Pääkirjoitus: Me itse teemme liikenteestä turvallista

Todellisuudessa turvallisen liikenteen tärkein tekijä on ihminen itse. Teknisillä laitteilla vain yritetään lieventää ihmisen tekemien virheiden seurauksia.

Turvavyö, kypärä ja heijastin. Kolme erittäin helppoa turvavarustetta autoilijalle, auton matkustajalle, pyöräilijälle ja jalankulkijalle. Turvavyö on pakollinen kaikissa autoissa ja se on tarkoitettu käytettäväksi. Esimerkiksi vuonna 2020 lähes puolet moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa kuolleista ei käyttänyt turvavyötä. Tutkijalautakuntien arvion mukaan asianmukaisesti kiinnitetty turvavyö olisi säästänyt todennäköisesti 26 ihmisen hengen liikenneonnettomuudessa.

Yli puolet onnettomuudessa kuolleista pyöräilijöistä ei käyttänyt kypärää. Tutkijalautakuntien arvion mukaan yhdeksästätoista kuolleesta pyöräilijästä jopa kuusi olisi voinut säästää henkensä käyttämällä kypärää.

Jalankulkijoiden onnettomuuksista yli puolet sattui pimeällä. Heistä viiden osalta tutkijalautakunnat tutkivat heijastimen osuutta asiaan ja totesivat, että kaksi heistä olisi ehkä pelastunut heijastinta käyttämällä.

Mikä meitä vaivaa? Miksi emme hyödynnä helppoja tapoja parantaa omaa turvallisuuttamme liikenteessä? Päinvastoin etsimme luovia ratkaisuja välttää vaikkapa turvavyömuistuttimen piipitys kytkemällä turvavyö selän taakse.

Tässä lehdessä haastateltu Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty listaa nykytilanteen ja lähihistorian valossa tärkeimmiksi turvallisuutta parantaviksi varusteiksi turvavyöt, turvatyynyt, elektronisen ajonvakautuksen ja hyväkuntoiset renkaat. Kaikki ne tulevat uuden auton mukana ja ovat heti käytettävissä. Renkaat tietenkin vaativat huolenpitoa ja ne on vaihdettava uusiin riittävän usein.

Uusia autoja varustellaan yhä paremmilla turvallisuutta lisäävillä varusteilla. Yksi uusimmista pakolliseksi määritellyistä varusteista on automaattinen nopeusavustin, joka tuli pakolliseksi uusiin automalleihin heinäkuussa 2022. Automaattinen nopeusavustin varoittaa kuljettajaa, jos nopeus nousee rajoitusta suuremmaksi. Muitakin käteviä turvallisuutta ja ajomukavuutta lisääviä varusteita on runsaasti. Esimerkiksi muun liikenteen nopeuteen mukautuva vakionopeudensäädin paitsi tekee ajamisesta miellyttävän tasaista myös vähentää merkittävästi peräänajon riskiä. Kaista-avustin taas varoittaa, jos ajolinja ei pysy omalla kaistalla. Esimerkkejä on paljon, mutta niille on tietenkin yhteistä se, että ne yleistyvät vain uusien autojen myötä. Jos käytettyyn autoon ei ole asennettu tai ostettu näitä varusteita uutena, niin ei niitä jälkikäteenkään autoon yleensä saada.

Uusiin autoihin ja ajoneuvotekniikan kehitykseen nojaa myös Esa Rätyn julkituoma tarve älykkäille nopeudenrajoittimille, jotka osaisivat aistia vaikkapa kuljettajan ajokuntoa ja ajo-olosuhteita ja säätäisivät nopeutta niiden mukaisesti. Toiveista varmasti tulee totta vähitellen ja toivelistoille kertyy helposti pituutta, kun tarkastellaan liikenneturvallisuutta teknisten keinojen kautta.

Todellisuudessa turvallisen liikenteen tärkein tekijä on ihminen itse. Teknisillä laitteilla vain yritetään lieventää ihmisen tekemien virheiden seurauksia.

Heti, kun ymmärrämme tarkkailla omaa liikennekuntoamme ja asenteitamme, liikenneturvallisuudessa voidaan saavuttaa iso askel kohti liikenneturvallisuuden nollavisiota. Todellisuudessa jokainen meistä ei koskaan kykene riittävään omavalvontaan vaan tarvitaan kieltoja ja rajoituksia tukevaa tekniikkaa, mutta sitä vähemmän niitä tarvitaan, mitä vähemmän me itse teemme virheitä.

Aloitetaan vaikka tästä: turvavyö kiinni, kypärä päähän ja heijastin heilumaan!