Kello 00:50 Kilpisjärvellä ja synttärikalulla kaikki hyvin

Siitä on kohta 50 vuotta, kun ensimmäinen VW Golf GTI esiteltiin. Kävimme juhlimassa etukäteen Kilpisjärvellä, ja matkaa taitettiin tuoreimmalla – ja GTI-historian ensimmäisellä pelkästään sähköllä kulkevalla versiolla.

Okei. ID.3:sta on olemassa GTX versio, samoin Nelosesta ja Viitosesta. Ne ovat tavallaan GTI-autoja, vaikka viimeinen kirjain onkin nelivedon myötä väärä. Mutta ei enää. Nyt sähköautokin saa kunnian kantaa oikeaa GTI-lätkää.

Tuote on VW ID. Polo GTI; moderni tulkinta ensimmäisestä VW Golf GTI:stä, sillä autot ovat vuosien varrella kasvaneet.

Hiljaa hyvä tulee

VW-konserni on edennyt uuden kompaktin sähköautoperheensä kanssa hitaasti kiiruhtaen. Tuote on haluttu saada kerralla kohdalleen, ja autoissa on paljon uutta. Suurin ero muuhun ID-mallistoon on se, että pikkusähikäisissä on siirrytty etuvetoon.

Olemme ajaneet tuoteperheestä jo Cupra Ravalia (linkki) sekä esisarjan Škoda Epiqiä (linkki). Polo GTI:stä ja sen tekniikasta olemme myös jo kirjoittaneet (linkki). Siksi keskitymme nyt ensimmäisiin ajokokemuksiin.

Se, että VW oli päättänyt tuoda GTI-suvun tuoreimman jäsenen Norjaan, ei tavallaan yllätä. Norja ja etenkin Oslon ympäristö on saanut toimia temmellyskenttänä monen sähköauton ensikoeajolle. Sähköautoilun mallimaa on hyvä paikka virittäytyä oikeanlaiseen tunnelmaan. Mutta… Pohjois-Norjassa – kuten koko maassa – nopeusrajoitukset ovat maltillisia. Moni vuonoja halaava hieno maantie on rajoitettu 60 km/h nopeuteen. Tiukat mutkat ovat myös harvassa, vaikka vuoria maisemassa riittää.

Näin GTI:n testaaminen jäi vaille adrenaliinin ryöppyistä ajokokemusta.

Ennakko-oletuksissa oli myös se, että öljyrahalla on saatu koko Norjaan silkinpehmeä asfalttipintaa, mutta näin ei suinkaan ole. Niinpä koeajon annista parasta onkin jousituksen toiminnan testaaminen. Iskareita voi säätää, tasoja on peräti 15. Puhutaan jo hifistelystä.

Mukautuva alakerta (DCC) on vakiona, sieltä löytyy napakkuutta sekä mukavuutta, joita jokainen voi säätää oman peffatuntumansa mukaan. Toiset tykkäävät napakoista, toiset vähän löysemmistä.

Iso pikkuauto

Sähköisellä Polo GTI:llä on mittaa 4,10 metriä. Se on muutaman sentin enemmän kuin Ravalissa, joka on merkittävää ainoastaan silloin, jos takapenkille halutaan istuttaa aikuisia. Tavaratila imaisee 441 litraa, josta useampi sata on oikeasti käyttökelpoista. Välipohjan avulla tilan käyttö myös joustaa kuljetustarpeen mukaan.

Muut ulkomitat ovat: leveys 1,82 metriä ja korkeus 1,51 metriä. Hyvin kompakti paketti siis.

Myös tien päällä sähköinen punamusta tuntuu kokoistaan isommalta. Auton akseliväli on 2,6 metriä, kulku on vakaata. Painopiste on myös alhaalla eli mutkiin tiukemmin ajettaessa ei juuri kallistella.

Ja totta kai iskarit eivät ole ainoa, mitä pystyy säätämään. Ohjaus mukautuu sekin ajotyylin mukaan.

Vakiorenkaat ovat kokoa 235/40 R19. Se huomioiden meno on hämmentävän mukavaa. Reikäisillä ja kuoppaisilla teillä tuli todettua myös se, että ID.Polo GTI:n jousitusta on vaikea saada pohjaamaan – ellei sitä yritä tosissaan.

Hyvin GTI:mäinen ohjaamo

Koeajoautomme on teipattu, joten yksityiskohdat ovat vielä piilossa. Jokainen, joka on joskus vilkaissut VW:n suuntaan osaa kyllä arvata, mitä teippien alla on piilossa. Ja onhan GTI esitelty jo ilman teippejäkin, joten moni GTI-fani on varmasti jo tutkinut kaikki yksityiskohdat tarkkaan. Suuria yllätyksiä tuskin tuli kenellekään vastaan.

Ja jos ei auton ulkokuori yllätä, saman voi todeta myös sisätiloista. GTI-henkisyys on läsnä vahvasti. Tuttu verhoilun tyyli, värimaailma ja yksityiskohdat virittävät kuskin heti oikeanlaiseen moodiin. Digitaaliseen mittaristoon saa jopa ykkössukupolven Golfin tyyliä. Tai jos enemmän digiajan ystävä, suuren kierroslukumittarin keskelle ja sen ympärille avustavaa lisätietoa.

Ajoasento on aavistuksen liian korkealla, akku kun nostaa sähköautoissa väkisinkin peffaa asfaltista, mutta fiilis ratin takana on yhä riittävän sporttinen – ei tietä halaava mutta ei korkealla keikkuvakaan. Tästä on kiittäminen myös urheilullisempaa alakertaa, jonka ansiosta GTI istuu 1,5 senttiä lähempänä tietä kuin perus-Polo. 

Kuskin Istuin ansaitsee myös kehuja: se säästyy sähköisesti 12 eri suuntaan, ristiseläntukea löytyy riittävästi – kuten myös sivuttaistukea sekä yläkropalle että reisille. Ratti istuu luonnollisen tuntuisesti käteen, ergonomia toimii. Ainoa miinus tulee siitä, että ratti on typistetty sekä ylä- että alalaidastaan. Aina ei pyörää tarvitsisi keksiä uudestaan.

Moderni tulkinta tartaanista näyttää sekin hyvältä. Ja pienillä hienoilla yksityiskohdilla on saatu paljon aikaan ilman että kabiini muuttuu liian villiksi.

Luonnollisesti

Ohjaustuntuma on hieno. Siinä on vastetta eli ohjaus ei ole tehostettu liian kevyeksi. Tuntuma tiehen ei ole satatarkka, mutta nykyautoksi ohjaus on maukas. Tuntuma on myös hyvin luonnollinen, auto tekee välillä hieman omia asioitaan mutta kuski tuntee samalla olevansa yhteydessä siihen.

Ajotilasta voi hakea sporttisen tai jopa GTI-tilan, jolloin auton luonteeseen löytyy kivasti sähäkkyyttä. Ohjauksen säädöt voi jättää leppoisammaksi, ainakin näillä Norjan gran turismo -henkisillä teillä. Syheröisille vuoristoteille voi hakea sitten terävämpää ohjausta.

Olemme kehuneet jo Cupra Raval VZ:n kohdalla auton etupäätä, ja Polo on samaa maata. Pitoa on upeasti. Torsen-tyyppinen tasauspyörästön lukko toimii kuin ajatus. Lukko ei toimi jarrujen avulla, vaan on aidosti mekaaninen eli se toimii lamellikytkimen kautta. Se jakaa voimaa etupyörien kesken eli vääntömomenttia voidaan ohjata sinne missä sitä tarvitaan. Elektronisesti ohjattuna se sopeutuu muuttuviin tilanteisiin herkemmin ja tarkemmin kuin puhtaasti mekaaniset järjestelmät.

Tämän huomaa etenkin siinä, miten auto kääntyy tiukasti mutkaan ja taittuu pehmeästi sen läpi jopa pidon rajalla. Ohjaus ei nyi, kun kuski etsii parasta ajolinjaa tiukkenevassa mutkassa. Keula taittuu todella halukkaasti mutkiin, ja perä seuraa hienosti mukana. Kaasua voi haluttaessa nostaa mutkassa hauskuuden tehostamiseksi.

Polo GTI tuntuu myös kevytjalkaiselta, sillä akun nettokoko on 52 kWh eli auton kokonaismassa pysyy vielä kurissa. Painoa on kertynyt noin 1540 kiloa.

Summa summarum

On jollain tapaa hienoa, että GTI ei yritä hurmata millään yksittäisellä ominaisuudellaan. Kyse on kokonaisuudesta: järkevästä suorituskyvystä, riittävän kokoisesta akusta sekä lataustehosta ja ajettavuudesta. Ja ennen kaikkea ajettavuudesta: hienosta ohjauksesta, upeasta alustasta sekä vaikuttavasta etupään toiminnasta. Vain yksi puuttuu; äänimaailma. Nämä sähköautoihin tehdyt keinotekoiset äänet eivät vain jaksa innostaa.

Polo on tehty myös selvästi erinäköiseksi ja myös fiilikseltään erilaiseksi kuin sen Cupra-sisar. Volkkari näyttää konservatiivisemmalta – sekä ulkoa että sisältä – ja se on myös viritetty aikuisempaan makuun.

GTI:n parasta antia on lopulta se, että se vie kuin huomaamatta mukanaan. Se sopeutuu ajotyyliisi, on kelvollinen arkiauto, ja tarvittaessa se leikkii kanssasi, kun vaikka kierrät tiukempaa liikenneympyrää pari kunniakierrosta. Ja se tekee kaiken nöyrän joustavasti ilman draamaa.

ID.Polo tuntuu myös aidolta GTI:ltä. VW:n perhesportit eivät ole ikinä olleet mitään raketteja, vaan tarjolla on ollut järkevää urheilullisuutta tutun näköiseen perheautoon.

Voiman tunne on hieno. Paperilla tehoa on “vain” 166 kW (226 hv) ja maksimivääntö on ”vain” 290 Nm.
Ne ovat todellakin vain paperiarvoja ne. Tärkeämpää on ajamisen tunne – ja hauskuus. Väitän, että tällä suorituskyvyllä moni pystyy nauttimaan ID.Polo GTI:stä enemmän kuin jos siinä olisi merkittävästi enemmän tehoa.

Nyt kuski pystyy haastamaan itseään ja viemään autoa äärirajoille. Monen tehokkaan sähköauton kanssa ei näin ole. Ja pikainen kiihdytys suoralla tiellä on nopeasti nähty hupi.

Kurvittelusta syheröisillä pikkuteillä riittää sen sijaan iloa pitkäksi aikaa.