Volkswagen ID.3 palaa menneeseen ja se on parasta mitä olisi voinut toivoa

Volkswagen ID.3 on saanut lisänimen Neo. Mallipäivitys tuo mukanaan retroa, joka tuntuu yllättävän modernilta.

ID.3 oli ilmestyessään tärkeä automalli Volkswagenille, sillä sen oli tarkoitus johdattaa perinteikäs saksalaisvalmistaja uuteen aikaan. Malli aloitti Volkswagenin ID-perheen rantautumisen automarkkinoille.

Alkuun malli kärsi lastentaudeista, jotka syntyivät sähköisiin voimalinjoihin siirtymisestä. Päivitykset tekivät autolle hyvää, mutta yksi asia jäi pitkäksi ajaksi korjaamatta: auttamattoman huonosti toimivat kosketusnäppäimet.

Vielä edellisessä versiossa kosketusnäppäimet tekivät auton toiminnallisuuksien käyttämisestä niin hankalaa, että se sai kuskin ja etupenkillä istuvan kyytiläisen verenpaineen nousemaan. Etenkin ratin liukukytkimet säätyivät omia aikojaan kuskin kääntäessä ohjauspyörää. Lisäksi audion ja tuulettimen säätäminen tarkasti oli mahdotonta.

Nyt Volkswagen on kuunnellut asiakkaitaan ja palannut ajassa taaksepäin. Uudessa ID.3:ssa on nimittäin paljon fyysisiä näppäimiä. Se on paras päätös mitä VW:n tehtaalla on tehty aikoihin.

Fyysisiä näppäimiä on tätä nykyä ohjauspyörässä ja tietoviihdenäytön alla keskikonsolissa. Ratin nappeja on ilo käyttää ja keskikonsolista voi säätää ilmastointia keinukytkimillä ja äänentoistoa rullalla. Kuinka hyvältä voikaan tuntua, kun modernissa sähköautossa on ”menneen ajan” teknisiä ratkaisuja.

Vaikka uudistus kuulostaa pieneltä, on sen merkitys käytettävyydelle todella suuri. Moni asia on toki myös ennallaan. Kuten muotokieli, jonka vaikutus näkyy monen uuden sähköauton piirteissä. ID.3:ssa on lyhyt keula ja pullamaisen pyöreät piirteet.

Pirteä, muttei ripeä

Myös ajettavuus tuntuu olevan aika lailla ennallaan. Auto on mukavan pirteä, vaikkei se tarjoakaan monesta sähköautosta tuttua raakalaismaista kiihtyvyyttä. 0–100 km/h kiihdytellään kahdeksassa sekunnissa.

Tehoa on 140 kW (190 hv) ja vääntöä 350 Nm. Noilla lukemilla ID.3 on pirteä, mutta ei mitenkään erityisen ripeä. Uudessa Neossa on kuitenkin päivitetty sähkömoottori, jonka ansiosta energiatehokkuus on parantunut. 58 kWh version WLTP-vertailuluku on 489 km.

Onneksi koeajon aikana ei vielä tarvinnut kokeilla uudistetun ID.3:n vetopitoa lumikelissä, mutta jollei siihen ole tehty merkittäviä muutoksia, on kyseessä yksi markkinoiden helpoiten sivuluisuun menevistä automalleista. Se on samaan aikaan siunaus ja kirous.

Volkswagenin halvemmat sähköautomallit eivät ole juhlineet ripeillä latausnopeuksilla, eikä ID.3 tee tässä poikkeusta. Neossa on LFP-akku, minkä vuoksi maksimilatausnopeus jää markkinoiden nopeimmista. Pikalataus tapahtuu maksimissaan 105 kW teholla. Toisaalta 58 kWh akku suoriutuu 10–80 prosentin latauksesta 26 minuutissa. Se on monella tapaa riittävä.

Uutta on siis paljon, vaikka alkuun vaikuttaakin siltä, että kaikki on VW:n suosituimpiin kuuluvan mallin kohdalla ennallaan. Kuten ajettavuus. ID.3 Neo on ihan kiva, mutta ei sen enempää.

Uudistuslistalta löytyy fyysisten nappien lisäksi uusi ohjauspyörä, joka tuntuu koeajon alussa huvittavan suurikokoiselta. Fiilis on kuin Massey Fergusonin ohjaimissa. Hommaan kuitenkin tottuu nopeasti ja itse asiassa iso ohjauspyörä on toimiva ratkaisu. Etenkin yhdistettynä upeaan retromittaristoon.

Kädenojennus kasari-Golfille

ID.3 Neo nojaa menneeseen muutenkin kuin fyysisten näppäimien muodossa. Auton mittaristoon ja tietoviihdenäyttöön saa retrotilan, joka tekee kunnioitusta kasariaikaiselle Golfille. Mittaristo on kuin digitaalinen luenta ykköskoppaisen Golfin mittaristosta, ja homma pelittää hienosti.

Mittaristo on edelleen informatiivinen ja toimii sähköautokontekstissa hyvin. Kierroslukumittari kertoo sen, kuinka kovalla voimalla kaasupoljinta painetaan. Mittaristossa näkyy autolla ajettu kokonaismatka ja trippimittari. Fiilis on vähän kuin pelaisi 8-bittisen Nintendon pelejä modernilla konsolilla.

Yksi asia ID.3:n kohdalla pistää hieman mietityttämään. Se on sisusta viimeistely ja materiaalivalinnat. Volkswagenin sähköinen kansanmalli vaikuttaa siltä, että sen materiaalit olisi kierrätetty suoraan 2000-luvun alun Polosta. Penkit ovat harmaata kangasta, ja näyttävät jo uutena parikymmentä vuotta vanhalta. Kun sitä vertaa vaikkapa nykyisiin kiinalaismerkkeihin, on lopputulos todella ankea.

ID.3:n uudistus on kuitenkin kokonaisuudessaan onnistunut. Se on osoitus siitä, että asiakkaiden mielipiteitä kannattaa kuunnella, sillä se voi hyvinkin johtaa parempaan lopputulokseen. Pieni uudistus on tehnyt autosta huomattavasti käyttökelpoisemman perusauton.

Koeajettu auto on comfort-varusteinen, mikä tarkoittaa suomeksi perusvarustelua. Sen alapuolella on vielä Trend, joka on klassinen karvalakki. Comfort nostaa auton hinnan 40 000 euron tuntumaan ja halvimillaan Neon saa muutaman tonnin halvemmalla.