Maistiainen: Suzuki Swift – pienessä vara parempi

Suzuki Swiftin neljännen sukupolven edustajaa katsellessa tulee väistämättä mieleen, että kyseessä on kasvojenkohotus. Tähän viittaa ulkomuodon lievä kehitys, sillä auto nojaa vahvasti aiempiin sukupolviin. Ajatukseni on kuitenkin väärä.

Istumme Bourdeauxissa sijaitsevan hotellin neuvotteluhuoneessa, jossa kanssamme on monikymmenpäinen joukko Suzuki Motor Companyn edustajia. Porukkaa johtava pääsuunnittelija heijastaa uuden Swift-mallin luonnoksia videotykin välityksellä paikalla olevalle toimittajakunnalle.

Kuvakavalkadissa on rohkeita piirroksia, joista osa on varsin veistoksellisia ja tyylikkäitä. Realismi on heitetty ideointivaiheessa roskikseen, mutta lopulta keisarin sormi on osunut edeltäjiä myötäilevään muotokieleen. Suunnittelijajoukko on saattanut kokea pienimuotoisen pettymyksen lopullisen version valinnan myötä.

Kehityspolku villeistä visioista hyvinkin voimakkaasti vanhoja sukupolvia kunnioittavaan muotoiluun on kiintoisa. Kyse lienee pitkälti japanilaismerkin konservatiivisesta tavasta suhtautua autonvalmistukseen. Swiftin on oltava riittävän Swift. Ei Suzukin pikkuauto ole läpeensä tylsä, mutta villien visioiden esittely on kummallista, sillä ne nähtyään fiilis on hieman plääh.

Hybridiä reilun litran edestä

Vaikka muotokielessä on paljon samaa, on teknistä kehitystä toki tapahtunut. Tätä nykyä pienen Suzuki-mallin voimanlähde on 1,2-litrainen vapaasti hengittävä bensiinimoottori, joka kehittää 82 hevosvoimaa ja 112 Nm. Tehoilla ei kutitella B-segmentin tehokuninkuutta.

Moottori on pitkälti sitä, mitä numeroiden perusteella sopii odottaa. 3-sylinterinen hybridi on energiatehokas, muttei kovin luonteikas. Voima luovutetaan kuljettajan käyttöön lineaarisesti. Tarjonta ja kysyntä eivät aina välttämättä kohtaa, mutta ei Swiftin idea olekaan olla se kaikkein suorituskykyisin automalli.

Swiftistä on tarjolla kolme voimalinjavaihtoehtoa, joissa kaikissa on sama hybridimoottori. Kaksi versioista on etuvetoista. Vajaavetomallia on saatavilla sekä manuaalina, että automaattina. Neliveto on puolestaan aina viisivaihteinen manuaali. Tämä on sääli, sillä nelivetoinen automaatti olisi tässä hintaluokassa kiinnostava vaihtoehto.

Nelivetoisuus on toki Suzukin pikkumalin kiinnostavin ominaisuus. B-segmentissä nelivetoisia automalleja ei muilta löydy, joten Suzuki hallitsee markkinaa käytännössä yksin. Markkinajohtajan henkseleitä voi siis paukutella vailla vastustajia.

Japanilaiseen autoteollisuuteen kuuluu olennaisena osana konservatiivisuus, joka näkyy Suzukin kohdalla selvästi. Pikkuautoksi Swift on kattavasti varusteltu, mutta vastaavat hilut on nähty eurooppalaisilla ja korealaisilla valmistajilla autoissaan jo pidemmän aikaan. Tietoviihdenäyttö on vihdoin modernisoitunut, ja turvallisuusvarustelista on kattava. Mutta uutuusarvoa niillä ei oikeastaan ole.

Keijukainen on hauska ajettava

Yhdessä asiassa Suzuki Swift on kuitenkin omaa luokkaansa. Harva tuotantoauto pystyy painamaan nelivetoisen hybridimallin omamassan alle 1000 kiloon. Se on suoritus, josta moni voisi ottaa mallia. Paino ei ole koskaan tehnyt autolle hyvää, päinvastoin.

Alhaisen massaansa ansiosta Swift kantaa kilonsa poikkeuksellisen hyvin. Alusta on samaan aikaan sporttinen, mutta mukava. Suorituskykyyn nähden vauhdikkaassa kyydissä Suzuki nielee mutkia kallistelematta. Pieni ja kevyt auto on ilopilleri mutkaisella pikkutiellä.

Painoon suhteutettuna keskikulutus on yllättävän suurta. Yhdistetty kulutus on WLTP:n mukaan 4,4 litraa, vaikka potentiaalia luulisi olevan selkeästi alhaisempaan lukemaan. Toki viiden litran alitus on aina hyvä suoritus.

Uusi Suzuki Swift on kokonaisuutena varsin yliveto automalli. Etuvetoinen manuaali irtoaa alle 20 000 eurolla ja nelivetoisen hybridimallin hinta on maltillinen 22690€. Tuohon hintaan saa varsin paljon autoa, eikä kilpailijoitakaan ole. Hinta-laatu-suhteeltaan Suzuki on markkinoiden ehdotonta kärkikastia.

Palaamme uuden Swiftin tarkempiin ajotunnelmiin yksityiskohtaisemman koeajon merkeissä piakkoin.