Maistiainen: Yamaha XSR900 – Pari askelta parempi

Yamahan retromalliston lippulaiva XSR900 uudistuu perusteellisesti sekä ulkonäöltään että tekniikaltaan.

Vuonna 2016 esitelty Yamahan XSR-retromalliston suurin ja kaunein eli 900-kuutioinen XSR900 kokee mallihistoriansa suurimman uudistuksen. Se nousee sekä teknisesti että ulkomuodoltaan selvästi aiempaa näyttävämpään luokkaan.

Yamahan retromallien tähänastinen puute on ollut, että niille ei ole pystytty nimeämään suoranaisia esikuvia. Nyt sellainen tulee jo värityksen puolesta, kun koeajettavan XSR900:n värityksenä on täsmälleen sama säihkyvä sininen kuin Christian Sarronin 250-kuutioisten MM-pyörässä kaudella 1984. Ranskalaiskuskin Yamahan sponssina oli Gauloises, joten nytkin puhutaan Gauloises-Yamaha -väristä.

Merkittäviä uudistuksia

Eroja edeltävään malliin huomaa heti kun hyppää pyörän satulaan. Runkoa on muutettu rajusti ja esimerkiksi emäputki on nyt 30 millimetriä alempana. Takahaarukka on puolestaan 55 millimetriä pidempi, ja matalalle sijoitetun ohjaustangon ansiosta ajosento on voimakkaasti eteen nojaava.

Vaikka kyseessä on katteeton nakupyörä, niin ajoasennosta tulee mieleen lähes tulkoon katettu sporttipyörä. Ja samaan suuntaan viittaa myös kokonaan näkyville jätetty Deltabox-alumiinipalkkirunko, joka loistaa kuin kyseessä olisi katteista riisuttu superbike.

Muuten ulkonäössä on eri aikakausien sekamelskaa; pyöreä ajovalo on puhdasta retrohenkeä, väritys 1980-lukua mutta suorituskyky ja esimerkiksi TFT-värinäytöllinen mittaristo sekä laaja elektronisten ajoavustimien määrä 2020-lukua.

119 hevosvoimaa ja "ympäristöystävällistä melua"

Kolmisylinterinen rivimoottori vakuuttaa ja saa hymyn huulille heti käynnistyksestä lähtien. Teholukema on kasvanut 119 hevosvoimaan, mutta merkittävämpää on kuudella newtonmetrillä kasvaneen väännön maksimilukeman siirtyminen 1500 kierrosta alemmalle lukemalle. Muutos tekee moottorin keskialueesta selvästi vahvemman, jolloin voiman tunne arkipäivän ajossa on enemmän läsnä.

Kirsikkana kakussa on muhkean repivät äänet. Erityisesti imuäänet ovat karkean repivät ja ne on lisäksi suunnattu suoraan kuljettajan korviin tuleviksi. Äänenvaimennin on kokonaan moottorin alla ja ulostuloaukot suunnattu alaspäin, joten pakoäänet jäävät maltillisiksi. Tästä on seurauksena ”ympäristöystävällistä melua”, jossa kuljettaja saa korviinsa urheilulliset soundit mutta ulkopuoliset eivät häiriinny melusta.

Teksti: Janne Huhtala, kuvat: Yamaha