Maistiainen: Fiat Grande Panda – voiko auto tehdä iloiseksi?

Fiat Grande Panda palauttaa italialaismerkin jälleen elämäniloiseen aikaan.

Fiatin pääjohtaja Olivier Francois ei kaunistele 126-vuotiaan italialaismerkin viimeistä tusinaa vuotta. Talouskriisi, Chryslerin kriisi, pandemonia, raaka-ainekriisi ja suurimman osan mallistosta syönyt GSR II -turvalaitesäädös ovat jättäneet Fiatin myymään lähinnä eioota. Tuttu Panda, italialaisille pandino (pikkupanda), jatkaa, mutta B-segmenttiin kaivattaisiin jotain uutta.

Siispä nyt vuorossa on Fiat Grande Panda. Isottelu on hiukan kyseenalaista milliä vaille nelimetrisen auton kohdalla, mutta Grande Panda haluaa erottautua juuri varsinaiseen Pandaan nähden. Perusratkaisut ovat tuttuja muista Stellantiksen "Smart Car Platform" -autoista, kuten Citroën ë-C3, mutta Grande Pandan suhteen on kunnianhimoa nelivedon ja ehkä jopa avolavan verran. Pinnan alla ovat samat vaihtoehdot: hybridisoitu polttomoottori tai noin 320 kilometrin toimintamatkaan yltävä sähköversio.

Fiatin tavoitteena on tehdä Grande Pandasta todellinen maailmanauto. Se on myös syy, miksi nimeksi valikoitui iso Panda, eikä esimerkiksi Punto tai Uno: Euroopassa takavuosien suositut mallinimet toimisivat, mutta muualla maailmassa ne herättävät vähemmän sympatiaa. Samoin auton muodossa oli helppo viitata alkuperäiseen Fiat Pandaan ja luoda, jälleen, tilatehokas kompaktiauto.

Pienten kansanautojen luominen on ehkä automaailman vaikein temppu, sillä vähäiset eurot tai materiaaligrammat täytyy kohdistaa poikkeuksellisen taitavasti. Fiatin filosofia Grande Pandassa on ollut se, että jos kaikille tarjotaan paljon, vaihtoehtoja on vähemmän. Niinpä sisustavärityksiä on tasan yksi, varustetasoja sähköversiossa kaksi ja hybridissäkin vain kolme. Auton nokkelin temppu, keulaan sisäänrakennettu latauskaapeli, jäänee Suomessa harvinaisuudeksi, sillä keulakaapeli ei tue kolmivaihelatausta.

Suomeen Fiat Grande Panda ennättää noin alkukesästä, jolloin oletettavasti hybridiversio ja sähköversio saapuvat samoihin aikoihin.