Koeajo: Dacia Duster on kaikesta karkeudestaan huolimatta kiehtova kokonaisuus

Jo 2,5 miljoonaa valmistettua Dacia Dusteria kertonee jotain automallin suosiosta. Radikaalista ulkonäkömuutoksesta huolimatta edellytykset menestykseen ovat yhä tallella.

Dacia Dusterin uusin painos tuntuu suorastaan häkellyttävän ihmisiä ulkonäöllään. Useampi puolituttu ilmestyy jostain kaupan parkkiin kyselemään ”mikäs auto se tämä oikein on?”. Kun kertoo kyseessä olevan uuden autonvalmistajan sijaan ihan tavallinen Dacia Duster, yleensä kysyjän leuat loksahtavat auki.

Ja muodonmuutos on totta tosiaan huomattava. Kaksi ensimmäistä sukupolvea menestyksekästä Romanian katumaasturia olivat liikkeellä varsin varsin samantyyppisellä muotoilulla, mutta nyt kulmikkuus tuntuu olevan kuumin suuntaus katumaastureiden parissa.

Voimalinjavaihtoehdoissa on sen sijaan pysytty varsin konservatiivisella linjalla, lukuun ottamatta tuoretta täyshybridivoimalinjaa, joka on toki tuttu ennestään emomerkki Renaultin autojen lisäksi myös Dacia Joggerista. Dieseleitä ei Euroopassa ikävä kyllä enää nähdä ja hybridi on saatavilla ainoastaan etuvetoisena. Suomessakin neliveto on ollut Dusterin ostajien valinta neljä kertaa viidestä, joten nelivedon ja pihimmän käyttövoiman yhdistelmää ei ole tarjolla – neliveto on aina manuaalivaihteinen kevythybridi.

Tarkemmin mallisarjan teknisiin tietoihin voi perehtyä ulkomaan ensikoeajosta. Nyt keskitytään siihen miltä etuvetoinen hybridi tuntui kotimaassa perinpohjaisemmalla viikon koeajolla.

Ohjaamon ilme onnistuu olemaan samalla kertaa sekä simppeli, että nykyaikainen. Suomen malliversioissa digimittaristokin on vakiovaruste. Kuljettajan istuin on stereotypinen halpa-auton jakkara – reisitukea ei riitä pidemmälle kuljettajalle, ja muutenkin tuntuma on hieman rempula.

Maavara
Hinta
Rehellisyys

Kuljettajan istuin
Karu monitilavaihteisto
Näkyvyys

Taajamassa Dusterin ajamista haittaa heikko näkyvyys. Keula on hankala hahmottaa, ja takaviistoon syntyy melkoiset katveet.

Moottoritiellä rengasmelu on yllättävän vähäistä. Erinäiset turvallisuusjärjestelmät osaavat tosin mölytä senkin edestä, mutta kahdesti painiketta napauttamalla auton turvallisuusvarusteet menevät Perso-tilaan, jonka voi ohjelmoida sisällyttämään vain ne piipparit joista sattuu pitämään. Erittäin näppärää!

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Maavaraa varomattomille

Jos kaikissa autoissa olisi maavaraa kuin Dacia Dusterissa, ei sähköautojenkaan kohdalla tarvitsisi valittaa mahdollisista iskujen hajottamista akuista. Etuvetoisessa mallissa on vähemmän matkaa maahan kuin nelivetoisessa, mutta siltikin kiitettävät 209 millimetriä. Tällä uskaltaa jo käydä metsäteilläkin varsin huoletta.

Harmittavasti jousituksen toiminta tuntuu monttuisella tiellä hieman kulmikkaalta. Progressiota löytyy kun monttuun ajaa tarpeeksi kovaa, mutta silti tuntuma on kovanpuoleinen. Toisaalta, pysyypähän pohjan kolauttamisriskikin pienempänä.

Dacian hybridivoimalinja ei ole järin hienostunut, mutta Dacian uskollinen asiakaskunta on varmasti jo ehtinyt tottumaan karkeisiin voimalinjoihin. Monitilavaihteiston vaihdot saattavat olla miettimistaukojen seurauksesta kulmikkaita ja pitää jopa outoja sivuääniä. Kovemmissa kiihdytyksissä bensiinimoottori pitää melko raskaan tuntuista pärinää ja voimalinjan värinät välittyvät herkästi ohjaamoon.

Hybridivoimalinjan hyödyt ovat kuitenkin kiistattomat. Viikon koeajon aikana keskikulutus asettuu kuusi litraa per sata kilometriä -lukeman tuntumaan, joka ei bensiinivoimalinjalle ja näinkin korkealle autolle ole lainkaan huono suoritus.

Kaikesta huolimatta kätevä

Dacian kontti on luokassaan hyvän kokoinen ja yksinkertaisen muotoinen, nostokynnys on melko korkea. Lisävarusteena tavaratilaan saa myös koko kontin kokoisen kumimaton.

Dacia on kehunut uutta sisustamateriaaliaan erityisen helposti putsattavaksi, joka on merkin asiakkaille varmasti olennainen ominaisuus. Tämä mainostieto tuli kuitenkin koeajajalle yllätyksenä, sillä pienen metsästysreissun jälkeen autoa putsatessa sisustamateriaali tuntui päinvastoin poikkeuksellisen vaikealta puhdistaa tahroista.

Nämä ovat kuitenkin nyansseja, Duster ei ole täydellinen auto, eikä yritä ollakaan sellaista. Perusajettavuus on etenkin huonommilla teillä tasaisen hyvä, ja kaupungissakin autolla pärjää oikein hyvin voimalinjan ja näkyvyyden ongelmista huolimatta. Dacian tuotteissa on aina ilahduttanut poikkeuksellinen rehellisyys, kun autoja ei yritetä meikata paremmaksi kuin ne ovat – tällöin voidaan keskittyä olennaisiin asioihin.

Vaikka tässäkin koeajoartikkelissa Duster ansaitsi useammankin moitteen, se on kokonaisuutena erinomainen auto hintaluokassaan – sillä saman hintaiset kilpailijat ovat vähissä. Tämä vaikkakin Duster on myös kattavampien (ja pakollisten) turvallisuusvarusteiden myötä myös aiempaa hintavampi. Etuvetoinen kevythybridi on edullisimmillaan 25 699 euroa, nelivetoinen kevythybridi 28 399 e ja koeajettu täyshybridi 30 399 e.