Käyttötesti: Opel Astra Electric ja kattovetoinen tuuletus

Kuva Jari Saarentaus

Opel Astra Electricin automaatti-ilmastointi on ainakin alkukesällä toiminut hieman kulmikkaasti, mutta kattoluukku tuo lisäkivaa hellekauteen.

Kulunut vuosi on ollut todellinen autotestaajan taivas, mitä erilaisiin sääolosuhteisiin tulee. Viimeksi sääherra näytti valtaansa kääntämällä hyisenkylmän kevään kuin varkain ennätyskuumaksi toukokuuksi, joten saimme kokemuksia Opel Astra Electricin automaatti-ilmastoinnin toiminnasta ennen kuin varsinainen kesäkausi ehti edes alkaa.

Valitettavasti ilmastointiautomatiikan toiminnassa on hieman sanomista – parissakin suhteessa. Lämpimien liikkeellelähtöjen jälkeen tuuletus ei nimittäin aina toimi tarpeeksi tehokkaasti, mikä saa aikaan hivenen tunkkaisia fiiliksiä.

Tunkkaisuuteen tulee kuitenkin toisinaan äkkimuutos vain hetken ajon jälkeen, kun automatiikka ryhtyy puhaltamaan matkustamoon kylmää ilmaa – jota tuleekin sitten kojelaudan suuttimista siihen tahtiin, että kuskin kädet miltei jäätyvät, vaikka matkustamon viilentämisen kannalta moinen ei enää olisi tarpeen.

Ylitsevuotavaan kylmän ilman tuloon ei tepsi edes se, että automaatti-ilmastoinnin oletuspuhallinnopeus on säädetty miedoimpaan eli kevyt-asentoon – pikemminkin puhallus tuntuu olevan niin äänen kuin ilmavirran perusteella visusti maksimilla.

Suuttimien sulkeminen tai sisätilojen pyyntilämpötilan hilaaminen aina 26 asteeseen asti auttaa vaivaan, mutta nämä toimenpiteet tuntuvat hieman turhilta, sillä automaatti-ilmastoinnin ohjelmointi ei pitäisi nykypäivän kokemuksella enää olla kovin vaikeaa edes sähköautossa.

Pidemmillä ajomatkoilla ilmastointi onneksi rauhoittuu, joten edellä kerrotut vaivat kasautuvat lähinnä nurkka-ajoon – ja kuten sanottua, kaikki ajomatkat eivät ole tässäkään olleet toistensa veljiä. Tarkkailemme luonnollisesti asiaa vielä koko pitkän (ja toivottavasti kuuman) kesän lävitse.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Luukutus luonnon helmaan

Oman hauskan lisämausteen tuuletukseen tuo Astramme varustukseen kuuluva avattava lasikattoluukku. Ilmastoidussa umpiautossa moinen tuntuu alkuun turhakkeelta, mutta käyttötestin aikana luukku on ollut ammollaan useaan otteeseen – niin hyöty- kuin hupimielessäkin.

Ensin mainittu koskee tilannetta, missä liikkeelle lähdetään helteellä ilman matkustamon esiviilennystä: sivuikkunoiden avaaminen on tällöin suotavaa, jotta kuuman ilman saa nopeasti pois matkustamosta eikä ajoakun kapasiteettia turhaan kulu ylimääräiseen ilmastointiin. Kattoluukku tekee toimenpiteestä entistäkin ripeämmän.

Se toinen puoli on sitten puhtaasti nautinnollinen: kun ajetaan taajamanopeuksia, kattoluukun ja sivuikkunoiden avaaminen saa aikaan miltei avoautomaisen ilmavirran – pelkkien ikkunoiden ollessa auki tällaista luontoelämystä ei saa millään aikaan.

Pitää toki muistaa, että vaikka aukko taivaalle on pienempi kuin varsinaisissa cabrioleteissa, kesäkelillä pätevät samat lainalaisuudet. Mollukka porottaa keskipäivällä suoraan päälakeen, joten sekä hattu että aurinkovoide ovat tarpeen, ja sateen tullen luukku on syytä oikopäätä sulkea. Mutta eipä nyt povata sellaista, vaan luukutetaan huoletta kohti kesää.

Kommentit (1)

  • KRISTIAN STOOR

    Kiva että sielläkin ollaan nykyään kattoluukun kannalla. Muistan vielä jokunen vuosi sitten jutun missä Teppo Vesalainen ajeli jollain skodalla ja puhuttiin auton lisävarusteista, silloin kattoluukusta vielä sanottiin että se on turha tjs ….

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat