Koeajo: Renault Clio Sport Tourer
Tyylikkään farmarin moottori miellyttää. Hyvää: ulkonäkö, sivistynyt moottori. Huonoa: vaihteisto liikkeellelähdöissä.
Clion moottori ei tee itsestään suurta numeroa. Käynti on tasaista ja äänimaailma miellyttävä. Turboahdettu voimanlähde liikuttaa autoa vaivatta, mutta takapuolituntuma odottaa 120 hevosvoimalta enemmän suorituskykyä.
Koeajettu moottori on saatavilla vain kuusivaihteisella kaksoiskytkinvaihteistolla. Alkumetreillä huomio kiinnittyy sen verkkaisen pehmeään toimintaan. Luonne on leppoisampi kuin sähäkän sulavasti vaihtavissa saksalaismerkkien vaihteistoissa. Saksasta tosin Renaultinkin vaihdelaatikko tulee – valmistaja on Getrag.
Vaihtoihin tottuu nopeasti, mutta mäkilähdöissä ja peruutustilanteissa Clion empivä kytkimen käyttö ei vakuuta.
Ajettavuutta leimaa helppous. Ohjaus on kevyt käsitellä kaupungissa, mutta moottoritielläkin pärjää. Jousitus on perusmukava, mutta leppoisan vaihteiston työpariksi sopisi pehmeämpi kyyti.
Puolet farmareita
Clion vajaan kolmen vuoden malli-ikä ei vielä näy sisätiloissa. Yleisilmettä hallitsee korkealle keskelle sijoitettu irtonaisen oloinen kosketusnäyttö. Näytön kautta hallitaan muun muassa navigaatiojärjestelmää ja radiota.
Tyylikäslinjaisen Sport Tourer -farmarin osuus Clion myynnistä on noin puolet. Suosiota tukee farmarin suurehko ja selkeän muotoinen tavaratila, jonka lastausaukko on leveä.
Clion tilat riittävät neljälle henkilölle varauksin. Sivuikkunoiden kohdalta auton kattoa kohti kapeneva muotoilu tuo sisäkaton reunan lähelle päätä. Kahta metriä lähestyvät takapenkkiläiset joutuvat jo istumaan pää vinossa.
Kattava varustelu
Varustelultaan 120 hevosvoimainen Clio on varsin kattava, erityisesti hintaluokka huomioiden. Auton vakiovarustelu kattaa muun muassa kuusitoistatuumaiset alumiinivanteet, navigaattorin ja nahkapäällysteisen ohjauspyörän. Lisähelppoutta autoon saa noin 800 euroa maksavalla Ease-paketilla. Erityisesti automaattinen ilmastointi ja avaimeton käyttö helpottavat elämää.
