Koeajo: Hongqi E-HS9 Exclusive – punalippu liehumaan

Jo Mao Tse-Tungille autoja tehnyt Hongqi (=punalippu) on Kiinan vanhin autonvalmistaja.

Hongqi E-HS9 ei jää huomaamatta liikenteessä. Jos järkälemäinen koko tai korskea maski ei käännä päitä, autolla on takataskussa vielä valoshow ovia avattaessa ja suljettaessa. Ja kyllähän Hongqi kestää katselun: suunnittelijaksi on kaapattu Rolls-Royce Cullinanin piirtänyt Giles Taylor. Muotoilu on hillittyä, ja selkeitä linjoja on tehostettu runsaalla kromilla sekä valoelementeillä.

Vaikka kiinalaista tulokasta ei edustusautoksi kelpuuttaisikaan, kävisikö se sitten vaikkapa Volvon XC90:n korvaajaksi isoksi perheautoksi? Hinnaltaan ainakin.

Hongqi ei ole mikään start-up – sen emokonserni FAW (First Automotive Works) aloitti autojen valmistuksen vuonna 1953, ja se on ollut Volkswagen-yhteistyön aikoina Kiinan suurin autonvalmistaja.

E-HS9 ei ole aivan uusi malli, sillä tuotantoversio ensiesiteltiin jo vuonna 2020 Pekingin autonäyttelyssä. Tarkkaan ottaen maahantuonti ei ala vieläkään, vaan Suomeen tulevat autot ovat Norjan myyntivarastosta – ne rekisteröidään käytettyinä, vaikkakin ajamattomina.

E-HS9 on tarjolla kahtena versiona, seitsenpaikkaisena Premiumina ja kuusipaikkaisena Exclusivenä. Ylellisemmän varustelun lisäksi nyt koeajettu Exclusive hemmottelee ilmajousituksella. Hintaeroa malleilla on kymmenisen tuhatta. Halvimmillaan satoja kilometrejä ajettuja autoja on tarjolla noin 60 000 euron hintaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Edustusauton tilat neljälle

Valtaviin ulkomittoihin on luonnollisesti saatu hulppeat tilat, tosin vain neljälle matkustajalle. Keskirivin kaksi erillisistuinta liikkuvat ja kallistuvat sähköisesti. Pääntukien tyynyt erottuvat pehmeydellään kilpailijoista.

Kaksi sähköllä tavaratilan lattiasta nousevaa lisäistuinta eivät enää ole mitoitukseltaan tai muotoilultaan samaa sarjaa: tilaa on kyllä aikuisellekin, kunhan keskipenkkien välistä saa itsensä sinne pujoteltua. Takimmaisessa rivissä on myös hämärämpää, sillä ison avattavan panoraamalasikaton valo ei riitä sinne.

Tavaratila on kookas neljän hengen käytössä, ja valtavan laarin etuosaan liukuneita tavaroita voi koettaa kipata ulottuville lisäistuinten selkänojia sähköisesti nostamalla. Vielä niiden käytössä ollessakin tilaa jää pikkuauton kontin verran.

Ohjaamo on näyttävä. Lasiruutuja on neljä: mittaristo, keskinäyttö, lämmityslaitteiden käyttöruutu ja viihdenäyttö apukuljettajalle. Fyysisiä nappuloita ei ole montaa jäljellä, sivupeilien säätökin löytyy ratin kytkimillä mittariston syövereistä. Latausluukku pitää muistaa avata näytöltä ennen autosta poistumista.

Lasipintaa on paljon, mutta silti kuvakkeet ja fontit ovat paikoin pieniä, ja tietoähky uhkaa valikoita selailtaessa. E-HS9:n malli-ikä alkaa näkyä, sillä näyttöjen grafiikka, liitettävyys ja nopeus eivät ole uusimpien kilpailijoiden tasalla. Ärsyttävintä on radion vanhakantaisuus taajuuslukuineen, kanavia ei löydy nimellä muista RDS-ominaisuuksista puhumattakaan.

Muutoin varustelu on ylenpalttista niin mukavuus- kuin turvallisuusvarusteiden puolella. Avustimet eivät kuitenkaan herätä luottamusta. Vakionopeudensäädin tekee selittämättömiä hidastuksia ilman syytä ja kaistavahti tempoo äkkinäisiä voimakkaita korjauksia; lumikelillä lienee osuutensa asiaan. Vanhasta elektroniikka-arkkitehtuurista on se hyöty, että poiskytketyt avustimet eivät palaa itsestään takaisin jokaisen käynnistyksen jälkeen.

Hemmotteleva ilmajousitus

Hongqi tuntuu heti liikkeelle lähdettäessä erittäin mukavalta ja hiljaiselta. Ilmajousituksen tuoma kyyti on hemmottelevan pehmeää – tosin hieman laivamaisesti keinahtelevaa, mutta ei merisairauteen asti. Iso ja painava auto ei ole moksiskaan sen enempää mukulakivetyksestä kuin isommista heitoistakaan.

Epätasaisuuksien lisäksi alusta vaimentaa valitettavasti myös tuntuman tien pintaan: liukkauden tai renkaiden sortamisen huomaa vasta, kun tilannenopeus on kasvanut melkoiseksi. Tosin nopeutta on silloin kertynyt muutenkin roimasti, kun lähes kolmen tonnin omamassa ja valtava konepelti hävittävät vauhdin tunnun, ja 405 kW:n (550 hv) teho ja neliveto huolehtivat kiihtyvyydestä. Regeneroinnin alhainen taso saa auton tuntumaan vieläkin liukkaammalta ja menohaluisemmalta.

Luonnollisesti koko, paino, teho ja nakkikioskin kaltainen ilmanvastuskerroin vaativat veronsa. Lämpimästä tallista lähdettynä ilman kuormaa pintakaasulla pihtaamalla pääsee nipin napin alle 30 kWh/100 km -kulutukseen, jolloin toimintamatkaksi muodostuisi 300 kilometriä. Pakkasesta moottoritielle lähtiessä ei riitä edes 40 kWh/100 km, eli toimintamatka putoaa lähelle 200 kilometriä.

Lataus ei tue pitkien matkojen taittamista: vaihtovirtalataus on teholtaan 11 kW ja tasavirtalataus 140 kW, mutta kokeiltaessa teho jäi 80 kilowattiin. Pitkällä matkalla tarvitsee siis kutakuinkin tunnin lataustauon aina 200 kilometrin välein.