Maailman ensimmäinen naku on edelleen iskussa – Ducati Monster on hintava mutkateiden valtias

Ducati Monster on tekniikkaa täyteen ladattu naku, jonka ostaminen kirpaisee lompakkoa.

Vuonna 1993 Ducati teki jotain, mikä muutti moottoripyörämaailmaa pysyvästi. Italialaisvalmistaja riisui sporttipyörästään katteet, muutti ajoasennon pystymmäksi ja synnytti siinä sivussa uuden moottoripyöräluokan. Sporttinaku oli syntynyt ja se sai nimekseen Monster.

Kolme vuosikymmentä myöhemmin Monster on edelleen yksi Ducatin tärkeimmistä malleista, vaikka mallisto onkin laajentunut melkoisesti. Monster on saanut rinnalleen melkoisen joukon haastajia, sillä adventurepyörien ohella etenkin nakut kiinnostavat ostajia. Käytännössä jokainen prätkävalmistaja tarjoaa omanlaisensa näkökulman luokkaan, joka on Ducatin keksimä.  

Monsterin sydän on uusi 890-kuutioinen V2-moottori, jollainen on sijoitettu useamman Ducati-mallin lähtökohdaksi. Samaa moottoria tavataan myös Streetfighterissa, Panigalesta ja Multistradassa. Italialainen V2 on monipuolinen moottori, sillä se toimii yhtä lailla leppoisassa nakussa, ratapyörässä ja isossa adventuressa.

Yksi syy monipuolisuuteen on muuttuvassa venttiilinajoitusta, jonka ansiosta moottori vetää vahvasti koko kierrosalueella ja luonne on muokattavissa laajasti. Monsterin tapauksessa kakkoskoneesta napataan 111 hv (82 kW) ja 91 Nm. Lukemat eivät kuulosta erityisen hurjilta, mutta ne kertovat vain osan totuudesta. Tärkeämpää on se, miten voima luovutetaan peliin.

V2-moottori vetää jo alakierroksilla juurevasti, ja keskialueelle päästessä se todella syttyy eloon. Voimanlähde tykkää kierroksista ja luovuttaa tehoa lineaarisesti punarajalle saakka. Voimaa piisaa, mutta kaikkea leimaa tietty pehmeys. Jopa kiivaimmalla ajomoodilla.

Monsteria ajaessa on vaikeaa uskoa, että samainen moottori löytyy myös Streetfighter V2:sta. Siihen verrattuna Monster on selvästi kesympi. Streetfighter haluaa nostaa keulaa jokaisella kaasunkäännöllä. Monster ei ole tehoton, mutta voima tuodaan peliin selkeästi lempeämmin. Juuri se tekee Monsterista niin hyvän katuajossa.

Sopiva kompromissi sporttia ja mukavuutta

Monsterin hienous perustuu siihen, että kuski pääsee pyörän kanssa sinuiksi välittömästi. Ducati on kevyt käsiteltävä ja sopiva kompromissi sporttisuuden ja mukavuuden välillä. Pyörä tekee vaikutuksen kaupunkiliikenteessä, mutta sen todellinen hienous paljastuu reippaassa mutka-ajossa. Monster sukeltaa mutkiin terävästi ja johdonmukaisesti olematta liian aggressiivinen.

Alusta elää selkeästi enemmän kuin Streetfighterissa, mutta se ei ole vain huono asia. Jousitus on kisakireää sisarmallia selvästi mukavampi ja anteeksiantavampi. Se nielee routamonttuja hieman mukavammin, vaikka ihmeisiin sekään ei kykene. Kun pohjolan tiet paljastavat murenevan luonteensa, kuski tuntee kuopat kehossaan.

Koska kyseessä on Ducati, komponentit ovat huippuluokkaa. Keulassa on Showan USD-haarukka, jossa ei hieman yllättäen ole lainkaan säätöjä. Ratkaisu tuntuu erikoiselta, mutta koeajon jälkeen sen ymmärtää hyvin. Showa on viritetty toimimaan erinomaisesti.

Takana on monojousitus, jonka esijännitys on säädettävissä. Pysähtymisestä huolehtivat keulassa nelimäntäiset Brembon Monobloc-radiaalijarrusatulat, jotka tarjoavat valtavasti tehoa. Jarrut ovat tehokkaat, mutta eivät puraise liiallisesti. Tuntuma on hienostunut.

Täynnä tekniikkaa

Vaikka kyseessä ei ole markkinoiden aggressiivisin naku, on pyörä ladattu täyteen elektroniikkaa. Monsterissa on kuusiasentoinen IMU-yksikkö, joten siitä löytyvät asennon tunnistavat ABS:t, luistonesto ja keulimisenesto. Lisäksi pyörässä on säädettävä moottorijarru, vaihdettavat ajotilat sekä molempiin suuntiin toimiva vaihdeavustin.

Jos pyörään haluaa vakionopeudensäätimen, pitää sellainen ruksia lisävarustelistalta. Kyseessä on muutaman satasen arvoinen sijoitus, joka on kiistatta kannattava. Koeajopyörästä sellainen onneksi löytyy, ja sille on pakko antaa vahva suositus.

Ducati-mallista ei voi myöskään puhua ilman muotoilua. Tämä on asia jonka italialaiset ovat aina osanneet. Monster kuuluu valmistajan konservatiivisimpiin malleihin, mutta yksityiskohdat on mietitty loppuun saakka. Ducati on säilyttänyt mm. pyöreän etuvalon koko pyörän historian ajan, vaikka se onkin tuotu nykypäivään LED-teknologialla.  

Myös vaimentimet on toteutettu tyylillä. Monsterissa on päällekkäin sijoitetut tuplavaimentimet, jollaisia tapaa lähinnä jälkiasenteisina. Ratkaisu on kaunis ja äänimaailma toimiva. Italialaiset onnistuvat saamaan pyöristään soundeja, joista moni muu valmistaja lähinnä unelmoi.

Kolmekymmentä vuotta sitten Ducati loi kokonaisen moottoripyöräluokan. Viimeisin Monster-sukupolvi on parempi kuin koskaan. Aivan ilmaiseksi parannukset eivät ole syntyneet, sillä Monster on hävyttömän kallis keskiluokan naku. Perusmalli maksaa vähintään 18 300 euroa ja plussaversio 500 euroa lisää.

Ducatin hintaa täytyy suhteuttaa kilpailijoihin, jolloin se näyttäytyy poskettomana. Vastaavasti varusteltu Kawasaki Z900 maksaa 13 990€, eli hintaeroa kertyy yli 4000 euroa. Se on paljon rahaa ja etenkin suhteutettuna siihen, kuinka erinomainen pyörä on kyseessä. Huono ei ole Ducatikaan, mutta hinta suojelee sitä Z900:n kaltaisilta myyntilukemilta.