Ajoneuvot Koeajo Kokemuksia koeajoista 31.5.2022

Kokemuksia koeajoista: kirjainyhdistelmien kirjava kerho

Jos automalleja on nykyään markkinoilla runsaasti, niin entä sitten erilaisia mallivariaatioita? Osasta näistä on muodostunut ajan saatossa tunnettuja käsitteitä automaailmaa seuraaville, kuten esimerkiksi BMW:n M-mallistot ja Mercedeksen AMG.

Mutta tuoko mallinimen perään tungettu lisäke aina lisää autoihin? Tähän perehdytään muutaman koeajetun auton esimerkkien voimin.

Sähköhauskaa

Audi E-tron on tuttu täyssähköauto markkinoilta jo jokusen vuoden ajalta, niin SUV- kuin Sportback-korisena. Vuoden 2020 puolella autosta esiteltiin myös tehokkaampi malli, joka lisää mallinimen perään S-kirjaimen.

Audi E-tron Sportback S Quattro on jo melkoinen nimihirviö, vaikka siitä puuttuukin valmistajan polttomoottorimallistosta tuttu naapurikateusindeksi. Quattro on varmasti kaikille tuttu käsite, joka on tarkoittanut jo pitkään nelivetoista mallia. S-kirjain tämän Audin perässä tuo kovempien teholukemien lisäksi torque vectoring -nelivedonhallintajärjestelmän ja kolmannen sähkömoottorin.

Ennakko-odotukset lähes kolmitonniselle sähkömöhkölle eivät olleet kummoiset – perusmallillakin kerkeää nimittäin liikenteessä paremmin kuin hyvin, eikä näin painavaa autoa usko hauskaksi ajaa ennen kuin sen hauskuuden itse kokee. Ja useimmiten se jää myös kokematta.

Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin ilahduttava poikkeus. Hurjat 320 kilowatin (435 hevosvoiman) teholukemat eivät varsinaisesti tuoneet etenkään talvella lisää ajamiseen, mutta nelivetojärjestelmä sen sijaan tuntui lähes uskomattomalta.

-90 luvun Audi A8-edustusautoa tonnin painavampi E-tron oli lumella hauska heiteltävä, ja tuntui ohjautuvan suorastaan ajatuksen voimalla kuljettajan haluamaan suuntaan. Jyrkätkin luistot oikenivat kaasulla ja vastaohjauksella juuri siinä missä pitikin – eli tavallaan kyseessä on myös turvallisuutta lisäävä tekijä!

S-kirjaimesta sähkö-Audien perässä tuskin tulee ikonista käsitettä, mutta se ehdottomasti tuo jotain lisää E-Troniin. Tätä ei kuitenkaan tule sekoittaa Audeista niin ikään tuttuun S-lineen, joka on enemmänkin varustetaso kuin suorituskyvystä kertova merkintä.

Rahalla Saa

Škoda Octavia on kestomenestyjiä Suomen rekisteröintitilastoissa, eikä suotta. Onhan kyseessä erinomainen, tasapainoinen kokonaisuus etenkin tšekkiläisen perheauton hintaan nähden.

Tasapainoinen kokonaisuus kuitenkin tarkoittaa harmittavan usein myös varsin tylsää autoa. Tätä ei pidä käsittää väärin: ei tylsyydessä mitään väärää ole, mutta joillain auton mielenkiintoisuus voi ajaa esimerkiksi taloudellisuuden tai tehokkaan tilankäytön edelle.

Octaviaan haluttiin 2000-luvun alussa lisätä seksiä lisänimellä Rally Sport, joka lyhentyy muotoon RS. Kirjainyhdistelmä tarkoitti hieman yksinkertaisin korimuunnoksin tyylitellympää autoa äkäisemmällä moottorilla ja hieman madalletulla ja jäykistetyllä alustalla.

Kyseessä ei kuitenkaan ole koskaan ollut mikään varsinainen sporttiauto, esimerkiksi raisun Ford Focus ST:n tapaan. Mutta siltikin malli puoltaa olemassaoloaan: ripeämmän 185 kilowattisen (245 hevosvoimaisen) bensiinimoottorin lisäksi auton alusta on erinomainen kompromissi tavallisen mallin ja sporttisuuden välillä. Auto ei tunnu huonommallakaan tiellä käyttökelvottomalta, tai oikeastaan edes huonolta. Silti siinä riittää ominaisuudet hieman urheilullisempaankin ajoon.

Lisäksi parempien varusteiden myötä auto tuntuu (kuten korkeamman hinnan myötä pitääkin) laadukkaammalta kokonaisuudelta kuin heti perään ajoon tullut 1,4-litrainen perusmalli. Yksi olennainen ero näiden kahden välillä piileekin alustassa – edullisimmat Octaviat on varustettu takapäässä yhdystukiheilurilla, kun RS:ssä pyöräntuenta on hoidettu monivarsituennalla.

Myös RS puoltaa siis ehdottomasti paikkaansa Škodan mallistossa, ja sen todistaa myös myyntiluvut.

Baijerilaista kovuutta

BMW:n M-sarjan autot ovat myös tuttu käsite autoihmisille. Baijerista on puskettu vuosikymmenien aikana useita M-kirjainta kantavaa sporttiautoa jotka ovat ansainneet ikonin maineen.

Jossain vaiheessa BMW:llä herättiin M-logon herättämään kiinnostukseen ja haluttavuuteen, jonka jälkeen kyseinen kirjain valjastettiin ei-niin rajuihin Bemareihin rahastuskäyttöön M Sport-varustetason muodossa. Usein koeajamamme autot onkin varusteltu tällä paketilla, otettakoon esimerkiksi parin vuoden takainen BMW 320d Touring.

Pääsääntöisesti M Sport tarkoittaa BMW:ssä hyvää varustelua, jäykempää (eli valmistajan mukaan urheilullisempaa) alustaa, hieman sporttisempaa ulkonäköä ja istuimia, sekä nykyään hulvatonta määrää M-logoja ympäri autoa. Poikkeuksiakin on, esimerkiksi lataushybrideissä alusta ei ole halvempaa varustelua jäykempi, mutta perusresepti on tämä.

Käytetyissä, ja aikanaan arvostetuissa Bemareissa M Sport-varustelu näyttää pitävän yksilön hinnan selvästikin perusmalleja korkeammalla. Toki hintaeroa on reilusti myös uusissa autoissa.

Mutta kieltämättä varustelu ja muutamat yksityiskohdat ovat kivoja lisiä. Suomen kelirikkoisilla teillä alusta ei ole kuitenkaan yhtä mukava kuin esimerkiksi edellä mainitun Octavia RS:n, vaan siinä on panostettu enemmän urheilullisuuteen mukavuuden kustannuksella.

Kyseinen varustelu ei tee siis missään nimessä autosta automaattisesti huonoa, mutta erityisesti M-logojen sijoittaminen jokaiseen paikkaan mihin sellaisen vain saa lätkäistyä tuntuu hassulle, kun kyseessä ei kuitenkaan ole oikea ”Ämmä-Bemari”. Pohjimmiltaan on kuitenkin kyse puhtaasti makuasioista.

Älä juokse kirjainten perässä

Ettei juttu jäisi täysin oudoksi patsasteluksi muutamasta satunnaisesta ”erikoisversiosta”, valotetaanko hieman pointtia. Autokaupoilla ei kannata juosta vain kirjainyhdistelmien perässä, vaan käydä itse kokeilemassa onko auto sitä mitä sen haluaa olevan. Ja verrokiksi kannattaa aina ajaa se perusmalli, mielellään heti perään. Näin tietää heti, jos kalliimmassa mallissa on ominaisuuksia jotka ehdottomasti haluaa pitää korkeammasta hinnasta huolimatta.

Teksti: Eetu Kokkonen Kuvat: Eetu Kokkonen ja Moottorin arkisto