Ajoneuvot Käyttötesti Polestar 2 Sähköautot Tapahtumat 13.12.2022

Ensikertalaisena sähköautojen taloudellisuuskisassa – voittohaaveet unholaan

Lähtökohta taloudellisuuskisalle on varsin kiinnostava: kaksi ensikertalaista, vieras automalli ja eteläisen Suomen lumikaaos.

EV-Challenge taloudellisuusajokisan aamu valkenee kevyen sateisena. Etelä-Suomea on siunattu viimeisen viikon aikana runsaalla lumipeitteellä, eikä lauantain kisa-aamu ole poikkeus. Onneksi lunta ei tupruta kuten katastrofielokuvassa, vaan taivaalta leijailee muutamia hiutaleita tasaisena virtana.

Kun kyseessä on sähköautojen taloudellisuuskilpailu, kelillä on entistä suurempi merkitys kulutukseen. Etenkin pakkasella. Tällä kertaa sitä on onneksi vain asteen verran, joten energiaa ei kulu auton lämmitykseen valtaisia määriä.

Allamme on Moottorin käyttötestiauto Polestar 2, joka ei ennakko-olettamusten mukaan ole markkinoiden taloudellisin automalli. Auton WLTP:n mukainen keskikulutus on 19,6 kWh / 100 km. Lumipöpperöinen pakkaskeli pistänee tuon luvun koetukselle.

Kisan pisteidenlaskuperiaatteet poikkeavat hieman siitä, mitä voisi kuvitella. Voittaja on autokunta, joka pystyy alittamaan merkittävimmin auton ilmoitetun WLTP-kulutuksen. Meidän tapauksessamme verrokkiluku on siis 19,6 kWh. Tuon luvun alle pitäisi mielellään päästä.

Starttaamme kisaan pitkälti amatööripohjalta. Itselläni ei ole kokemusta taloudellisuusajosta, vaikka periaatteet ovat suunnilleen hallussa: mahdollisimman vähän jarrutuksia ja kiihdytyksiä, tasainen ajosuoritus ja maltillinen nopeus. Yhtä keltanokka on kartturina toimiva kollegani Jari Saarentaus.

Treenit menevät pahasti pieleen

Tässä vaiheessa lienee hyvä palata ajassa kaksi vuorokautta takaisin. Olemme matkalla treenaamaan ajamista ja tiekirjan lukemista. Saavumme Polestarilla lähtöpaikkaan Autolle.comin parkkipaikalle, josta lähdemme seuraamaan 190 kilometrin taivalta. Pienen säädön jälkeen tajuamme kartasta ensimmäisen käännöksen ja lähdemme matelemaan kohti päämäärää.

Alku sujuu lupaavasti, Polestar lipuu lumisella maisemassa kuin itsestään ja liikennevalot osuvat hyvin vihreälle aallolle. Olemme voimiemme tunnossa, mutta kulutusmittari ilmoittaa auton vievän yli 26 kWh sadalle kilometrille. Ajattelen kulutuksen tasaantuvan, kun saamme auton lämpimäksi ja matkavauhdin sopivaksi.

Arviolta kolmen kilometrin kohdalla keskittymisemme herpaantuu ja ajamme ohi rampista, josta meidän olisi pitänyt poistua Kehä 3:lta. Tämä tarkoittaa sitä, että kisa olisi käytännössä kohdaltamme ohi. Naureskelemme heikolle suoritukselle ja menemme hiomaan taktiikkaa lounaalle.

Palataan takaisin varsinaisen kisapäivän aamuun. Olemme oppineet virheistämme ja tällä kertaa luemme tiekarttaa kuin Päivi Räsänen Raamattua: tulkinnoille ei ole sijaa. Tällä kertaa osumme oikeaan ramppiin ja matka pääsee starttaamaan kunnialla. Ajelemme verkkaista vauhtia, sillä ennakkoajatukseni mukaan taloudellisuusajon ideana on hidastella mahdollisimman paljon. Kisajärjestäjä kylläkin ohjeisti aloittamaan reippaalla tahdilla, mutta luotan omaan vaistooni.

Puolivälissä ennen ensimmäistä väliaikapistettä tajuamme, että tahtia on pakko kiristää. Ensimmäiseen pätkään on käytettävissä 80 minuuttia ja matkaakin on taivallettavana reippaasti. Jatkamme rajoitusten mukaisesti, mutta emme hidastele liikaa. Tämä tekee hyvää aikataululle, mutta kulutus alkaa hiljalleen kivuta 21 kWh yläpuolelle. Hidastelemalla olimme tähän mennessä päässeet auton WPTL-lukeman tuntumaan.

Ensimmäiselle väliaikapisteelle pääsemme muutaman minuutin ajoissa, joten ehdimme käydä laskemassa nesteet kuljettajista. Leimaamme dokumentit AT-pisteellä ja lähdemme jatkamaan taivalta. Seuraavalle väliaikapisteelle ajeluun on aikaa 69 minuuttia. Matkaa on alkupätkää vähemmän, mutta reitti muuttuu selvästi aiempaan verrattuna.

On hanget korkeat nietokset

Raskas ajokeli alkaa näkyä kulutuksessa, sillä per 100 km kWh-lukema kipuaa jatkuvasti korkeammaksi. Kulutukselle tekee hallaa erityisesti huonokuntoinen hiekkatie, johon on pakkautunut sopivasti lunta. Muhkeat hanget hohkaavat vitivalkoisena ympärillämme ja näkyvyys on hävyttömän huono.

Ilmeisesti tieosuudella pitäisi ajella 80 km/h vauhtia, mutta lumisokeus vaivaa sekä kuskia että kartturia. Moka on amatöörimäinen, sillä hyvillä aurinkolaseilla ongelmaa ei olisi. Ajelemme selkeästi alle rajoituksen, mikä tulee kostautumaan pahasti tuonnempana. Sitä emme kuitenkaan tässä vaiheessa tiedä, sillä auton mittaristo kehottaa ajamaan viittä kymppiä. Aikataulumme pilaavat osittain myös eteen eksyvät traktorit, joista ei lumen kaventamalla tiellä ole asiaa mennä ohi.

Noin puolivälissä reissua tulee mieleen myös se, olemmeko tehneet kaikkemme mahdollisimman pienen kulutuksen saavuttamiseksi. Auton lämmityslaite puhaltaa +20 astetta sisään hyttiin, mikä ei varmasti ole järkevää. Kuten tiedämme, lämmöntuotto pakkaskelissä nielee energiaa. Säädän puhalluksen kylmemmälle, mutten kokonaan pois. Ehkä ajoon olisi pitänyt varautua turkishaalarilla ja jääskraballa.

Kymmenen kilometriä ennen väliaikapistettä huomaamme, että emme tule ehtimään tavoiteaikaamme millään. Kisassa ei saa ajaa ylinopeutta, joten luovutamme ajoissa kellon suhteen. Saavumme Riihimäen ABC:lle kolme minuuttia tavoiteaikamme jälkeen ja luvassa on sakkoa. Se mitä rangaistus oikein tarkoittaa, ei itselleni aukea, mutta sijoitukselle se tuskin tekee hyvää.

Pian kohti moottoritietä

Jatkamme 20 minuutin taon jälkeen kohti maalia, joka on samassa paikassa kuin startti. Tällä kertaa ajoaikaa on 50 minuuttia ja matkaa 60,55 kilometriä. Jälkikäteen mietittynä matkalla ei juuri saa hidastella, mutta kisan temmellyksessä emme tule tätä tajunneeksi. Alamme körötellä kohti loppupistettä. Reissuväsymys akkaa hiljalleen näkyä ja räkäisen naurun saattelemana ajamme harhaan. Virhe ei ole suuri, mutta aikaa tuhraantuu useampi minuutti, sillä naurun sumentamat silmät eivät meinaa tarkentaa tiekarttaan.

Korjaamme virheemme nopeasti ja palaamme reitille. Ajelemme rauhallista tahtia rajoitusten mukaan ja koetamme hyötyä edessä ajavien autojen tuomasta imusta. Lopulta käännymme moottoritielle, joka on tunnetusti myrkkyä sähköautolle. Alkuun ajelemme reilua satasta, mutta kulutus näyttää liian pahalta. Matkavauhtia on pakko laskea, ettei kulutuslukema nouse taivaisiin.

Köröttely tekee jälleen tepposet ja huomaamme viisi kilometriä ennen maalia, että sakkoa on jälleen luvassa. Voittohaaveita ei ole missään vaiheessa ollutkaan, mutta mitä jos jäämme porukan viimeiseksi? Painan Polestarin vauhdinsäätelypoljinta hieman syvemmälle, vaikka kulutuksen nousu hirvittääkin. Häviäminen ei ole vaihtoehto.

Pääsemme maaliin jälleen muutaman minuutin hitaammin kuin tavoiteajan puitteissa olisi kannattanut. Luvassa on jälleen sakkoa, mutta emme asiasta moksiskaan. Maaliviivalla olo on väsynyt, mutta onnellinen. Olemme selvinneet elämämme ensimmäisessä taloudellisuusajokisassa kunnialla maaliin.

Entäs se kulutus?

Kisan aikana ajoimme auton ajotietokoneen mukaan 193,9 kilometriä ja kulutimme energiaa 21,6 kWh / 100 km. Tämä siis tarkoittaa sitä, että emme yltäneet auton WLTP-kulutusnormiin. Se ei ole ihme, sillä pakkaskelissä sähköautot tuppaavat nielaisemaan selkeästi enemmän energiaa kuin lämpimällä kelillä. Ajoaika oli 3:35 minuuttia ja keskinopeus 57 km/h, eli kovin ripeää kyyti ei ollut. Lopullinen sijoituksemme oli 19.

Suoritustamme kannattaa vertailla kisassa olleisiin muihin Polestar 2 -autoihin. Tuossa vertailussa tulee välittömästi paha mieli, sillä jäimme neljästä autosta selkeästi jumbosijalle. Paras Polestar ylsi kulutuslukemaan 19,3 kWh / 100 km, joka oli meille silkkaa utopiaa. En kylläkään aivan ymmärrä miksi, sillä ajoin omasta mielestäni varsin taloudellisesti.

Selitykseksi on pakko tarjota liiallista lämpötilaa kabiinissa, sekä kuskien massaa. Meidän automme ohjaamossa oli nimittäin kaksi yli 110-kiloista miestä, eli tilanne on sama kuin kyydissä olisi istunut neljä pienikokoista ihmistä. Suurempi haaste taisi olla lämmitys, joka olisi ilmeisesti pitänyt jättää kokonaan pois.

Tällä kertaa EV-Challenge-kisan voitti Maxus Euniq 5:llä ajanut kaksikko Timo Leinonen ja Kimmo Kortelainen. He alittivat autonsa WLTP-tuloksen selvästi, sillä 22,6 kWh:n kulutus muuttui 18,5 kWh:n lukemaan. Tulos on vallinneessa kelissä erinomainen. Toki Maxuksen tiedetään pitävän WPTL-lukemansa erityisen hyvin pakkaskelissä ja paikoin alittamaan sen.

Moottoria oli kisassa edustamassa myös kokeneempi taloudellisuuskuski Petri Munukka, joka suoritti kisan Kia Niro EV:llä. Munukan ja kartturi Mika-Jussi Mäkelän tulos oli omaamme selkeästi parempi, sillä autokunta ylsi sijalle kahdeksan.

Kisan lopputulokseen voidaan Polestarin osaltakin olla tyytyväisiä, sillä pelkästään maaliin pääseminen on saavutus. Emme myöskään jääneet kisan viimeiseksi, sillä perässämme oli viisi autokuntaa. Yhteensä kisaan osallistui 26 autoa, joten suoritus on tätä taustaa vasten aivan kelvollinen.

Jaa artikkeli

Valmistajalta: Polestar

Kaikki koeajot

Uusimmat