Maistiainen: Triumph Speed 400 – Vanha kikka suorituskyvyn parantamiseksi

Odotukset koeajoon lähdettäessä olivat maltilliset, mutta yksisylinterinen Speed 400 yllätti heti positiivisesti.

Tähän asti Triumphin voimanlähteet ovat kaikki olleet joko kaksi- tai kolmisylinterisiä rivimoottoreita. Nyt mallisto laajenee alaspäin, kun mukaan tulee yksisylinterinen 400-kuutioinen moottori, ja sen ympärille rakennetut modern classic -luokan pyörät Speed 400 sekä Scrambler 400 X. Laajennus koskee mallistoa myös hinnallisesti, sillä Trident 660:n 10 695 euron sijaan Speed 400 maksaa 6995 euroa. Mitä sillä rahalla saa, sitä lähdimme koeajolla selvittämään.

Lyhyet välitykset lisäävät suorituskyvyn tunnetta

Heti liikkeelle lähdettäessä on helppo rekisteröidä pienimpien vaihteiden lyhyet välitykset. Ykkönen riittää vain 50 mittarinopeuteen, seuraavat vaihteet 70, 100 ja 120 mittarinopeuksiin. Moottori reagoi kaasuun ilahduttavan suoraviivaisesti, kaasukahvaa ei tarvitse kääntää kuin vähän ja veto tuntuu heti. Itse asiassa moottori tuntuu 40 hevosvoimaansa tehokkaammalta. Kun mielessään vertaa voiman tuntua A2-luokan maksimitehoisiin eli 48-hevosvoimaisiin kilpailijoihin, niin eroa ei juuri ole. 

Moottorin ainoa negatiivinen piirre on kaupunkinopeuksissa viitos- ja kuutosvaihteella aivan pintakaasulla tuntuva pieni nypytys, eli mitä ilmeisimmin seokset on jouduttu pienillä kaasunasennoilla säätämään laihalle. Kun käyttää pienempää vaihdetta tai kaasua kääntää lisää, ongelma poistuu samantien. Ja kuutosvaihteella Speed 400 lähtee kiihtymään jo 50-60 nopeuksista alkaen, eikä esimerkiksi ohituksissa juuri kannata pienemmälle vaihtaa. Teho- ja vääntökäyrät eivät tunnu lineaarisilta, vaan ennemminkin pulleilta, eli keskikierroksillla tehoa on tarjolla mukavasti. 

Jokin silti jää askarruttamaan suorituskyvyssä. Onko kaikki sitä miltä näyttää? Tutuilla maaseututeillä 80 rajoitusalueella tuntuu, että muu liikenne ajaa huomattavaa ylinopeutta, lähes satasta. Muutenkin tuntuu, että vauhti ei ole aivan sitä mitä nopeusmittari lupaa. Niinpä kaivan puhelimen taskusta, avaan GPS-pohjaisen nopeusapplikaation ja tarkastan mittarivirheen. Kun Triumphin nopeusmittari näyttää satasta, on GPS:n mukainen todellinen nopeus tasan kympin vähemmän. Vanha kikka, selvästi liikaa näyttävä nopeusmittari, selittää osan hyvän suorituskyvyn tunteesta, mutta ei poista sitä tosiasiaa että ”persdynolla” suorituskyky tuntuu kaikesta huolimatta olevan kohdallaan. 

Mutkateillä pyörä on suorastaan hauska ajettava. Kaiken ajamisen helppouden keskellä tulee mieleen, että tällä olisi hauska lähteä isompien ja tehokkaampien moottoripyörien mukaan ja kiusaamaan niitä. Triumph tarjoaa ajonautinnon ohella ajamisen helppoudellaan ja joustavalla moottorillaan sellaista suorituskykyä, että harva kanssamotoristi uskoo sen olevan vain 40-hevosvoimainen.