Koeajo: isosti muttei isotellen – Hyundai Santa Fe
Uudistettu Hyundai Santa Fe on valmis paketti, mutta myös lievää viivyttelyä esiintyy. Hyvää: mukavuus, tilat, varustelu. Huonoa: vakionopeudensäätimen toiminta, start-stopin jahkailu.
Suomessa Hyundain katumaasturimalliston keulana tuntuu olevan tuttu Tucson, mutta Santa Fe tarjoaa samat eväät astetta suuremmassa kokoluokassa. Uuden mallipolven ulkonäkö taasen on lainattu pienemmästä Konasta.
Vakuuttavinta Santa Fe:ssä on sen koko. 4 770 millimetrin pituus kätkee sisäänsä tilavat oltavat niin edessä kuin keskelläkin, ja tavaratilan tasaisen pohjan alta löytyvät istuinpaikat kuusi ja seitsemän. Tavaratilaa on 547 litraa ilman lisäistuimia, ja tilaa jää istuinten kanssakin vielä 130 litraa.
Keskimmäinen penkkirivi on hyvä matkustuspaikka silloinkin, kun kuljettaja siirtää istuimensa taka-asentoon. Pituus- ja selkänojan kallistussäädöt sisältyvät keskirivin ominaisuuksiin, ja hyvällä liukumekanismilla taataan kulku tavaratilan lisäpaikoille. Lisäpaikkoja voi tosin suositella lähinnä jälkikasvulle.
Verkkaisen varmasti
Santa Fe kulkee tasaisen pehmeästi ja suhteellisen hiljaisesti, joten matkustusmukavuudessa ei ole moitteen sijaa. Ohjaus on kevyt, tunnoton ja sopivan verkkainen, kuten tämän kokoluokan ajoneuvolta voi odottaakin.
Erityisen ketteräksi Santa Fe:tä ei voi kehua, mutta auto saa kookkaat mittansa tuntumaan eräitä kilpakumppaneitaan hallittavammilta. 360 asteen kamerajärjestelmä on pysäköijän ystävä, vaikka takakamera kerääkin helposti kuraa marras–joulukuun loskassa.
Kuljettajan työasemaa määrittää kookas digitaalimittaristo, jonka kykyjä ei tosin juuri hyödynnetä. Eri ajotilojen mittaristonäkymät muistuttavat toisiaan, ja osa ulkolämpötilan kaltaisista tiedoista on hajasijoitettu näyttävien grafiikoiden sekaan. Reunoilta löytyvät perinteiset viisarimittarit kierrosluvulle, polttoaineen määrälle ja jäähdytysnesteen lämpötilalle. Yleisimmin tarvittavat tiedot saa selkeään ja kirkkaaseen tuulilasinäyttöön.
2,2-litrainen dieselmoottori 200 hevosvoiman tehoineen ja 440 newtonmetrin vääntömomentteineen sopii kookkaaseen autoon, ja kahdeksanvaihteinen automaatti toimii moottorin parina melko hyvin. Voimalinjan suurin kauneusvirhe on ylenpalttinen jahkailu liikkeellelähdöissä, jos moottorin sammutusautomatiikka on aktivoitunut esimerkiksi liikennevaloissa.
Verkkaisuutta esiintyy mukautuvan vakionopeudensäätimenkin toiminnassa. Järjestelmä reagoi edellä ajavien autojen poistumiseen hitaasti, ja selkeissä ylämäissä nopeus saattaa pudota yli 10 km/h tavoitteeseen nähden. Pahoittelut siis takana tuleville, vakionopeus on Santa Fe:lle suhteellinen käsite.
Tyyris, mutta melko pihi
Kojelaudassa tietoviihdejärjestelmän tehtäviä hoitaa Hyundaille ja Kialle tuttu järjestelmä, joka on melko yksinkertainen. Premium-varustetasolla järjestelmä osaa myös navigoinnin. Varustetason myötä äänentoistokin päivittyy amerikkalaisen Krellin valmistamiksi sangen bassovoittoisiksi poppivehkeiksi.
Edullisimmillaan ison katumaasturin rattiin pääsee noin 50 000 euron hinnalla, mutta nelivetoversiot asettuvat selvästi yli 60 000 euron. Onneksi ilmoitettu WLTP-kulutus on alitettavissa talviolosuhteissakin.
Lisätietoja: www.hyundai.fi/santa-fe
Keskustelu