Maistiainen: Kia Picanto on nyt tilavampi ja huomattavasti mielenkiintoisempi

Avarammat tilat ja pirteämpi olemus ovat uuden Kia Picanton vahvuuksia.

Valot ovat auton silmät. Kia Picantossa ne on muotoiltu sympaattisen suuriksi, mutta hivenen tuimiksi. Jos pikkuauto olisi hahmo, olisi se lempeän vihainen Angry Birds. Harmaavarpusen aika on ohi.

Uusien kuorien alta löytyy kolmannen sukupolven pikku-Kia. Ulkomitat ovat ennallaan (pituus 3595 mm, leveys 1595 mm), mutta akseliväliä on venytetty 15 millimetriä tasan 2,4 metriin. Samalla auton etuylitystä on lyhennetty 25 millimetriä, jonka kerrotaan avittaneen tavaratilan laajenemisessa 255 litraan (+ 55 litraa).

Mitat kohdillaan

Pikkuauton kohdalla mittojen säilymisen voi ottaa positiivisena uutisena, isompi ei aina ole parempi. Picanto kätkee käyttökelpoiset tilat neljälle henkilölle. Sisustan materiaalit ovat autoluokka huomioiden laadukkaita, ja Kian konstailematon ergonomia ansaitsee tälläkin kertaa kehut.

Ajoasento ei tarjoa kalliimpien autojen säätövaroja, eli ohjauspyörä jää hieman kauas ja istuimen reisituki vajaaksi, mutta tilanteeseen tottuu yllättävän nopeasti.

Takana tilaa on keskimittaisen ulkomitat huomioiden hienosti, ja alhaalle lasketun lattian ansiosta reisitukikin on kunnossa. Selkänojan kulma tarjoaa sopivan ryhdikkään istuma-asennon, ja pääntilaa riittää hieman keskimittaista pidemmällekin.

Avarimmillaan tavaratilan pohja on matalalla, joten tavarat nostetaan kynnyksen yli tilan pohjalle. Mikäli täysiä litroja ei tarvitse, voi kaksiosaisen välipohjan nostaa korkeampaan asentoon, jolloin kuormauskynnys häviää. Tällöin istuimet kaadettuna tilasta muodostuu kohtuullisen tasainen.

Nopeampi ohjaus

Kasvaneiden tilojen ja edeltäjää mielenkiintoisemman muotoilun ohella valmistaja kertoo parantaneensa Picanton ajettavuutta. Ohjausvälitystä on nopeutettu 13 prosenttia, ja kieltämättä Picanto taittuu maaseututien mutkiin tai korttielin kulmiin juuri sopivilla kääntöliikkeillä.

Kevyen vaivattomaksi säädetty ohjaus ei tarjoa ensiluokkaista ohjaustuntoa, mutta ohjaus tuntuu silti luonnolliselta. Ohjauksen parina on kuoppaisemmallakin tiellä viihtyvä alusta, joten kevyttä autoa ajaa sekä vaivattomasti, että mielellään. Poikittaissaumat ja terävät hidastetöyssyt tosin aiheuttavat terävähköjä tärähdyksiä.

Turbovoimaa loppuvuodesta

Litraisen perusmoottorin kolme sylinteriä ahertavat 67 hevosvoiman edestä. Sympaattisen pärinän saattelemana syntyvät hevosvoimat riittävät, mikäli kaasujalka ei ole arkailevaa sorttia eikä kuljettajalla ole kiire.

Vaivattomampaa menoa tarjoaa 1,2-litrainen, joka puurtaa 87 hevosvoiman edestä. Myöhemmin mallisto laajenee yksilitraisen turboahtimella höystetyllä painoksella, joka tuottaa tasan sata hevosvoimaa. Suomessa menomoottori tarjotaan urheilullisen ilmeen tarjoavan GT-line -varustelun kera.

Muun muassa Opel Karlin, Hyundai i10:n, Renault Twingon ja Volkswagen Upin sisarmalleineen kanssa samoista markkinoista kilpailevan Picanton hinnat alkavat 13 490 eurosta.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen