Käyttötesti: Opel Astra Electric on farkkuna käytännöllisempi

Saimme vihdoin koeajoon farmarimallisen Opel Astra Electricin, jota mietimme alun perin käyttötestiin viistoperämallin sijaan: oli pienen tavaratilojen vertailun paikka.

Kun viime syksynä kaavailimme mikä pitäisi ottaa seuraavaksi käyttötestiautoksi, Opel Astra Electric Sports Tourer nousi monen ehdokkaan joukosta esiin. Olihan kyseessä yksi harvoista täysin sähkökäyttöisistä farmarimalleista – kilpailijaksi voidaan tälläkin hetkellä lukea ainoastaan sisarmalli Peugeot E-308 SW sekä kiinalainen MG 5 – siinä kaikki.

Asiassa oli kuitenkin yksi ratkaiseva mutta. Tammikuussa, kun käyttötestimme oli määrä alkaa, sähköfarkku-Astraa ei ollut vielä saatavana edes lyhyempään koeajoon saati sitten kahdeksan kuukautta kestävään testiin. Koska aikataulut eivät antaneet myöten, turvauduimme oikotiehen, jonka nimi oli viisiovinen viistoperä samasta teemasta.

Ja hyvä että tuli oikaistua, sillä koeajoon Astra Electric ST saapui vasta nyt alkusyksystä. Kun tätä herkkua nyt kerrankin on tarjolla, tässä väliraportissa itse käyttötestiauto saa luvan näytellä sivuroolia, kun vertaamme farkkumallin tavaratilaa testissä saamiimme kokemuksiin pienempikonttisesta Astrasta.

Yli 160 litran ero

Astra-farkun konttihan oli meille jo ennestään tuttu. Ai miten niin? No, käyttötestiinhän osallistui hiljattain myös se sisarmalli 308 SW, sillä kertaa lataushybridinä.

Näiden kahden mallin tavaratilat ovat keskenään käytännössä identtiset, jos Opelin hieman kantikkaamman korimuotoilun ei anna hämätä.

Ero Astran farkun ja viistoperän välillä on todella suuri jo valmistajan ilmoittamassa tilavuudessa: 516 vastaan 352 litraa. Farmarimallin kontti on myös 25 cm pidempi niin lattiasta kuin hattuhyllynkin korkeudelta mitattuna. Kun vielä sekä leveys että korkeus ovat suurin piirtein samaa luokkaa, tavaraa mahtuu mukaan tuntuvasti enemmän.

Hyvänä mittapuuna toimii se, että kesäkauden aikana käyttötestiautolla on kuljetettu useaan otteeeseen golfbägiä, joka mahtuu viistoperämallin konttiin vain hyvin vaivalloisesti. Monesti kyllästyimme sullomiseen ja kaadoimme suosiolla takaistuimen selkänojan toisen puoliskon alas.

Farkkumallissa bägin kuljettaminen sen sijaan on kuin viheltelyä vain: sisään ilman sen kummempaa sovittelua. Myös matala kynnys helpottaa lastaamista, kun taas käyttötestiautossa tavarat joutuu laskemaan tuntuvasti kuormausaukon alareunaa alhaisemmalle tasolle.

Pitkienkin tavaroiden kuljettaminen on vielä rahtusen paremmalla mallilla. Kun viistoperän takaselkänoja on puhkottu pienehköllä suksiluukulla, farkussa selkänoja on jaettu aidosti kolmeen osaan, joista kapeimman eli keskiosan läpi saa mahtumaan vieläkin enemmän sivakoita tai muuta pitkulaista kamaa.

Takaistuin edelleen ahdas

Ei Astra farmariversionakaan silti kaikenlaiseen perhekäyttöön sovellu. Sports Tourerin akseliväli on vajaat 6 cm pidempi kuin viistoperässä, mutta aivan kuten Peugeotissakin, takana istujille tarjotaan farkussakin lähinnä nimelliset polvitilat, mikä taas tekee aikuisten kuljettamisesta varsin haastavaa – itse asiassa tilat ovat loppua kesken jo teinejä kuskattaessa.

Sisarmalli 308 SW kummitteli mielessä myös paria pikku yksityiskohtaa silmäiltäessä. Siinä missä käyttötesti-viistoperän takaluukku avataan Opel-merkkiä nostamalla, farkkumallissa lukitus vapautuu rekisterikilven yläpuolelle sijoitetulla kytkimellä. Se sijaitsee hivenen hämäävästi auton keskilinjan oikealla puolella, eli vaatii oman opastuksensa satunnaisille kuormaajille.

Keskikohdan vie puolestaan peruutuskamera, ja siinäkin Peugeot-haamut huhuilivat: myös Astra-farkussa 360 asteen kameranäkymä on merkillisen mosaiikkimainen, mikä tekee auton asemoinnista keskelle parkkiruutua haasteellista puuhaa. Ruutujen yleinen ahtaushan – kuten liikennejutussa totesimme – pakottaa usein sentintarkkaan pysäköintiin, etenkin sähköauton latauspaikoille vekslailtaessa.

Käyttötesti-Astrassa kamera on kehittyneempää sorttia: näkymä on normaali, eli parkkiruudun viivat näkyvät yhtenäisenä ja itse ruutukin on näytöllä oikean, siis suorakaiteen muotoinen. Auto on tietysti myös astetta näppärämmän tuntuinen, mutta loppujen lopuksi farkkumallin pituuslisä ei tee siitäkään mitään köntystä.

Sports Tourerista pyydettävä 1 000–2 000 euron lisähinta – riippuen siitä kumman varustetason sähkö-Astraansa valitsisi – on siis vähänkin enemmän kuljettavalle suhteellisen ehdoton juttu.