköllä löydy. Sellaisen tarjoaa T8-lataushybridi, jonka aiempaa suurempi akku takaa pidemmän sähköisen toimintamatkan.

Valmistaja lupaa B5-kevythybridin tuovan jopa 15 prosentin kulutussäästön aiempaan, pelkällä dieselillä käyvään D5-malliin verrattuna – mikä luonnollisesti tuntuu eniten nykivässä ajossa. Hihnavetoisen, 13-heppaisen ja 40 newtonmetrin omaavan sähkömoottorin osallistuminen näkyy myös 0,2 sekuntia parantuneessa 0–100 km/h -kiihtyvyydessä.

Hiljaista kuljetuskykyä

XC90 on Volvon suurin ja kallein malli, ja numeroarvoja löytyykin joka lähtöön: seitsemän istuinpaikkaa (tilavasti toteutettuna), liki 700 litran tavaratila (jota haittaa vain hontelo näkösuoja), 2,7 tonnin vetomassa (riittää vaunulle kuin vaunulle) sekä 71-litrainen polttonestesäiliö (jopa tuhat kilometriä tankillisella).

Isossa autossa ilahduttaa erityisesti mukautumiskyky ajotilanteiden välillä. Maantiellä XC90 on junamaisen vakaa, tosin lievä vetely urissa sekä alustan pieni tärinä – jolle ei uudistuksessa kyetty tekemään mitään – erottuvat kauneusvirheinä. Erittäin alhainen melutaso mahdollistaa keskustelun ensimmäisen ja kolmannen rivin matkustajien välillä.

Kevythybriditekniikan myötä käyttöön otettua sähköistä jarrujärjestelmää ei erota tuntumaltaan perinteisestä, sen sijaan yli kaksitonnisen auton herkkään rullaamiseen pitää totutella. Käsiteltävyys on kaupunkiajossa muutenkin höyhenenkevyttä ja näkyvyys kaikin puolin hyvä – mikä yli kaksi metriä leveässä autossa onkin elinehto.

Sisälläkin samanlainen

Volvolla ollaan selvästi hyvin tyytyväisiä nyt neljä vuotta täyttäneeseen käyttöliittymään, sillä se on pidetty tismalleen entisenlaisena. Pikkuhiljaa kosketusnäytön tietyt raahailutoiminnot ja etenkin ajotietokoneen hankala käyttö kaipaisivat jo päivittämistä. Muu tyyli sisustuksessa on ulkokuoren tavoin kestänyt oikein hyvin aikaa.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus