Liity Autoliittoon

Etsi auton merkillä ja mallilla kiinnostavat artikkelit
29.10.2024

Käyttötesti käytetyllä: mitä nykyautosta tuttuja varusteita puuttuu yli 30-vuotiaasta Mercedes-Benzistä?

Teksti Rikhard Wacker
Kuva Eetu Kokkonen, Jari Saarentaus ja Teppo Vesalainen
Mercedes-Benz W124

Syksyinen aamuyö ja 300 kilometrin työmatka paljastaa helpommin erot nykyauton ja ysäri-Mersun välillä.

Lokakuu on erään sanonnan mukaan kuukausista julmin. Sanonnassa on omat pointtinsa, sillä valoisan kesän jälkeen pimenevä ja viilenevä syksy tekee monista arkisista asioista astetta vaikeampaa.

Allekirjoittaneelle syksyn tuomat lisähaasteet näkyvät etenkin työmatkassa. Siirtyminen Jyväskylästä noin 300 kilometrin päähän Helsingin toimitukseen tuntuu lokakuussa huomattavasti kesää rankemmalta, kun valoisat kesäyöt ovat vaihtuneet pimeään ja märkään vuodenaikaan.

Noin 3,5 tunnin työmatka kuluttaa tahtomattaankin voimavaroja. Jotta työpaikalle ehtisi ihmisten aikoihin, usein reissu alkaa aikaisin aamuyöstä. Yleensä hieman tavallista lyhyempien yöunien jälkeen pitäisi pystyä suorittamaan työmatka turvallisesti perille saakka.

Loka-marraskuun taitteeseen osunut Helsingin toimistopäivä päätettiin toteuttaa hieman tavallisesta poikkeavalla autokalustolla, sillä matkaan lähdettiin toimituksen käytetyllä käyttötestiautolla, Mercedes-Benz S124:llä. Jyväskylän ja Helsingin välinen siivu oli ehditty kokea jo pariinkin otteeseen käyttötesti-Mersulla, mutta nyt matkaan lähdettäisiin ensimmäistä kertaa yön pikkutunneilla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Eron huomaa jo ensipakituksella

Kello herättää uuteen aamuun jo neljältä. Takana on vähintäänkin kohtalaiset unet – harva meistä tuntee itseään koskaan näin aikaisin varsinaisesti virkeäksi. Nopeasti aamupalat naamariin ja viimeiset valmistelut työmatkaa varten. Puoli viiden aikaan on aika kääntää Mercedes-Benzin dieselmoottori avaimesta käyntiin.

Heti kotipihasta pakittamisen yhteydessä tulee ensimmäistä kertaa selväksi, että olemme liikkeellä ysäriautolla. Peruutustutkat ja -kamerat nimittäin loistavat poissaolollaan. Pimeys ja siihen yhdistetty pieni tihkusade vaikeuttaa kummasti kotipihan porteista ulos peruuttamista. Pieni aamuväsy yhdistettynä monesti jo oletusarvoksi nousseiden varusteiden puuttumiseen pakottaa ylimääräiseen tarkkaavaisuuteen.

Mercedes monoblade

Pyyhkijät

Samainen pieni tihkusade tuo haasteen myös pyyhkijöiden käyttöön. Mercedes-Benzin monoblade-pyyhkijä pyyhkii sinällään vesipisarat ketterästi tuulilasista, mutta pyyhkijöistä löytyy äkkiä parikin puutetta, joihin on niin ikään ehtinyt tottua tuoreemmissa autoissa.

Ensinnäkin autosta puuttuu portaittain sademäärän mukaan säädettävä tihkukytkin. Pieni lokakuisen aamuyön tihku on sen verran rauhallista, että tihkukytkimen voisi asettaa kaikista harvalukuisimpaan tilaan – jos sellainen siis olisi. Nyt Mercedeksen tihkuasento on turhan tiheä ja kaiken huipuksi kuivalla lasilla sulka pitää välillä ikävänkuuloisen vinkaisun. Pyyhkijöitä saa olla säädellä toistuvasti matkan aikana.

Myös sadetunnistimen puute pakottaa tarttumaan Mercedeksen ainokaiseen viikseen tavallista tiheämmin. Välillä vastaan tulee nimittäin iso auto, joka nostaa tien pinnasta ilmaan vettä, joka taas lentää Mercedeksen tuulilasille. Sadetunnistin vähentäisi kummasti tarvetta säätää itse pyyhkijöitä, mutta ysäriautossa tämäkin touhu oli vielä täysin kuljettajan vastuulla.

Mercedes-Benz S124

Valoja edessä ja takana

Autojen valot ovat kehittyneet viime vuosikymmeninä hurjasti. Ensin halogeenit jäivät xenon-valojen varjoon, sitten markkinan valtasivat LED-valot. Ei siis ihme, että pitkälti alkuperäisessä asussa olevan ysäri-Mersun valot ovat kehnot. Jotain apua voisi kenties saada lisävalojen avulla, mutta sellaisia ei toimituksen käyttötestiautossa ole nyt auttamassa.

Toki Mercedeksen puolustukseksi on pakko todeta, että märkä asfaltti näin lumettomalla aikakaudella yhdistettynä ripottelevaan sateeseen laittaa auton kuin auton valaistuksen koville. Lumien tultua tilanne alkaa jo paranemaan.

Käyttötesti-Mersu on järjestänyt kuljettajalleen pienen lisähaasteen, nimittäin pitkien valojen käytöstä muistuttava sininen valosymboli mittaristossa ei näytä toimivan. Matkan aikana useampi vastaantulija väläyttää pitkiä valoja, ja jokainen heistä ihan aiheesta – pitkät ovat taas unohtuneet päälle.

Myös muiden autojen valot aiheuttavat yllättäviä haasteita. Takana tulevan auton kirkkaat etuvalot pistävät ikävästi silmään taustapeilin kautta. Moista ei ole tullut koettua pitkiin aikoihin, sillä monesta autosta löytyy tätä nykyä automaattisesti himmenevä taustapeili. Onneksi Mersussa taustapeilin voi himmentää – jälleen kerran manuaalisesti.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mukavuus- ja turvallisuusvarusteita

Vakionopeudensäätimen puute pakottaa tarkkailemaan omaa kaasujalkaa – onhan nelostiellä vastassa useita nopeusvalvontakameroita. Navigaattoria ei ole, joten peltipoliisien tarkkailu jää omalle vastuulle, ellei sitä sitten ulkoista Google Mapsille.

Kaasujalan tarkkailun ohella myös liikennemerkkejä tulee tarkkailla itse. Ysäriautossa ei ole kameraa, joka tunnistaisi kuljettajalle viimeisimmät vastaan tulleet liikennemerkit.

Poikkeuksellisen lämpimässä lokakuisessa aamuyössä lämpötila on muutaman asteen plussan puolella. Tässä vuodenajassa lämpötilat ohjaamossa pysyvät miellyttävissä lukemissa, vaikka autosta puuttuukin ilmastointi. Siinä missä kesällä ilmastoinnin puute pakotti tekemään hieman poikkeuksia matkantekoon, lokakuussa puute ei näy tai tunnu missään.

Erilaiset ajoavustimet, kuten kaistavahdit, kaistallapitoavustimet ja kuljettajan virkeystilaa seuraavat avustimet loistavat niin ikään poissaolollaan. Tässä näkemyksessä voi olla pientä jääräpäisyyttä mukana, mutta toisin kuin aiemmin mainittujen varusteiden kohdalla, näitä ei oikeastaan edes huomaa kaipaavansa. Ehkä pitäisi, sillä odotettua lyhyemmät unet saattavat aiheuttaa keskittymishaasteita.

Mitä lähemmäs pääsemme pääkaupunkiseutua, sitä enemmän alkaa olla autoja liikkeellä. Helsingin päähän osumme ärsyttävästi juuri aamuruuhkan ensimmäisiin vaiheisiin. Liikenteen puuroutuessa alkaa kaipaamaan kuolleenkulman varoitinta, sillä asiaa ei helpota Mercedeksen pienet sivupeilit. Onneksi S124:ssä on suuret ikkunapinta-alat ja ohuet pilarit, joten päätä kääntämällä näkymät sivulle ja taakse ovat selkeät.

Mercedes-Benz S124 peilit

Jotain on myös paremmin

Jotta artikkeli ei menisi pelkäksi nykyautojen ylistämiseksi, on ysäriautossa myös jotain hyvääkin – tai pienellä miettimisellä itse asiassa aika paljonkin. Suinkaan kaikki ei ollut ennen huonommin, sillä ergonomisissa asioissa ysäriauto ottaa haltuunsa monta päänahkaa.

Lähdetään liikkeelle ohjaamon yleisestä selkeydestä. Vaikka on pimeää ja pieni väsy kiusaa, Mercedeksen ohjaamossa tietää tasan tarkkaan mitä on missäkin ja mitä tapahtuu mistäkin. Mieleen tulee varusmiespalveluksessa kuultu yksikön päällikön ohjeistus, jonka mukaan jotkut asiat tulee osata vaikka kolmelta aamuyöstä tai neljän pullon simassa. Olemme nyt aika lähellä näistä ensiksi mainittua.

Mercedeksen ohjaamossa nappuloita on määrältään kohtuullisesti, ne on sijoitettu loogisesti ja ne ovat isokokoisia, jolloin niiden painaminen onnistuu vaikkapa hansikkaat kädessä. Sinänsä simppeli perusidea on unohtunut monista nykyautoista, joissa nappuloita on paljon ja vähän siellä täällä ratista keskikonsoliin – ja useimmiten ärsyttävän pienenä.

Mercedes-Benz S124 250 TD sisusta

Sekin osoittautuu kovaksi jutuksi, että ysäriautossa luotettiin vielä perinteisiin nappuloihin. Tästä autosta et löydä ensimmäistäkään liukukytkintä tai kosketusnäyttöä.

Nappuloiden ohella myös mittaristo on selkeä. Takavuosien Mercedes-Benzien tavanomainen tunnusmerkki, signalorange-väriset mittarineulat yhdistettynä isokokoiseen ja ennen kaikkea suoraan näkökenttään ratin taakse asetettua mittaristoa on helppo seurata. Ero on huima vaikkapa toiseen käyttötestiautoomme Volvo EX30:een, jossa nopeusmittari on asetettu kojelaudan keskellä olevaan näyttöön, ja nopeusmittarin lukemat ovat suht vaikeasti havaittavilla pienellä ja mustalla fontilla.

Volvo EX30 käy Mercedeksen ratissa mielessä myös siinä mielessä, että koko 3,5-tuntisen ajorupeaman aikana ei näy yhtään ylimääräistä huomio- tai varoitusvaloa, eikä kuulu ensimmäistäkään huomio- tai varoitusääntä. EX30 antaa nimittäin äänellisen ja kuvallisen nootin hyvinkin yksinkertaisista asioista, kuten sivulle vilkuilemisista.

Viimeisenä nostona ysäriauton eduksi voidaan laskea yleinen laatuvaikutelma. Matkanteko on yllättävänkin mukavaa, vaikka auto on jo yli 30-vuotias. Edes lähes 600 000 ajettua kilometriä ei ole saanut Mercedeksen ryhtiä kumaraan. Ohjaamoon ei kuulu ylimääräisiä kolinoita, suhinoita tai natinoita. Siinäpä tulevaisuuden tavoitteita monelle nykyautolle.  

Mercedes-Benz S124 kiillotus

Johtopäätökset: kuljettajalla enemmän vastuuta

Kaiken kaikkiaan matkan taittaminen yli 30-vuotiaalla autolla on yllättävän mukavaa ja ennen kaikkea pientä vaihtelua tavalliseen arkeen.

Valtaosa matkalla koetusta ärsytyksestä liittyi vallitseviin keliolosuhteisiin. Pelkällä sateen poissaololla olisi matkanteko muuttunut jo suorastaan nautinnoksi. Myös kuutamovalaistus tai valkoisena loistavat lumihanget olisivat nekin vähän piristäneet ajo-olosuhteita. Pienestä se on joskus kiinni.

Kaiken kaikkiaan reissusta jäi päällimmäisenä mieleen se, että mitä vanhemmalla ajoneuvolla ajaa, sitä enemmän kuljettajalle jää vastuuta erilaisesta tekemisestä, oli kyseessä sitten mitä vain pyyhkijöiden tai ajovalojen säädöstä liikennemerkkien tai kaistalla pysymisen seuraamiseen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat

Liity Autoliiton jäseneksi

Autoliiton jäsenenä saat rajattoman pääsyn kaikkiin Moottori+ -sisältöihin ja lisäksi Moottori-lehden 9 kertaa vuodessa.

Liity jäseneksi