Käytetty kesäauto: ratakireä vai arkilempeä Honda Civic Type R

Honda Civic Type R on pitänyt “hot hatch” -luokan mainetta yllä jo pitkään. Nykytarjontaan verrattuna kesä-Civicistämme löytyy niin yhteistä kuin eroavaisuuksiakin.

Honda Civic Type R on tietysti tullut tutuksi muun muassa peleistä ja elokuvista, mutta kesäautoilu on silti mainio tapa tutustua tuotteeseen tarinan takana. Hondan maine saavutettavana arkisporttina sekoittuu helposti aikalaisarvioihin siitä, että auto on turhan kova tai keskittynyt rata-ajoon toimiakseen arkiautona.

Viikko Honda Civic Type R:n kanssa nykyisiin hot hatcheihin tottuneena paljasti kuitenkin, että aika muuttaa autoalaa ja käsityksiä.

Ei mikään rataohjus

Tavallisena arkiautona Honda Civic Type R on itse asiassa yllättävän vaivaton tapaus. Moottorissa on kierrosmaineesta huolimatta reilusti alavääntöä, joten mahtavaa kierrosaluetta ei ole aivan pakko hyödyntää kylminä syysaamuina naapurustosta lähdettäessä. Samalla se tekee esimerkiksi parkkihalleista helppoja. Ajokokemus on osin erilainen ja osin samanlainen kuin nykytyylisissä turbokoneissa: kierrosalueen alaosassa vääntöä on sen verran, että kytkimen kanssa ei tarvitse ahdistua, mutta vapaasti hengittävä Type R puhkeaa toki lauluun vasta turbojen hengästyttyä.

Alustan suhteen tilanne on mielenkiintoisempi. Vaikka käytetty auto on väljentynyt sekä kilometreissä että ajassa mitattuna, kertoo Civic hyvin yleisemmin autojen kehittymisestä. Verrattuna nykyisiin “hot hatch” -autoihin, siis suorituskykyisiin pystyperiin, kesäautomme on melkoisen lempeä ja nöyrä alustaltaan. Erityisesti nykyinen Civic Type R on siihen verrattuna moninverroin jämäkämpi, mutta sama ilmiö pätee myös kilpailijoihin. Jäykät korit ja jämäkät alustat ovat pistäneet myös iskunvaimennuksen koville, mutta tulokset ovat vaihtelevia. Osa suosii jopa säädettäviä iskunvaimentimia, jotka parhaimmillaan antavat nöyryyttä ja napakkuutta napin painalluksella. Kesäautomme aikaan moisia herkkuja ei ollut, joten kytkettäviä ajotiloja, säädettäviä asetuksia tai muita nykykotkotuksia autosta löytyy tasan nolla.

Tarina on osin sama ohjauksen suhteen. Nykyisissä kipakoissa pystyperissä ohjauksen taso vaihtelee hyvästä tunnottomaan. Ikänsä puolesta kesä-Civicimme osuu aikakauteen jota moni muistelee jo kaiholla tunnokkaiden ohjausten aikana, mutta Type R on on myös sen osalta keskikastia. Ohjaus on painotettu hyvin, mutta eturenkaiden tekemisistä ohjauspyörä ei ole järin kiinnostunut, eikä ohjaustuntumaa voi yrittää muutella ajotilojen avulla.

Keskittyminen oleelliseen

Civic Type R on kuitenkin nykyautoja reilusti edellä näkyvyydessä, sillä tila-autohenkinen Civic antoi autolle mainion lähtökohdan. Lyhyt keula, valtavat ikkunat ja ohuet A-pilarit tarkoittavat, että auto on todella helppo sijoittaa haluttuun kohtaan ajoradalla ja se antaa samalla itseluottamusta kuljettajalle. Parhaan edun näkyvyydestä saa tosin istumalla normaalisti, eikä yrittämällä laskea itseänsä katu-uskottavasti lattialle.

Muuten Type R on hyvin lähellä Civic-juuriaan, joten esimerkiksi puhaltimen toiminnot löytyvät helposti, eikä auton kaikkia yksityiskohtia ole paranneltu hiilikuitua esittävällä muovilla tai muilla sporttikoristeilla. On siis keskitytty oleelliseen. Se autolla on yhteistä parhaiden kilpakumppaneidensa kanssa, oli kyse mistä tahansa ajanjaksosta.

Teksti: Aake Kinnunen Kuvat: Moottorin arkisto / Eetu Kokkonen