Koeajo: Pirteä tapaus – Volkswagen Up
Volkswagen Up uudistui edukseen ulkoa ja etenkin konepellin alta. Turboahdettu uutuusmoottori säväyttää. Hyvää: moottori, sisätilaratkaisut, ohjaustuntuma. Huonoa: tavaratila, äänieristys, varustelun hinta.
Volkswagen Upin aiempaa terävämmin pokattu konepelti kätkee alleen muotojen hiontaa tärkeämmän uudistuksen. Se on litrainen kolmisylinterinen voimanlähde, joka on nyt turboahdettu. Se on hyvä syy koeajaa Volkswagen Up 1.0 TSI 66 kW BlueMotion Technology.
Turbomoottorista irtoaa tehoa 90 hevosvoimaa. Nollasta sataan taittuu alle kymmenessä sekunnissa.
Tehoa tärkeämpää arkiajossa on turboahtimen suoma vääntö, jota on tarjolla peräti 160 newtonmetrin verran. Moottorin suoma alavääntö riittää mahdollistamaan vaivattoman kaupunkiajon, ja tehoa riittää myös matka-ajoon. Kiihtyvyys on reipasta kiitos auton keveyden: omamassaa on vain hitusen yli tuhat kiloa.
Ketterä mutta vakaa
Upilla on ilo päästellä kaupunkisokkelikoissa tai pysäköidä kadunvarsille – isommilta ja kömpelömmiltä kun on jäänyt riittävästi tilaa Upille.
Renkaat sijaitsevat aivan kaupunkiauton kulmissa, joten Up jättää maantiellä ennakkoluulot omaan arvoonsa. Auto on yllättävän vakaa ja helppo myös matkaa taitettaessa.
Ohjaustuntuma on selkeä, auto myös pysyy hyvin valitulla ajolinjalla eikä kaipaa alituista paimentamista. Hyvä niin, sillä rauhattomasti käyttäytyviä pikkuautojakin löytyy.
Moottorin pörinä kuuluu sisälle matkustamoon, mutta aluksi hieman häiritseviin ääniin tottuu ja ne alkavat tuntua sympaattisen persoonallisilta.
Auto- ja hintaluokalle tyypillisesti äänieristys ylipäätään ei ole kummoisella tasolla, joten renkaiden rallatus ja kaikki kuminat kuuluvat läpi.
Pykälät löytyvät
Viisilovinen manuaalivaihteisto toimii luontevasti ja nikotteluitta. Taajama-ajossa saa vauhdin vaihdellessa tämän tästä etsiä sopivaa vaihdetta pykälään, mutta ne löytyvät vaivatta. Vaihdekepin liikeradat ovat sopivan lyhyet. Harmi kun tarjolla ei ole automaattivaihteistoa.
Luvattu keskikulutus on 4,4 litraa satasella, vaikkei siihen huolettomassa, kaupunkiajoon painottuvassa ja talvisessa koeajossa ylletty vaan kulutus huitelee kuuden litran tuntumassa.
Luvatut hiilidioksidipäästöt ylittävät niukasti psykologisen rajan ja ovat 101 grammaa kilometrillä. Auton verokohtelu on ostajan kannalta kuitenkin lempeähköä.
Ajoasentoa etsimässä
Ajoasennon etsimistä hankaloittaa, ettei ohjauspyörä säädy syvyyssuunnassa. Etuistuinten reisituki on hyvä, mutta selkänojan sivutuki saisi olla jämäkämpi. Selkänojan säädön vipuratkaisu on turhan harvavälinen.
Korin kantikas muoto jättää matkustamoon riittävästi pääntilaa. Takana matkustamista helpottavat pikkuautoksi kookkaat ja avaralle avautuvat takaovet.
Tilaa tavaroille on tarjolla niukanlaisesti. Kontti on poteromainen, mutta sikäli monikäyttöinen, että irrotettavalla tasolla voi säätää 251 litran vetoista tavaratilan pohjan korkeutta.
Herkuttelu maksaa
Koeajetussa move up! -varusteversion autoyksilössä on tukku lisävarusteita kuten peruutuskameran (229 e), metallivärin (569 e), Style-paketti tuo mukanaan muun maussa mustan katon ja peilikotelot ja ratin nahkaverhoilun (845 e), tekniikkapaketti (557 e) tuo puolestaan vakionopeudensäätimen, pysäköintitutkan taakse ja monitoiminäytön.
Lisävarusteet ovat sinänsä perusteltuja arkiajon helpottajia ja ulkonäköä kohentajia, mutta nostavat auton hinnan lähes 18 000 euroon – se on paljon hyvästäkin pikkuautosta.
