Käyttötesti: Nissan Leaf – ruma ankanpoikanen, johon lopulta ihastuin

Vaikka ennakkoluuloja riitti, käytetystä Nissan Leaf -sähköautostamme kuoriutui lopulta mainio perheen kakkosauto.

Muistan, kun Nissan Leaf esiteltiin kymmenisen vuotta sitten. Omituisen näköinen auto, ajattelin silloin – ja ajattelen edelleenkin. Leafin muotoilu ei aiheuta minulle mielihyvän väristyksiä. Ei päältä eikä sisältä. Edestä katsottuna auto muistuttaa suurta sammakkoa, eikä takaosan muotoilu istu sekään silmään. Mittaristokin on omituinen, samoin vaihteenvalitsin. Kaiken kruunaa kosketusnäytön grafiikka, joka on lajissaan lähinnä liikuttava.

Tämäkö vanhanaikainen sähköauto pitäisi ottaa käyttötestiimme? Hei oikeesti, kundit. Tätä mieltä olin, kun toimituksessa ryhdyttiin suunnittelemaan käytetyn Leafin ostamista. Auto kuitenkin hankittiin viime vuonna toimitukseen.

Onneksi niin.

Pikkuhiljaa lämpenee

Väliotsikko ei tarkoita Nissanin lämmityslaitetta, vaan omaa asennettani. Lämmityslaite nimittäin osoittautui aivan kelvolliseksi. Sisätilojen esilämmitys sai kylmät talviaamut tuntumaan suorastaan mukavilta, kuten ohjauspyörän lämmitinkin. Koulukyytiläiseni arvostivat myös lämmitettyä takapenkkiä. Nissan EV -sovellus on hieman hidas, mutta ajaa asiansa: se kertoo akun varaustilan, ja sillä voi kytkeä esilämmityksen päälle ja pois oman puhelimen välityksellä.

Autosta löytyi pikkuhiljaa muitakin uusia, yllättävänkin moderneja ominaisuuksia, kunhan tutustuimme toisiimme paremmin.

Aloin pikkuhiljaa viihtyä vanhuksen ratin takana. Leaf on mukavan hiljainen, ja sähköautojen tapaan ajaminen on äärimmäisen vaivatonta. Ohjaamon tilat ovat riittävät, ja myös tavaratila on yllättävän kookas. Kuljettajan istuimen sivuttais- ja reisituet ovat vaatimattomat, mutta lyhyillä matkoilla sekin riittää. Peruutuskamera on niin ikään hyvä varuste.

Lyhyisiin arkiajoihin

Lopulta Leaf osoittautui tasavahvaksi ja luotettavaksi arkipäiviemme kulkineeksi. Pienestä akusta huolimatta auto on selviytynyt päivittäisistä 40–60 kilometrin ajosuoritteista hyvin. Kun ajomatka ei ylitä sataa kilometriä, kaikki sujuu – kotiin tultaessa hidaslaturin töpseli kiinni ja akku on virtaa täynnä, kunnes seuraava lähtö koittaa. Pikalatausta tarvitaan tässä käytössä ani harvoin.

Muutamat pidemmät ajomatkat luonnollisesti paljastivat lyhyen toimintamatkan rajoitteet, joista olemme aiemmin raportoineet.

Matkaa täytyy suunnitella, jotta latauspaikat osuvat sopivasti reitin varrelle. Lisähaastetta luo Leafissa käytettävä CHAdeMO-pistoke, joka rajaa pikalatauspaikkojen määrää huomattavasti.

Tämän voi kuitenkin välttää hyväksymällä auton vajavaisuudet ja tyytymällä akun tuottamaan toimintamatkaan. Mökkimatkat voi unohtaa, ellei paikka satu olemaan todella lähellä.

Inho kääntyi kiintymykseksi

Uskomatonta kyllä, mutta aloin vähitellen tottua Leafin ulkonäköönkin. Jostain kulmasta katsottuna auto näytti ajoittain jopa hyvältä. Kesärenkaille hankitut 17 tuuman kevytmetallivanteet kohensivat ulkonäköä huomattavasti.

Vaikka sähkön hinta on noussut reilusti, sähköautolla ajaminen on edelleen edullista. Käyttötestimme loppumetreillä tulee jopa haikea olo, kun Leaf aikanaan menee myyntiin. Ennen sitä luomme kuitenkin katsauksen käytettyyn sähköautoomme laajan loppuraportin muodossa.

Teksti ja kuvat: Jari Saarentaus