Nimi muutettu: ylpeästi japanilainen Dodge Challenger

Aina badge engineeringin jälkiä ei suinkaan pyritä peittämään. Näin on, mikäli alkuperäispainos taustalla hyödyttää kloonin markkinointia, niin kuin oli Mitsubishin valmistaman vuoden 1978 Dodge Challengerin laita.

Challenger kuuluu muskeliautojen kovimpiin nimiin, ja tässä sarjassa se on hankkinut kannuksensa ensin 60- ja 70-luvuilla, ja sittemmin viimeisen 15 vuoden aikana. Erityisen ajankohtaisen aiheesta tekee juuri nyt se, että nykypolven Challengerin jäähyväisiä vietettäneen vielä kuluvan vuoden aikana yli 900 hevosvoiman turvin.

1970- ja 80-luvuilla oli kuitenkin vaihe, jolloin Challenger ei perustanut liiemmin hevosvoimista, kuutiotuumista, eikä muuten sen kummemmin amerikkalaisuudestaankaan. Tämänkertaista aihetta lähelle osuu Nimi muutetun eräs aiempi osa, joka kertoo Dodgen ja Mitsubishin yhteistyösportista 90-luvulta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Hiottu timantti Japanista

Tosin Mitsubishin timanttihan vaihtui Challengerissa tietenkin Dodgen nimeen, mutta muutoin auto oli hyvin pitkälle yhtä kuin vuoden 1978 Mitsubishi Galant Lambda.

Dodgen näkemys tunnettiin vuoteen 1981 asti nimellä Dodge Colt Challenger, mutta viimeiset kolme vuotta mentiin pelkällä Challengerin nimellä. Auto ehti saada tuotantovuosiensa aikana useita muitakin nimiä riippuen markkina-alueesta. Näitä olivat Galant Lambdan lisäksi esimerkiksi Plymouth Sapporo, Mitsubishi Sapporo (Euroopassa) sekä Chrysler Scorpion. Joka ainoa valmistettiin Japanissa, kuulosti nimi sitten kuinka amerikkalaiselta tahansa.

Dodge Challenger muuttui Mitsubishi-yhteistyön myötä suurikokoisesta muskeliautosta yhdessä yössä (neljässä vuodessa) japanilaiset mittastandardit täyttäväksi, älykkääksi urheilucoupéksi. Moottorit olivat rivinelosia, litratilavuuksien vaihdellessa 1,6 ja 2,6 litran välillä, mikä on noin viidesosa öljykriisiä edeltäneen Challengerin moottoritilavuuksista. Jatkeena oli joko käsivalintainen vaihteisto tai kolmipykäläinen automaatti.

Jotain pysyvää: mallinimi lukee auton etusiivessä aivan samalla tavalla kuin edeltäjässäkin.

Jos japanilaistunut Challenger ei voinut voittaa "edeltäjäänsä" koolla, kuutiotuumilla, kromin määrällä, eikä desibeleillä, teki se sen ainakin varustelullaan. 70-luvun lopun mittapuulla Galant Lambdassa / Colt Challengerissa oli tasokas varustelu. Siihen kuuluivat muun muassa ajotietokone, muistilliset istuimet, sisävalot, digitaalinen kello sekä tasokas äänentoisto. Auto oli vähän kuin KITT ennen aikaansa.

"From Japan to Dodge" ja "Dodge by Mitsubishi" olivat markkinointilauseita, joilla Colt Challengeria markkinoitiiin amerikkalaisyleisölle. Hieman oudolta kuulostavassa markkinointitavassa oli syynsä taustalla. Amerikkalaisautojen laatu ei 70-luvulla ollut niin hyvää kuin se olisi voinut olla, ja niin japanilaiset kuin eurooppalaisetkin kilpailijat alkoivat enenevässä määrin nostaa päätään. "Dodge by Mitsubishi" olikin tähän jonkinlainen hätäratkaisu. Se kannatti, sillä japanilaisesta Challengerista tuli hitti, ja jo ensimmäisenä vuonna tauluun lätkäistiin 83 000 kappaleen myyntiluvut.

Amerikkaan laivatuissa autoissa sivupeilit sijaitsivat konepellin sijaan ovissa, valot olivat paikallisten säädösten mukaiset ja väri- ja verhoiluvaihtoehdot hieman erilaiset.

Kuten jo alussa todettiin, Mitsubishin ja Dodgen (Chrysler-konsernin) monisyinen yhteistyö ei suinkaan loppunut tähän, ja vaikka laajempi yhteistyö on muun muassa konsernimuutosten takia loppunut, on Dodgella ja Mitsubishillä edelleen tänäkin päivänä yhteistyömalli Meksikossa. Dodge Attitude on nimittäin omaa sukua Mitsubishi Mirage eli meikäläisittäin Space Star sedan-mallisena. Myös Dodgesta irroitettu RAM Trucks on esitellyt Latinalaisen Amerikan markkinoille RAM 1200 -pickupin, joka on puolestaan yhtä kuin meikäläinen Fiat Fullback, ja sitä kautta Mitsubishi L200.

Teksti: Benjamin Helander Lähteet: Macsmotorcitycarage.com, Motor Biscuit Kuvat: Dodge, Mitsubishi