Suzukin ensimmäinen sähköauto jää hieman piippuun – eVitara on parhaimmillaankin ihan kiva

Suzuki eVitara saapuu Suomen markkinoille yhdellä malliversiolla. Yllätyksettömästi se on nelivetoinen.

Suzuki ei ole ollut mallistonsa sähköistyksen kanssa aivan eturintamassa. Kun moni kilpailija on rakentanut kokonaisia mallistoja sähköautoilun ympärille, on japanilaisvalmistaja tehnyt – kuten moni muukin maamiehensä – katsellut eksyneen oloisena vierestä. Nyt markkinoille saapuva eVitara onkin Suzukin ensimmäinen täyssähköauto ja monella tapaa tärkein auto todella pitkään aikaan. 

Ilkeät kielet saattaisivat soimata eVitaraa logopäivitetyksi Toyotaksi, mutta kyseessä on yhteistuotantomalli, joka rakentuu itse asiassa Suzukin pohjalevylle. Toyota myy omaa versiotaan nimellä Urban Cruiser, ja kaksikko jakaa käytännössä kaiken olennaisen tekniikasta lähtien. Selkein ja suorin kilpailija löytyy siis läheltä. 

Suomeen tuotava mallisto on poikkeuksellisen yksinkertainen. Tarjolla on vain yksi malliversio. Se ei ole yllättävää, että kyseessä on nelivetomalli, sillä se on kirjoitettu syvälle merkin DNA:han. Suomalaisittain valinta on helppo ymmärtää. Neliveto kuuluu sähköisen katumaasturin luonteeseen erityisesti talviolosuhteissa, ja moni mökin omistama ostaja olisi valinnut sellaisen joka tapauksessa.

eVitaran voimalinja koostuu kahdesta sähkömoottorista, jotka tuottavat yhteensä 135 kW (184 hv) tehon sekä 307 Nm vääntömonentin. Voima välitetään kaikille neljälle pyörälle, ja suorituskykyä on mukavasti, vaikka numerot eivät superlatiiveja olekaan. Suzuki tuntuu monessa tilanteessa jopa pirteältä. 

Kiihtyvyys ei luonnollisesti liimaa kuljettajaa penkkiä vasten samalla intensiteetillä kuin monessa modernissa sähköautossa, mutta 7,4 sekunnin kiihtyvyyslukema on monelle riittävä. Voimalinjan luonne on enemmän mukava kuin urheilullinen. Ellei kyse ole alustasta, joka on enemmän urheilullinen. 

Tasapainoinen kokonaisuus

Ensimmäiset kilometrit ratissa kertovat nopeasti, mistä autossa on kyse. Suzuki on tasapainoinen kokonaisuus, jossa mikään osa-alue ei herätä erityistä kritiikkiä. Ajettavuus on looginen ja ohjaus voimakkaasti tehostettu. Auto on siis tyypillinen moderni SUV.

Sisätilat noudattavat samaa kaavaa. Tilaa on riittävästi niin edessä kuin takana, materiaalit ovat asiallisia ja tietoviihdejärjestelmä on yllättävän toimiva kokonaisuus. Suzukista puuttuu monen japanilaismerkin haasteet tietoviihdejärjestelmän ja turvallisuusvarusteiden suhteen. Esimerkiksi kuljettajan valvontajärjestelmä ja nopeusvaroitus ovat äänimaailmaltaan liki siedettäviä. Lisäksi ne on helppo kytkeä pois, mikä ei ole japanilaismerkille tyypillistä.   

Ulkoa eVitara näyttää modernilta, mutta hieman liian varovaiselta. Muotoilu on salonkikelpoista ja toimivaa, mutta persoonallisuus jää hieman kaipaamaan. Kun moni kilpailija viljelee rohkeita ja veistoksellisia muotoja ja näyttäviä yksityiskohtia, Suzuki tyytyy turvalliseen ratkaisuun. Tai oikeastaan Toyota, sillä muotokieli on toisen japanilaismerkin käsialaa. 

Muotokieli haluaa viestiä karskia käyttötarkoitusta, mutta homma jää sekä ulkomuodon, että käytöksen puolesta piippuun, sillä kovin järeäksi ei eVitaraa voi nimittää. Muotoilussa on myös toinen haaste. Laatikkomaiseksi veistelty auto ei nimittäin ole kaikista piheimmästä päästä sähkökulutuksen näkökulmasta. 

Paperilla eVitara näyttää kilpailukykyiseltä. Valmistaja ilmoittaa nelivetoisen mallin keskikulutukseksi 16,6 kWh sadalla kilometrillä ja toimintamatkaksi noin 400 kilometriä. Käytännön näkökulmasta luvuilla voi pyyhkiä takamusta, sillä keskikulutus nousee sekalaisessa ajossa selvästi yli 20 kWh tasolle kesäisessä kelissä.

Kulutus ei ole katastrofaalisen korkea, mutta samalla se jää jälkeen niistä valmistajista, jotka ovat onnistuneet hiomaan sähköisen voimalinjansa erityisen tehokkaaksi. Vaikkapa Kia EV3:een verrattuna kulutus on selkeästi kovempaa. Suzuki jää kulutusmielessä myös Toyotan rinnakkaismallin jalkoihin. 

Hurraahuutoja ei kuulu latauksenkaan suhteen. Tällä hetkellä suurin osa sähköautoista yltää 100 kW paremmalle puolelle, mutta Suzukin suhteen joudutaan tyytymään 60-70 kW maksimiin. Suzuki siis ilmoittaa latausnopeuden melko suurpiirteisesti. 10–80 prosentin lataus vie siis 45 minuuttia. Muutama vuosi sitten lukema olisi ollut liki linjassa kilpailijoidensa kanssa, mutta vuonna 2026 se on auttamatta hidas.

Pikalatauksen vaatimaton teho tekee pitkien matkojen taittamisesta haastavampaa, mutta kotilatauksella homma toki toimii yhtä nopeasti kuin muillakin autoilla. Pitkän matkan suhteen Suzuki ei siis ole tarkkuuskivääri, vaan enemmänkin katkaistu haulikko.

Suzuki vai Toyota, siinä vasta pulma!

Suzukin suurin haaste ei välttämättä liity suoranaisesti tekniikkaan, vaan automarkkinaan. Vielä muutama vuosi sitten alle 40 000 euron hintaluokassa ei ollut kovinkaan montaa varteenotettavaa sähköistä katumaasturia, mutta nyt sellaisia löytyy roppakaupalla.

Suzukin lähin verrokki löytyy luonnollisesti Toyota-leiristä. Urban Cruiser perustuu samaan tekniikkaan kuin eVitara, joten valinta näiden kahden välillä ratkeaa pitkälti hinnan, varustelun ja henkilökohtaisten mieltymysten perusteella. Käytännössä kyse on samasta autosta eri korilla ja logolla. Suzuki maksaa halvimmillaan 38 690 euroa ja Toyota 39 390 euroa. Ero on siis mitätön ja Toyotan maine Suomessa vankkumaton. Tie ei tule olemaan pienemmälle japanilaiselle helppo.

Haastajia löytyy toki myös muilta valmistajilta: Kia EV3, Volvo EX30, MG ZS SV ja niin edelleen. Esimerkiksi Kia EV3 tarjoaa pidemmän toimintamatkan, modernimman sähköautotekniikan ja selvästi nopeamman latauksen suunnilleen samassa hintaluokassa. Toki EV3:a ei ole tällä hetkellä saatavilla nelivetoversiona, mikä ohjaa osaa ostajista Suzukin suuntaan.

eVitara on juuri sellainen auto, jota japanilaisvalmistajalta saattoi odottaa sähköautolinjaston ensimmäiseksi autoksi. Tulevaisuus näyttää aikooko Suzuki tehtailla Toyotan kanssa lisää yhteistyömalleja sähköisellä voimalinjalla. Japanilaistehtaan ensimmäinen yritys tuskin räjäyttää pankkia, sillä eVitara on autona kelvollinen, mutta sähköautona homma jää telineisiin.