Koeajo: Triumph Scrambler 1200 XE – adventurea James Bondin tyyliin

Triumphin seikkailupyörä on samaan aikaan kaunis, kyvykäs ja jykevästi vääntävä. Tällä reseptillä on vaikea epäonnistua.

Scrambler 1200 XE on Daniel Craigin viimeiseksi jääneessä Bond-elokuvassa No Time to Die suuressa roolissa. Huikean takaa-ajokohtauksen näyttämönä toimii satumaisen kaunis Materan kaupunki Etelä-Italiassa. James Bond piiskaa Scrambleria pitkin kaupungin mukulakivikatuja ja kiskaisee kymmenmetrisen hypyn ilmeenkään värähtämättä.

Materan maisemille vetää vertoja vain pyörän karu kauneus. Jos pyörä kelpaa James Bondille, luulisi sen kelpaavan muillekin. Kyseessä on yksi adventure-maailman suurimmista salaisuuksista. Ulkomuotoa katsomalla ei nimittäin uskoisi, että Triumph laittaa kampoihin luokan kyvykkäimmille seikkailupyörille.

Triumphin maine adventurepyörämarkkinoilla on aina ollut hieman kyseenalainen. Seikkailumotoristeille tutuin brändi on Tiger, joka on ollut brittiläisvalmistajan adventurepyörien mallinimi jo vuosien ajan. Tiikerit eivät vain ole aivan yltäneet sille tasolle, mille niiden olisi toivonut. Siksi onkin erikoista, miksi juuri Scrambler onnistuu siinä missä Tigerit eivät.

Scramblerin voimanlähde on Triumphin ikoninen Bonneville-moottori. Sen tuotanto aloitettiin vuonna 1959, ja sen voimantunteesta ovat nauttineet niin Evil Knievel kuin lukuisat moottoriurheilulegendat. Nykyisellä Bonnevillella on toki melko vähän tekemistä alkuperäisen voimanlähteen kanssa, mutta hyvä se on edelleen.

Väkevää twinivoimaa

Tätä nykyä moottori on 1200-kuutioinen ja tuottaa Scramblerin tapauksessa 90 hevosvoimaa ja 110 Nm. Nestejäähdytteinen moottori on luonteikas ja väkevä tapaus. Moottorin luonteesta kertoo paljon se, että 110 Nm:n huippuvääntö tarjoillaan jo 4500 kierroksen kohdalla.

Voimanlähde tarjoaa valtavasti väkevyyttä juuri ala- ja keskikierroksilla, joissa sitä yleensä tarvitaan. Modernin moottorinohjauksen ansiosta tuntumaa voi säätää ajotiloja vaihtamalla, mutta missä tahansa tilassa moottori on julma tapaus. Aroissa käsissä se voi puraista yllättäen.

Kokeneelle kuskille mylly tarjoaa valtavasti iloa. Moottorin potentiaalia on helppo hyödyntää, sillä kone alkaa vääntää iloisesti jo 2000 kierroksesta lähtien. Kaasukahvaa voi kääntää kuutosvaihteella parista tonnista ilman takeltelua. Tämä on prätkämaailmassa harvinaista.

Vaikka tulta ja tappuraa ei tietenkään riitä punarajalle saakka kuten adventure-luokan tehokkaimmissa pyörissä, arjessa hyödynnettävissä oleva suorituskyky on Triumphin kohdalla kouriintuntuvaa. Scramblerilla ei varmasti jää mutkatiellä tehokkaampien jalkoihin. Eikä maastossa.

Yksi kummastuksen kohde on se, ettei pyörään ole saatavilla quickshifteriä. Tämän hintaluokan pyörässä on erikoista, ettei sellaista ole tarjolla edes lisävarusteena. Se on puute, johon toivoisi muutosta. Nykypäivänä teknologia on yksinkertaista ja helposti saatavilla, joten sen puuttuminen ihmetyttää.

Toinen ärsyttävä piirre on se, että mittariston lukeminen muuttuu mahdottomaksi silloin kun aurinko paistaa kuskin takaa. Mittariston pinta heijastaa niin pahasti, ettei siitä näe käytännössä yhtään mitään. Tämä on monella tapaa kiusallista ja myös turvallisuusasia.

Huikea alusta

Pyörän kyvykkyyttä maastossa ei uskoisi katsellessaan Scramblerin ulkonäköä. Paikallaan se vaikuttaa enemmän tyylikkäältä retropyörältä kuin äärimmäiseltä adventure-jyrältä. Toki Öhlinsin stereoperä ja Showan järeät keulapamput saattavat paljastaa jotain.

Triumph palaa kaudelle 2026 takaisin Scramblerin alkuperäiseen jousitusyhdistelmään. Vuonna 2024 brittiläisvalmistaja myi 1200 XE:tä Marzocchin komponenteilla, jotka korvasivat Showa/Öhlins-yhdistelmän. Nyt on aika palata juurille ja tuoda järeämmät jousitusosat takaisin. Muutos on tervetullut.

Scramblerin jousitus on kiistatta yksi pyörän parhaista ominaisuuksista. 47 mm etupamput ovat järeät ja tarjoavat laajat säätömahdollisuudet. Keula on enemmän jämäkkä kuin pehmeä – ainakin tehtaan vakioasetuksilla. Vaikka joustomatkaa on 250 mm, perustuntuma on jopa sporttinen.

Alusta on erittäin kyvykäs, sillä se toimii yhtä lailla mutkatiellä kuin metsikössä. Niitä molempia tuli ajettua myös koeajon aikana. Metsätaipaleella Scrambler osoittautui jälleen todella toimivaksi paketiksi. Pyörää on helppo ja luonteva ajaa seisten, sillä ajogeometria toimii hienosti.

Ehkä suurin yllätys löytyy kuitenkin asfaltilla, jossa pyörä on kuin kotonaan. Alusta on pitkästä joustomatkasta huolimatta – tai ehkä juuri siksi – erinomainen kompromissi mukavuuden ja sporttisuuden välillä. Pyörä nielee mutkia niin ahnaasti, ettei sporttipyörälläkään välttämättä pääse karkuun mutkapätkällä.

Monikäyttöisyyttä vailla vertaansa

Toimivan alustan ja väkevästi vääntävän moottorin yhdistelmä on makoisa. Pyörä reagoi kaasuun terävästi ajotilasta riippumatta, mutta etenkin Off-Road Pro -tilassa se on kiivas kuin mikä. Tehoa on riittävästi – osalle kuskeista varmasti hieman ylitsevuotavaisestikin. Itse nautin ruudikkaasta fiiliksestä suuresti.

Adventure-pyörien paras puoli on ehdottomasti monikäyttöisyys. Sellaista tarjoaa moni malli, sillä esimerkiksi BMW:n GS-sarja ja KTM:n Adventuret ovat pyöriä, joilla voi hyvin ajella maapallon ympäri ja kaikissa maailmankolkissa.

Yksi käyttötarkoitus niillä jää kuitenkin jälkeen Triumphista. Scramblerin voi viedä myös moottorikahvilalle tyylikkäässä nahkarotsissa. Scrambler 1200 XE on markkinoiden kaunein adventurepyörä – toki BMW R 12 G/S:n ohella – joka onkin Triumphin suorin kilpailija.

Triumph Scrambler 1200 XE on pyörä, jonka suuntaan liian moni motoristi ei tajua katsoa. Se on todella monikäyttöinen ja yllättävän kohtuuhintainen moottoripyörä. Alle 22 000 eurolla saa pyörän, jolla voi käydä rankaisemassa enduroreittejä ja ajella mutkapätkiä pitkin punaiselle matolle. Harvasta pyörästä voi sanoa samaa.