Käyttötesti käytetyllä: Volvo V50 tarjoaa tunteetonta ja tehotonta arkea

Arki Moottorin käytetyn ekodieselin kanssa rullaa kohtalaisen hyvin, eli toisin sanottuna teidän lukijoiden kannalta tylsästi.

Moottorin käytetty Volvo V50 se vain jatkaa rullaamistaan. Alun pikkuvaikeuksien ja turhautumisten jälkeen auto on pelittänyt lähes moitteettomasti. Ajotietokoneessa jo jonkin aikaa välkkynyt ilmoitus vikatilasta paikannettiin viallisen hehkun releeseen, joka vaihdetaan kiireiden helpottaessa. Myös aiemmin mainittu suuttimien aluslevyjen vaihto on vielä tekemättä – suuttimien irrotukseen kun kannattaa usein varata reilusti aikaa ja hermoja, ja viime aikoina niistä kumpaakaan ei ole ollut saatavilla. Toivottavasti kuitenkin seuraavaan raporttiin mennessä viat on korjattu.

Muuten autosta ei juuri ole sanottavaa. Kilometrejä kertyy tuhatkaupalla, eikä kellään toimituksessa tunnu olevan autosta juuri mitään nostamisen arvoista asiaa tarjolla. Autoon vaihdettiin jokin aika sitten alle kesärenkaat, joilla auton ajettavuuden hyvät puolet tuntuvat tulevan hieman paremmin esille. Tarkkuutta on enemmän, ja rengasmelua vähemmän. Myös kulutus näyttää olevan pakkasten hellitettyä pienemään päin, kuten fysiikan lakien puolesta sopii olettaakin.

Tämä sanomisen puute on yleensä käyttöautolle hyvä ominaisuus. Ai miksikö? Käyttöautolta ei yleensä toivota tajuntaa räjäyttäviä ajo-ominaisuuksia, mutta kun kuljettajan jakkaralla istuu tarpeeksi monta tuhatta kilometriä, yleensä autosta kuin autosta alkaa löytyä pieniä, mutta ärsyttäviä ominaisuuksia. Sellaisia Volvosta ei ole juuri kuulunut, paitsi…

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tehon tarvis

Volvo V50 1,6 Drive valikoitui Moottorin käytettyjen autojen käyttötestiin ennen kaikkea edullisten kilometrien jahtaamisen vuoksi. Auto tunnetaan erityisen pihinä jopa muihin kokoluokkansa dieseleihin verrattuna. Ikävä totuus on kuitenkin se, että auto myös tuntuu taloudelliselta.

Pienehkö dieselmoottori ei tarjoa juurikaan alavääntöä, tai oikeastaan vääntöä ollenkaan. Tämä korostuu eniten moottoritienopeuksiin kiihdyttäessä ja maantieohituksissa, joissa molemmissa joutuu hieman ennakoimaan. Kun moottoriin yhdistetään taloudellisuuden vuoksi pitkäksi välitetty vaihteisto, joutuu vetoja halutessaan aina hämmentämään keppiä. Tai hämmentäminen on oikeastaan turhan negatiivisesti sanottu, vaihteiston on sentään tuntumaltaan erinomainen ja oikea vaihde napsahtaa sisään lähes ajatuksen voimalla.

Tämä ei kuitenkaan helpota tehottomuuteen turtumista. Edellä mainittujen tilanteiden lisäksi väännön puute ärsyttää myös liikkeille lähdöissä. Jos kierroksia ei anna tavallista enempää, lähtee V50 liikkeelle erittäin puutuneesti, jonka vuoksi risteyksissä antaa mielellään etuajo-oikeutettujen mennä menojaan normaalia pidemmällä turvavälillä.

Ongelmallinen ohjelmointi

Yksi suosittu tapa päästä eroon nuhaisuudesta olisi viedä auto suosiolla ohjelmoitavaksi, eli ammattilaiden uudelleensäädettäväksi. Tällä tavoin tehoa voisi saada runsaastikin lisää, mutta tässä tapauksessa riittäisi maltillinenkin väännön kasvu – kunhan kulutus pysyisi yhä alhaisena.

Ohjelmoinnin ongelmaksi kuitenkin nousee se, että käytännössä aina moottorinohjelman muutoksen jälkeen auto tulee muutoskatsastaa. Tämä puolestaan nostaa kuluja, kun autolle täytyy tehdä selvitys, vastaako sen alusta ja jarrut korkeampia tehoja. Usea ohjelmointeja suorittava yritys kehuskelee sivustoillaan, ettei viranomaisilla ole käytännössä mahdollisuutta valvoa sitä millainen ohjelma autossa on. Tälle tielle Moottori ei kuitenkaan lähde, vaan selvittelemme kuitenkin ohjelmoinnin mahdollisuutta lainsäädännön rajoissa tehtynä ennen seuraavaa raporttia.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen