Koeajo: Honda XL750 Transalp – alppinistin pehmeämpi puoli

Honda XL750 Transalp on katuorientoitunut dualsport-pyörä, jolla voi vierailla myös hiekkapäällysteellä. Hyvää: helppo ajettavuus asfaltilla ja hiekalla, jousituksen mukavuus, tuulenohjain Huonoa: ylävireinen moottori, alustan pehmeys

Honda julkaisee ikonisesta Transalpista uuden kehitysversion kymmenen vuoden tauon jälkeen. Pyörä on kiistatta odotettu, mutta lunastuvatko sille asetetut odotukset?

Transalp-nimi näkyi Honda-mallistossa ensimmäistä kertaa lähes 40 vuotta sitten, sillä ensimmäinen pyörä saapui markkinoille vuonna 1986. Sittemmin se on noussut yhdeksi tunnetuimmista Honda-malleista ja vanhempaa kalustoa liikkuu teillä edelleen.

Tätä nykyä moottorin koko on kasvanut 750-kuutioon ja mallinimeksi tuli XL750 Transalp. Pyörän voimanlähteenä toimii 2-sylinterinen Unicam-moottori, joka tuottaa 92 hevosvoimaa ja 75 Nm. Huipputeho saavutetaan 9500 kierroksen kohdalla, mikä kertoo moottorin luonteesta paljon.

Vaikka voimanlähteenä on kaksisylinterinen moottori, ei se ole kaikkein tyypillisin sellainen. Yleensä twinit tuppaavat vääntämään reippaasti ja tarjoamaan huipputehonsa alemmilla kierroksilla, mutta Transalp on kierroskone. 92 hevosvoimaa on paperilla paljon, mutta käytössä Transalp tuntuu selkeästi miedommalta.

Liian pehmoinen moottori?

Jos Hondan moottoria vertaa vaikkapa kilpakumppani KTM 790 Adventureen, ei luonne voisi olla erilaisempi. Siinä missä KTM on kiivas ja raaka, on Honda kovin pehmoinen. Tehoa joutuu todella houkuttelemaan ylärekisteriin, mikä on pyöräluokka huomioiden hieman erikoinen ratkaisu. Moottorin luonne sopisi paremmin vaikkapa supersportiin.

Yksi suuri syy lempeältä tuntuvalla koneelle on varmasti se, että välitykset ovat todella pitkät, ja etenkin kahdella suurimmalla vaihteella. Esimerkiksi kuutosvaihde on niin pitkä, että kyseessä on enemmänkin ylivaihde.

Pitkien välitysten vuoksi Hondan ohjaimissa joutuu pudottamaan vaihdetta useampaa pykälää pienemmälle ohitustilanteessa. Sen vuoksi tulee useasti mieleen, että alla olisi selkeästi pienempimoottorinen pyörä, ja fiilis ei ole vain positiivinen. Mutta kun koneen kanssa pääsee sinuiksi, alkaa ajaminen sujua ja maistua.

Honda on enemmän kotonaan asfalttitaipaleella, vaikka joustomatkaa piisaakin mukavasti. Keulassa sitä on 200 mm ja perässä 190 mm. Alusta on vakioasetuksella pehmeä ja niiaa voimakkaasti jarrutuksissa. Takajousi on etenkin kookkaamman kuskin alla auttamatta liian hento.

Esijännityksen säätö varmasti auttaa ongelmaan, mutta takapamppu on selkeä kehityksen paikka, sillä se pohjaa suuremmissa töyssyissä. Toki pehmeä jousitus tarkoittaa samaan aikaan myös mukavuutta, mikä ei toki ole koskaan huono asia.

Vaikka Transalp ei olekaan hiekkateiden spesialisti, on sillä helppoa ajaa irtopäällysteellä. Yksi valtti on se, että pyörässä istutaan ikään kuin pyörän sisällä, eikä päällä, kuten monessa nyky-adventuressa. Sen vuoksi painopiste on alhainen ja ajaminen helppoa.

Elektroniikkaa piisaa, mutta hyödynnetäänkö mahdollisuudet?

Honda on alkanut hiljalleen tuoda pyöriinsä eurooppalaismerkkien imussa moottorikarttojen säätömahdollisuuksia. Transalpissa on neljä moottorikarttaa: rain, standard, sport ja gravel. Niiden väliset erot ovat melko marginaalisia, sillä moottorin leppoisaa luonnetta on helppo hallita pelkällä ranteella.

Myös moottorijarrua ja luistonestoa voi säätää, mutta rehellisyyden nimissä niiden vaikutus jää moottorikarttojen ohella varsin pieneksi. Sutimisenestossa on kaksi käyttökelpoista asetusta: päällä ja pois. Ilman luistonestoa sepeli lentää ja luistonestolla se ei lennä.

Samat säätöarvot pätevät myös ABS-jarruihin. Kaksi kolmesta asennosta on käyttökelpoisia: ABS kytkettynä ja takarenkaan ABS poiskytkettynä. Jälkimmäinen on hyvin tärkeä ominaisuus, sillä muuten hiekalla ajaminen muuttuu hankalaksi.

Matka-ajossa Honda on elementissään, vaikka siitä uupuukin vakionopeudensäädin, joka on tätä nykyä varuste, jonka soisi löytyvän seikkailupyörästä. Hondaan sitä ei saa edes lisävarusteena. Molempiin suuntiin toimiva vaihdeavustin sentään löytyy lisävarustelistalta, eikä hintakaan huimaa päätä: 311 euroa.

Honda Transalp on pitkään odotettu dualsport-pyörä, joka samaan aikaan lunastaa odotukset ja ei lunasta. Suurin haaste on moottori, jonka luonne on vähän kyseenalainen. Esimerkiksi Yamaha Teneren voimanlähde on tehottomampi, mutta tuntu selkeästi pontevammalta.

Mutta se on kiistaton fakta, että Honda on yksi markkinoiden helpoimmista adventure-pyöristä. Sen kanssa pääsee sinuiksi välittömästi ja ajamisen helppous miellyttää. Ja pleksi on yksi markkinoiden parhaimmista. Siitä voisi moni valmistaja ottaa mallia.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala