Käyttötesti: tunnistamaton esine kolahti yllättäen Peugeotin keulaan

Tuntematon lentävä esine osui käyttötestissämme olevan Peugeot 308:n keulaan kesken ruuhkaisen moottoritieliikenteen. Tilanteesta selvittiin säikähdyksellä, vaikka aineksia oli paljon pahempaankin.

Maanantainen moottoritiematka Moottorin toimituksesta Helsingin Hämeentieltä pohjoiseen alkaa normaalisti. Pitkälle kaupunkirakenteeseen uurrettu Lahdenväylä starttaa jo muutamien liikennevalojen jälkeen, ja kuten tavallista, kello kuudentoista tienoilla liikennettä riittää kaikille kaistoille miltei tungokseksi asti.

Silti väylä vetää hyvin, käytännössä liikutaan nopeusrajoituksen eli 100 km/h tuntumassa. Olen asettanut Peugeot 308 SW Hybrid 180 EAT8 -käyttötestiauton vakionopeudensäätimen suurimpaan sallittuun, ja cruisen mukautuva tutkatoiminto pitää huolen turvavälistä edellä oleviin. Se onkin hyödyllistä, sillä niin edessä kuin takana riittää autoja silmin kantamattomiin.

Yhtäkkinen osuma

Kun alitan Kehä I:n ramppihässäkän, kiihdytyskaistalta puskee moottoritielle aina vain lisää työmatkalaisia. Ei ihme, että tämä Nelostien kohta Kehä I:n ja Kehä III:n välillä luokitellaan Suomen kuudenneksi vilkkaimmaksi maantieosuudeksi 70 000 vuorokautisella ajoneuvomäärällään.

Teen tulokkaille omalta osaltani tilaa ajamalla kaikkein vasemmanpuoleisimmalla kaistalla, eikä vauhti edelleenkään laske paljonkaan alle tuon edellä mainitun satasen.

Sitten, juuri kun Porvoonväylä Kehä I:n jälkeen erkanee Lahdenväylästä ja samansuuntaisten kaistojen määrä kaventuu kahteen, katseeni tarkentuu etuviistossa oikeaa kaistaa ajavaan pakettiautoon. Sen alla pyörii jotain epämääräistä – näyttää aivan suurelta metalliselta kappaleelta – ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, möykky lentää kohti ja osuu kovalla pamauksella Peugeotin keulaan. Parin vaimeamman kolahduksen myötä esine jää taakse, ja vilkaisu taustapeiliin paljastaa sen jääneen pomppimaan kohti seuraavia autoja.

Auto toimii normaalisti

Tilanne on ohitse oikeastaan ennen kuin ehdin edes tajuta. Jarruttaminen, väistöliikkeestä puhumattakaan, ei tullut tällaisella reaktioajalla kysymykseenkään, ja tapahtuman nopeutta kuvastaa sekin, etteivät myöskään auton törmäysvaroitin tai hätäjarrutus reagoineet asiaan mitenkään.

Esineen olemus tai alkuperä jäivät niin ikään mysteeriksi, mutta sen verran ehdin nähdä, että kyseessä oli suurin piirtein tiiliskiven kokoinen kappale.

Vaikka osuma oli hyvin kova, hämmästelen sitä, että auto tuntuu toimivan kuten pitääkin: ohjaus ei väpätä, alusta ei täristä eikä ylimääräisiä ääniä kuulu. Jäähdytysnesteen lämpötilakin pysyttelee normaalilla tasolla, eli syylariin ei ilmeisesti ole tullut kontaktia.

On silti syytä ajaa vähän ajan päästä moottoritieltä pois tarkastelemaan mahdollisia vaurioita. Nousen autosta jännittynein mielin – miltähän keula näyttää? Helpotus on melkoinen, kun näen rekisterikilven alaosassa mojovan lommon. Siihen se on siis osunut, joten auton tekniikka ei ole ainakaan keulan osalta rikki.

Jatkotarkastus korjaamolla

Kaikki siis tältä osin hyvin. Kun Peugeot kuitenkin kulki osuman jälkeen vielä esineen ylitse, päätän viedä auton tarkastettavaksi maahantuojan korjaamolle. Näinhän toimitaan testiautojen kanssa yleensä muutenkin, jos jotain odottamatonta sattuu.

Jatkotarkastuksen myötä 308 sai edelleen puhtaat paperit. Vauriot rajoittuivat lopulta vääntyneeseen rekisterikilpeen ja sen taustalevyyn – uusi kilpi on jo tilattu – ja kilven takaiseen etupuskurin vähäiseen maalipinnan lohkeiluun. Puskuri ei ihme kyllä haljennut, eikä auton alustastakaan löydetty naarmun naarmua.

Kaiken kaikkiaan voikin sanoa, että meillä – ja Peugeotilla – kävi tilanteessa uskomattoman hyvä tuuri. Jos esine olisi osunut auton keulassa johonkin toiseen paikkaan, olisivat joko ajovaloumpio, etupuskuri, jäähdytin tai konepelti olleet vaarassa rikkoutua, ja tämä puolestaan olisi saattanut aiheuttaa käyttötestiimme pitkänkin paussin. Puhumattakaan siitä, jos möykky olisi tullut tuulilasista läpi. Mutta nyt siis sekä auto että kuljettaja ovat kunnossa, joten episodin jälkeen on aika palata normaaliin testirutiiniin.

Teksti ja kuva: Jussi Saarinen