ID. Polo – paras VW:n valmistama suuren kansan auto vähään aikaan

Se ei ole paras ajettava; tai tilavin – eikä missään nimessä edes edullisin. Mutta kokonaisuus on todella hyvä. ID.Polo tarjoaa sähköautoksi paljon vastinetta rahalle.

Olemme kehuneet tätä jo ennenkin, mutta takavedosta etuvetoon siirtyminen on fiksuin teko, minkä VW-konserni pystyi uuden pienen sähköautoperheensä kanssa tekemään. Näin ID.Polosta saatiin tilava etuvetoinen pikkuauto, joka riittää arjen tarpeisiin tasapäin bensamoottorisen Golfin kanssa.

Historia tavallaan toistaa hauskasti itseään. Se oli aikoinaan iso mullistus, kun polttomoottoriautoissa siirryttiin takavedosta etuvetoon. Saksalaiset eivät silloinkaan olleet eturintamassa uuden tekniikan kanssa.

Hyvin pakattu

Tavaratila ei ole B-segmentin autoissa yleensä isossa roolissa, mutta ehkä olisi aika muuttaa käsityksiä. ID.Polon 441-litrainen tavaratila nimittäin muuttaa auton potentiaalia melkoisesti. Se riippuu tietysti perheen tarpeista, mutta väittäisin, että Polo riittää aika monelle jopa perheen ainoaksi autoksi.

Ja eihän sitä kaikkea tavaratilaa jokaisena arkipäivänä usein tarvita. Tai riippuu tietysti perheestä; kuinka paljon pitää kuljettaa harrastuskamoja tai lastenvaunuja.

ID.Polossa on joka tapauksessa sellaista potentiaalia, mitä ei 4,05 metriä pitkältä autolta odottaisi.

Tavaratila taipuu myös fiksusti erilaisiin kuljetustarpeisiin. Pienimmillään eli välipohjan ollessa yläasennossa on tilaan helppo nostaa kauppa- tai urheilukassit. Tila on myös tasapohjainen, jos takapenkin selkänojia käydään kaatamaan kumoon.

Tiputtamalla välipohja alemmas tavaratila kasvaa jo melkoisen kokoiseksi. Se imaisee useamman lentolaukun tai jopa isompia matkalaukkuja. Lisäksi välipohjan alta löytyy vielä syvä potero, jota voi sitäkin hyödyntää.

Tavaratilan vetoisuutta voidaan laskea monella tapaa, mutta litroja on joka tapauksessa enemmän kuin nykyisessä Golfissa. Ja Golf on kuitenkin parisenkymmentä senttiä ID.Poloa pidempi. ID.Poloon mahtuu oikeasti neljä aikuista matkatavaroineen. Lisäksi auto vielä kantaa tämän kuorman mukavasti.

Volkswagenin oloinen…

Kun moni valmistaja alkoi valmistaa sähköautoja, niistä tehtiin tarkoituksella erikoisen näköisiä. Tässä on nyt – onneksi – palattu arkeen. ID.Polo näyttää Volkswagenilta; siltä kuin mitä ne ovat vuosikymmeniä näyttäneet. Tietysti tulkinta on ID.Polon kohdalla moderni – etenkin valojen ja valaistujen logojen osalta, mutta muuten kyseessä on hyvin perinteisen näköinen hatchback.

Myös ovenkahvoissa korostetaan normaaliutta. Etuovissa on tavalliset ovenkahvat, mutta takaovien kahvat on piilotettu takaikkunoiden reunaan. Näin ID.Polo näyttää nopeasti vilkaistuna kolmioviselta. Se on vähän kuin retroa, sillä ensimmäiset pari vuosikymmentä (1975-94) Polon sai vain kolmiovisena. ID.Polon sisaressa ID.Crossissa on sen sijaan tavalliset ovenkahvat kaikissa ovissa.

…myös sisältä

Ohjaamossa on myös näkyvissä maltillisempi suuntaus. Kojelauta on selkeä. Mittaristo on 10,25-tuumainen eli riittävän kookas. Kosketusnäyttö 12,9-tuumainen. Ne tekevät ohjaamosta digitaalisen, mutta ei korostetusti.

Ratti on typistetty ala- ja ylälaidasta, mikä vaatii hieman totuttelua. Onneksi ratti on sopivan kokoinen.

Ohjauspyörän puolille on istuettu selkeät ja melko suurikokoiset painokytkimet: vasemmalla vakionopeudensäätimeen liittyvät sekä audion äänenvoimakkuus, oikealla kaikki muu tarvittava.

Mittaristo on 10,25-tuumainen. Sen näkymää voi muokata. Retroakin löytyy ykkös-Golfin malliin eli näkymä on digitaalisesti analoginen. Myös kosketusnäyttöön saa halutessaan hauskaa retrofiilistä.

Vaihteita vaihdetaan tai siis auton kulkusuunta päätetään ratin takaa löytyvältä vaihdevivulla. Näin on saatu tilaa keskikonsoliin. Siitä löytyy vain pieni kiertokytkin, josta säädellään äänentoistoa. Sen takaa löytyvät mukitelineet ja sitten keskikyynärnoja, jonne saa piiloon vaikka aurinkolasit, lompakon ja muut esineet, joita ei halua jättää esille.

Kojelaudassa on kosketusnäytön alla selkeät kytkinvivut tärkeimmille toiminnoille. Niiden alla on lokerikko kännykälle, missä se tietysti myös latautuu langattomasti 15 W teholla. Käytössä on myös kaksi 60 W USB-C-liitäntää.

Pidämme siitä, miten auton sisätiloissa on otettu askel takaisin päin siinä, kuinka paljon fyysisiä nappuloita tarvitaan. Tätä omistajatkin arvostavat.

Rennolla tyylillä

Testiauto oli varusteteltu kattavalla Style-verhoilulla. Sitä alemmat varustetasot ovat Comfort sekä hinnat alkaen taso eli Trend. Style tuo mukanaan kivasti arjen luksusta. Vaaleahkot materiaalit avartavat ohjaamoa, mutta ovat toki samalla hieman arat lialle.

Mikä on sen sijaan hieno parannus viime aikojen Volkkareihin verrattuna on se, että ohjaamosta ei löydy helposti naarmuuntuvaa ja pölyn sekä sormenjäljet näyttävää mustaa pianolakattua pintaa mistään.

Materiaaleissa on paljon kangasta, ja kokonaisuus on rennon tyylikäs. Laatuvaikutelma tuntuu hyvältä kauttaaltaan. Kojelaudan päällä on pehmeää miellyttävästi kuvioitua tummempaa kangasta, alaosissa vaalea kangasta. Näiden välissä kojelaudan kiertää kovaa muovia, joka näyttää ja tuntuu kierrätetyltä materiaalilta. Ympäristöarvoja halutaan korostaa tietoisesti.

Mukava

Ajoimme esisarjan autoa jo Norjassa kesäkuussa (linkki), joten muistikuvat ovat suht tuoreet. Tykästyimme Norjassa ID.Polon jousitukseen ja myös ohjaus tuntui hyvältä käteen. Nyt koeajolla jousitukseen on annosteltu yhä juuri sopiva määrä napakkuutta ja pehmeyttä. Kyseessä on todella mukava sähköinen pikkuauto. Pintakovuus loistaa poissaolollaan.

Auto kulkee itse asiassa niin kuin miltä se näyttää – hieman eleettömästi. Ratin takana ei tule hurjia ajofiiliksiä, mutta auto etenee mukavasti ja eleettömästi hyvin reippaitakin nopeuksia. Moni arvostanee juuri tätä tavallisessa arkiautossa.

Koska akku on pakattu auton pohjalevyyn, myös Polossa istutaan muiden sähköautojen tapaan hieman korkeammalla. Se ei kuitenkaan tunnu. Auto ei keinu tai kiiku. Sähköversiossa istutaan vajaat 10 senttiä korkeammalla kuin polttomoottorisessa Polossa. Ja eikä pieni korkeus ole nykyään mikään huono asia, monella eivät polvet enää jousta kuin aikaisemmin.

ID.Polon alakerta on melko normaali, mutta ajatuksella ja huolella tehty. Edessä on MacPherssonit. Kierrejousien päällä on kumityynyt ja jousien alle on liimattu kumiset aluslevyt vaimentamaan värinöitä. Lisäksi käytössä on fiksuja innovatiivisia ja ylemmistä autoluokista tuttuja ratkaisuja parantamassa ajomukavuutta sekä alentamassa rengasmelua.

Takajousituksessa on luotettu yhdystukiakselistoon, joka on rakenteeltaan hyvin kompakti, siten myös kevyt – eikä se maksa liikaa. Tämäkin on pitkäaikaista VW-filosofiaa.

Jos ID.Polon tehokkaimmalla moottoriversolla yltyy ajamaan sen suorituskyvyn mahdollistamalla tavalla, takapää alkaa elää hieman. Mutta silloin mennään jo aika äärirajoille. Tämä ei ole Polon rooli, sitä varten mallistosta löytyy GTI. Myöskään hyvin rullaavat alhaisen vierinvastuksen renkaat eivät ole enää vauhdikkaassa mutka-ajossa parhaimmillaan.

Kyse on kompromisseista. Allekirjoittanut valitsisi aina mahdollisimman hyvin rullaavat renkaat autoonsa, vaikka se söisikin vähän ajettavuudesta.

Rullaa todella hyvin

Renkaisiin liittyy myös se, että ohjaus on kevyt ja tuntui nyt aavistuksen tunnottomammalta kuin Norjassa. Nyt auton alla oli 19-tuumaiset Hankookit, jotka vierivät siis todella hyvin. Ajoimme Wienin ympäristössä koko päivän 177 kilometriä kohtalaisella keskinopeudella pääasiassa maanteitä pitkin 11,7 kWh/100 km keskikulutuksella. Tulos on hyvä ja alle WLTP:n.

Iso rengaskoko vaikuttaa myös siihen, että Polo näyttää hyvin kompaktilta.

Saimme Wienistä koeajon jälkeen allemme myös auton hieman pidemmälle road tripille. Palautamme tämän auton Wolfsburgiin 14.9. kiertäen sillä Unkarin, Slovenian ja Itävallan kautta takaisin Saksaan. Matkaa kertyy parisen tuhatta kilometriä.

Pihistelimme ensimmäisenä päivänä selvästi alle 10 kWh/100 km keskikulutukseen reilun 52 km/h keskinopeudella. Eikä kulutus ole pikkuteitä pitkin ole noussut muinakaan päivinä paljon yli 10 kWh/100 km lukemaan. ID.Pololla on isomman akun kera mahdollista päästä nätisti ajettaessa taajamapainotteisessa arkiajoissa helpohkosti yli 500 km toimintamatkaan.

Tätä kirjoittaessa olemme Salzburgissa. Saksassa edessä on vielä moottoritieajoa, joten saamme kulutukset baanaltakin.

Vaihtoehtoja

ID.Poloa tarjotaan kahdella akustolla. Pienemmän LFP-akun kapasiteetti on 37 ja isomman NMCa-akun 52 kWh. Pienempi akku latautuu 90 kW teholla, suurempi 105 kW:lla. Latauskäyrä on hyvän näköinen ja latausteho pysyy 10-80 prosentin välillä keskimäärin lähes 100 kW tehossa. Tuon välin lataus kestää alle puoli tuntia. Vaihtovirtaa akku ottaa vastaa 11 kW teholla.

Kaikki koeajoautot olivat varustettu tehokkaimmalla eli 155 kW (211 hv) moottorilla. Pieni ja koeajotilanteessa reilut 1600 kiloa painava auto liikkuu noilla reserveillä luonnollisesti rivakasti. Vähemmälläkin pärjää arjessa ihan mainiosti.

Muut tarjolla olevat tehoversiot ovat 85 kW (116 hv) ja 99 kW (135 hv). Ja toki malliston huipulle tulee toki vielä GTI eli 166 kW (236 hv). Siinä on toki muitakin ajettavuuteen liittyviä etuja kuin vain hieman suurempi teho.

Sähköauton tehot ovat yksi juttu, joka jaksaa aina puhuttaa. ID.Polon mittaristosta näkee sen, kuin paljon auton tehosta on kulloinkin käytössä. Koeajoauton 155 kW:n maksimitehosta käytössä on hyvin usein ollut käytössä alle 10 prosenttia. Kiihdytykset vievät virtaa, mutta tasakaasulla ja hyvin rullaavilla renkailla auto etenee hyvin pienellä virran kulutuksella.

Tässä on myös avain siihen, jos haluaa säästää. Sopivan rivakka kiihdytys tavoitenopeuteen ja sitten jalka pois kaasulta. Auton kannattaa antaa rullata aina kuin vain mahdollista. Liikenneympyröihin lähestyttäessä jalan voi nostaa kaasulta jo hyvissä ajoin. Maltillinen jarrun painallus myös varmistaa sen, että auto ottaa takaisin mahdollisimman paljon jarrutusenergiaa.

Juuri tällaisessa taloudellisessa ajossa jotkut saattavat jäädä kaipaamaan ratille sijoitettuja lapoja, joilla voi säätää sitä, kuinka hyvin auto rullaa tai kuinka paljon se ottaa jarrutusenergiaa talteen. One Pedal -toiminto autosta toki löytyy.

Arjen monitaituri

Suomessa ID.Polon hinnat alkavat 26 390 eurosta. Se kuulostaa kohtuulliselta. Koeajoauto suuremmalla akulla ja tehokkaimmalla moottorilla nostaa alkaen hinnan sitten jo 34 490 euroon. Kun siihen lisätään vielä metalliväri (720 e), 19-tuumaiset Martorell-vanteet (870 e), lämpöpumppu (900 e), hyvä äänentoisto (710 e), vetokoukku ( 845 e), hyvät etuistuimet (785 e) sekä pari varustepakettia niin ollaan jo yli 40 000 eurossa.

Sähköautolla ajaminen on siis edullista, mutta sen ostaminen ei välttämättä edelleenkään. Jos kuitenkin päätyy malliston hintahaarukan alapäähän, sieltä on mahdollista löytää houkuttelevan hintainen vaihtoehto, joka riittää mainiosti arjen tarpeisiin.

Ja tietysti ID.Polo on myös houkutteleva vaihtoehto yritysautoilijalle. Se on myös tavallaan eräänlainen lausuma omista arvoista, jos ei halua ajaa isolla ja painavalla katumaasturilla. Tästähän elämässä on kyse: mitä halutaan tai tarvitaan – ja mikä riittää. ID.Polo riittää pidemmälle kuin sitä katsoessa ensin uskoisi.