Koeajo: Dacia Jogger TCe110 Extreme – Hölkkääminen on halpa harrastus

Dacia Jogger on markkinoiden halvin seitsenpaikkainen. Hyvää: tilat, muunneltavuus, kulutus Huonoa: suuri kääntöympyrä, ajoasento, istuimien muotoilu, euroNCAP

Dacia Jogger on markkinoiden ainoa kohtuuhintainen seitsenpaikkainen tila-auto. Kilpailijat maksavat kutakuinkin tuplaten verrattuna Joggerin 21 000 euron lähtöhintaan. Dacia jatkaa menestysreseptillään tehdä simppeleitä autoja vähän vanhemmalla perustekniikalla ilman uusimpia teknisiä vempeleitä. Tosin myönnytyksiä on jouduttu tekemään lisäämällä pikkuhiljaa varusteita hivuttaen samalla hintaa ylöspäin.

Jogger on perusrakenteeltaan ja ohjaamoltaan yhtenevä pienemmän Sanderon kanssa vain reilusti pidennettynä. Niinpä ominaisuudet vertautuvat pikkuautoihin, vaikka kokoa piisaa vähintäänkin perhefarmarin verran.

Eniten Jogger antaa tasoitusta turvallisuudessa, se sai EuroNCAP-törmäystestissä vain yhden tähden viidestä. Uusimpia turvajärjestelmiä ei ole tarjolla lisävarusteinakaan vanhaan konstruktioon, uudistukset rajoittuvat varustelutarkennuksiin, uuteen maskiin ja logoihin.

Seitsemälle keskimittaiselle

Dacia Joggerin voi ostaa viisi- tai seitsenpaikkaisena, hintaeroa on tonni. Tilaa on runsaasti ulkomittoihin nähden ja paikkoja voi olla käytössä 2-7, kunhan suku ei ole pitkäraajaista. Edessä on tilaa, mutta ajoasennosta ei saa oikein luontevaa ja isokenkäiselle polkimet on melko ahtaasti sijoitettu.

Jos kuski saisi istuimen etureunan ylemmäs tukemaan reisiä, istuinta ei tarvitsisi säätää niin taakse. Keskirivillä nimittäin pidemmän kuskin takana polvitila jää niukaksi ja selkänojan kovat lentokonepöydät pahentavat tilannetta.

Takaistuin on kolmelle muotoiltu ja lattia tasainen, mutta kokonaisleveys on tiukka kolmelle aikuiselle. Kolmannella rivilläkin on tilaa aikuiselle, mutta polvet jäävät koukkuun matalan istuimen takia. Harvinaisena varusteena myös kolmosrivin sivuikkunat ovat avattavia takareunastaan.

Seitsemällä matkaajalla tavaratilaa ei luonnollisesti paljoa jää. Taittamalla kaksi taainta istuinta nippuun auttaa useimpiin tarpeisiin. Ne eivät kuitenkaan taitu lattian alle, vaan paketit jäävät vasten keskirivin selkänojaa. Ne voi kuitenkin irrottaa kokonaan autotallin nurkkaan, jolloin tilaa on hulppeat 700 litraa. Jos sekään ei riitä, keskirivin saa taitelluksi etuistuimia vasten kahdessa erikokoisessa osassa.

Näkösuojan rulla joutaa ulos irtopenkkien mukaan, autossa sille ei ole paikkaa.

Pirteä kolmisylinterinen

Dacia Joggerin ainoa voimalinja on litrainen kolmisylinterinen pakokaasuahdettu bensiinimoottori yhdistettynä kuusivaihteiseen käsivaihteistoon. Ensi keväänä on luvassa automaattivaihteinen hybridiversio.

Kokoonsa nähden Jogger on köykäinen, vain 1200 kg, mutta seitsemän hengen kuorma vaatii tehonsa. Vaihdeopastimen mukaan isolla vaihteella ja alhaisilla kierroksilla pikkumoottori tuntuu hengettömältä. Turbo herää vasta noin 1800 kierroksella, sen jälkeen meno maistuu. Kevyessä ajossa kulutus oli 5,5 l/100km, kuorma tai moottoritie nostanee sitä litralla.

Kolmipyttyisen sporttinen käyntiääni kuuluu sisälle aina käynnistyessään ja tuo mielikuvan meluisuudesta, mutta tien päällä äänitaso on varsin siedettävä, eikä mikään äänilähde erotu häiritsevänä. Pitkä akseliväli tuo vakautta maantielle ja kankeutta kaupunkiin. Ohjaus on kevyt pyöritellä kaupungissa. Jousitus on turhan tömäkkä yksin ajellessa, kuorma parantaa tilannetta.

Vaikka Jogger kerää tukun pikkumoitteita, ne on helppo antaa anteeksi hintalapun vuoksi. Jos tilaa tarvitsee, tässä vastinetta saa rahalleen kaikkein parhaiten.

Teksti ja kuvat Petri Munukka