Koeajo: Jyhkeämpi juniori – Volkswagen T-Cross
Volkswagen T-Cross haeskelee arvokkuutta ja massiivisuutta kompaktien ulkomittojensa ulkopuolelta. Hyvää: jykevä olemus, sisätilat ulkomittoihin nähden. Huonoa: hieman keikkuva kulku.
Volkswagen T-Cross eli valmistajansa versio pienestä katumaasturista saapui Suomeen kuluvan vuoden puolivälissä, vaikka mallin piti alun perin ottaa oma siivunsa markkinoista jo viime vuoden syksystä lähtien.
VW-konsernin startti segmenttiin ei muutenkaan ollut kovin nopea. Kun vielä kolmisen vuotta sitten tarjolla oli vain yksi pieni SUV – Škoda Yeti – nyt valikoima on muodinmukaisesti laajentunut kattamaan yhtymän kaikki kohtuuhintaiset brändit.
Vaikka nämä autot, niin Audi Q2, Seat Arona, Škoda Kamiq kuin T-Cross jakavat keskenään samaa tekniikkaa, mallit maistuvat hyvin erilaisilta.
Esimerkiksi Aronaan verrattuna T-Cross tuntuu selvästi suuremmalta autolta – vaikka Seat on kolme senttiä pidempi, kaksi senttiä leveämpi ja akseliväliäkin löytyy puolitoista senttiä reilummin. Vain korkeudessa T-Cross petraa kahden ja puolen sentin turvin.
Volkkarien väriläiskä
Jyhkeys juontuu osaltaan ergonomiasta. T-Crossin ohjauspyörän ja istuimen sijoittelu saa aikaan korkean ja todella ryhdikkään ajoasennon, ja penkin laakea muotoilu sekä ratin paksu kehä korostavat tunnelmaa.
Koeajamamme huippumallin 7 000 euroa aloitusversiota arvokkaammalle hinnalle (+ lisävarusteet) saa premium-henkistä vastinetta. Jo keulailme tuo mieleen merkin suuremmat maasturit, ja trendikkyys jatkuu muuallakin.
Sisustuksen tyyli hipoo jo Audi-tasoa. On digimittaristoa, korkearesoluutioista keskiruutua, hiilikuitumaista pintaa, kiiltomuovia sekä tunnelmavalaistusta – kaikki yhdistettynä hyvään viimeistelytasoon.
Sisältä sitä samaa
Erikoisuudet eivät ulotu pinnan alle, sillä hallintalaitteiden ja katkaisimien toiminta edustaa taattua VW-linjaa.
Tien päällä massiivisuuden tunne säilyy, ei kuitenkaan täysin positiivisena. T-Cross nimittäin keinahtelee lievästi kaikilla nopeuksilla, eli aivan henkilöautomaisinta käytöstä ei saavuteta. Muuten mukavuus on kohtuutolalla, tosin koeajoauton 215/45 R18 -pyörät saivat aikaan melua karkealla pinnalla ja tutinaa lähes kaikkialla muuallakin.
Auton luonteeseen sopii sekin, että kulku suoralla tiellä on vakaata – osakiitos tästä kuuluu ohjauksen luonnollisen tuntuiselle keskialueelle.
Kohtuullisen tilava
Voimalinjassakin tapahtuu tuttuja juttuja. Kaksoiskytkinautomaattiin on säästösyistä ohjelmoitu taipumus pitää tasakaasulla liian suuria vaihteita päällä, mikä saa aikaan jyrinää.
Kolmipyttyinen moottori ei herää kierroksillakaan juuri muuhun kuin tasapaksuun puurtamiseen, mihin on vain tyydyttävä, sillä nyt koeajettu kone on ainakin toistaiseksi malliston voimakkain. Arkilipuminen toki sujuu näinkin vaivattomasti.
Istuma-asento on takapenkilläkin korkea ja ryhdikäs, mikä tekee tiloista yllättävän väljät varsinkin auton ulkomitat huomioon ottaen. Tavaratila laajenee tasaiseksi kahdessa erisuuruisessa osassa, mutta suksiluukku puuttuu. Vastineeksi tavaratilan välipohja on muunneltava, ja apukuskin selkänoja kumoutuu eteen.
Varma ja vakaa
Ei-niin-harmaan ulkokuoren sisällä piilee siis varsin tavanomainen VW-tuote. Kun juuri mitään erityistä ei aloituspäivää lukuun ottamatta tule koeajoviikolla esiin, eräänlainen ostajiin vetoava keskiluokkaisuus lienee siis T-Crossissa tavoitettu.
Keskustelu