Kolmen solan kierros Sveitsin upeilla alppiteillä

Alpit on yhä monelle suomalaiselle eksoottinen ajokokemus. Jos matka etäläiseen Eurooppaan kulkee Alppien ja Gotthardin tunnelin läpi, ja aikaa on vähintään puoli päivää ylimääräistä, silloin kannattaa suunnata yläilmoihin.

Tie. Ihmisten ja paikkakuntien yhdistäjä. Vapauden symboli. Näin etenkin sellaisissa paikoissa, joissa vapaan liikkumisen esteenä on ollut pitkään lähes ylitsepääsemättömältä tuntuvia esteitä.

Vuorijonoja ylittävillä alppiteillä on iso rooli Keski-Euroopassa, ja varsinkin Sveitsissä, missä vuoret vangitsivat pitkään ihmiset omien laaksojensa asukkaiksi. Ja nykyisin, kun vuoret on puhkottu jo pitkillä tunneleilla, vuoret ylittävistä solateistä on tullut motoristien, turistien sekä autoilusta muuten vain nauttivien paratiisi.

Talvisin nämä tiet hautautuvat useamman metrin verran kinosten alle, mutta kevään ja kesän tullen tiet aurataan taas vapaiksi kaikkien tien päällä aikaa mielellään viettävien iloksi.

Sadan solatien valtakunta

Sveitsissä on lukemattomia hienoja alppiteitä, mutta onneksi parhaimmat niistä on koottu yhdeksi ryppääksi. Siksi kolmen legendaarisen solan kiertämiseen kiirehtimättä nautiskellen ei tarvita kuin noin puolikas päivä.

Matkaan lähdetään Gotthardin tunnelin juurelta. Moottoritieltä on kuitenkin poistuttu jo pienemmälle väylälle, ja auton keula osoittaa kohti Sustenin solaa. Sustenin solatie on rakennettu vuonna 1945, ja se on yksi ensimmäisistä varta vasten ajoneuvoja varten rakennetuista alppiteistä.

Sveitsiläisten insinööritaitoa on pakko ihastella. Tie on kirjaimellisesti kaiverrettu jyrkkään kallioseinämään. Nousu serposta toiseen taittaen salpaa hengen. Ehkä se johtuu vain ohentuneesta ilmasta...

Juuri ennen solan huippua sukelletaan lyhyeen tunneliin, ja samalla kantoni vaihtuu. Sveitsi on mahtipontisista maisemistaan huolimatta pieni maa. Olemme 2260 metrin korkeudessa. Ylhäällä voi jaloitella hetken ja nauttia raikkaasta alppi-ilmasta. Kahvilasta saa onneksi kuumaa juotavaa. Pienen järven vesi on keskellä kesääkin hyisen kylmää.

Ei ihan Grand mutta iso kanjoni kuitenkin

Sustenista lasketellaan alas kohti Innertkirchenin kylää, josta alkaa Grimselin solatie. Mutta ennen kuin lähdetään kohti Grimseliä, kannattaa kääntyä kohti Meiringeniä. Se on nätti pikkukaupunki näyttävässä vuorten ympäröimässä laaksossa.

Dekkarikirjojen ystävät muistavat sen paikkana, jossa Sherlock Holmes otti yhteen verivihollisensa Moriartyn kanssa Reichenbachin putouksilla. Siellä vesi putoaa seitsemänportaisen putouksen aikana yhteensä noin 300 metriä.

Vain kivenheiton päässä tästä kaikesta sijaitsee vajaan 1,5 kilometrin mittainen Aarejoen kanjoni, jonka voi läpi voi vaeltaa helppokulkuista ja pääosin silloista, terasseista ja tunneleista muodostettua väylää pitkin. Ja jos päivä sattuu olemaan lämmin, kanjoni toimii mukavana vilvoittelupaikkana; sen syvimpiin kohtiin kun ei aurinko paista.

Keväällä Aarejoessa virtaa vielä runsaasti vettä, kun vuorilta sulava lumi valuu jokeen. Loppukesästä vettä on vähemmän, eikä vesi virtaa aivan yhtä vuolaasti. Kanjoni on avoinna huhtikuun alusta lokakuun loppuun.

Kun kanjoni on nähty, palataan autoon ja lähdetään kiipeämään kohti Grimseliä. Pian kannattaa pysähtyä kuitenkin jo Gelmerbahnin kohdalla. Se on yksi maailman jyrkimpiä funikulaareja eli kiskoköysiratoja.

Jyrkimmillään rata nousee 106 prosentin kulmassa, ja raiteet vievät Gelmersee-järven luo. Reilun kilometrin matkalla noustaan noin 500 metriä. Vaunu on avonainen, eli kokemusta ei voi suositella korkean paikan kammosta kärsiville.

Unohtumaton Grimsel

Jokaisella useammin Alpeilla ajaneella on varmasti oma suosikkitiensä. Monelle se on Sveitsissä Grimsel. Vaikka tie kiipeää “vain” 2165 metrin korkeuteen, maisemien monipuolisuus tekee ajokokemuksesta nautinnon.

Matkan varrelle osuu pari isompaa tekojärveä, ja padot sekä jylhät kalliot tekevät muutaman kymmenen kilometrin matkasta musiikkia silmille. Vuorten huipuilla on lunta pitkälle kesään, ja myös tien varressa on varjopaikoissa vaikuttavia lumiseinämiä.

Grimselin korkeimmalla kohdalla kannattaa pysähtyä lounaalle Totensee-järven rannalla olevaan hotelli Grimsel Passhöheen. Järvessä kelluu usein isoja jäälauttoja heinä-elokuuhun asti.

Samalla kannattaa myös nauttia lounas solatien varrella olevassa ravintolassa. Paikalliset juustot ja makkarat antavat energiaa.

Järven takana avautuu hieno panoraama laaksossa olevan tekojärven ja valtavan padon yli. Padon toisella laidalla sijaitsee Grimsel Hospiz, jossa kannattaa piipahtaa opiskelemassa sitä, miten paljon energiaa vedestä täällä saadaan.

Ja legendaarinen Furka

Hospizin jälkeen kohti Gletschin kylää laskeuduttaessa sukelletaan ensin pieneen metsään, ennen kuin silmien eteen avautuvat maisemat salpaavat taas kerran hengen. Eteen auennut panoraama on uskomaton. Horisontissa häämöttää vastakkaista kallioseinämää ylöspäin kipuava käärme. Se on Furkan solatie, joka vie meidät aina 2431 metrin korkeuteen.

Furka on yksi tunnetuimpia Sveitsin solateistä, eikä vähiten herra Bondin seikkailujen vuoksi. Tien varrella on sopivasti parhaiden näköalojen kohdalla pari leveämpää parkkipaikkaa, jonne kannattaa seisahtua hetkeksi ihastelemaan silmien eteen avautuvaa maisemaa. Gotthardin vuorijonon huiput kurottavat korkealle kohti taivasta.

Myös stoppi Furkan solatien kuuluisimmassa kohdassa, Belvédère-hotellin mutkassa, on pakollinen.

Samalla kannattaa myös jalkautua toviksi, helpommin ei nimittäin yhdellekään jäätikölle pääse. Eteläisen Ranskan halki Välimereen virtaava Rhônejoki saa alkunsa täällä sijaitsevalta Rhônen jäätiköltä, ja uteliaiden on mahdollista kurkistaa jäätikön sisälle. Suosittelemme ehdottomasti.

Bond, James Bond

Furkan jälkeen saavutaan Andermattiin. Se on itse asiassa erinomainen majoituspaikka, jos haluaa nautiskella näistä alppiteistä hieman pidempään. Täältä lähtee Oberalp-solatie, jonka varrelta voi bongata 2044 metrin korkeudessa sijaitsevan majakan. Se sijaitsee Reinjoen alkulähteillä ja on kopio Rotterdamista sijaitsevasta isommasta majakasta. Varsinaista tarkoitusta ei majakalla ole – muuta kuin toimia kuriositeettina ja turistien houkuttimena.

Andermattista voi lähteä kiipeämään myös Gotthardin solatien yli Alppien eteläpuolelle. Ylhäällä solassa kannattaa ehdottomasti valita vanhempi historiallinen tie. Se on hienoimmillaan Tremolan kohdalla. Mukulakivet ja 180 asteen serpot ovat unohtumaton yhdistelmä.

Myös Nufenin solatietä voi suositella. Se nousee aina 2478 metrin korkeuteen, mikä tekee siitä Sveitsin toiseksi korkeimman alppitien.

Ja jos joku päättää jäädä yöksi Andermattiin, hotelliksi kannattaa valita Bergidyll; ei siksi, että se olisi alueen paras tai edes mukavin hotelli, vaan koska Sean Connery ja koko filmiryhmä yöpyivät siellä elokuvaa Kultasormi kuvattaessa. Ja herra Conneryn huoneen numerohan oli 21.

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola