Aikakoneella keskiajalle – Goslar keskellä Saksaa

Nykymittapuulla pikkukaupunki Goslar oli yksi Keski-Euroopan tärkeimmistä kaupungeista keskiajan loppupuoliskolla.

Goslar sijaitsee Harz-vuoriston pohjoisreunassa Ala-Saksin osavaltiossa. Sijainti keskellä Saksaa merkitsee hyviä tieyhteyksiä, moottoriteitä pitkin kaupunkiin on helppo tulla kaikista suunnista, mutta ruuhkia on merkittävästi suuria kaupunkikeskittymiä vähemmän.

Suomesta saavutettavuus on työläämpää. Lähin kansainvälinen lentokenttä on Hannoverissa n. 80 kilometrin päässä, mutta sinne Suomesta ei ole lentoja.

Suorien lentojen päässä olevat Hampuri, Berliini, Düsseldorf ja Frankfurt ovat puolestaan kaikki yli 200 kilometrin päässä Goslarista.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Pitkä historia

Harz-vuoriston alueelta on löydetty merkkejä kaivostoiminnasta jo 300-luvulta Rooman valtakunnan ajalta.

Rammelsbergin kaivoksen tunnetun historian alkaessa vuonna 968 myös läheisen vuonna 922 perustetun Goslarin kaupungin kukoistus alkoi.

Kaivoksesta louhittu malmi sisälsi sinkin, kuparin ja lyijyn lisäksi hopeaa ja kultaa. Kaivostoiminnan tärkeys koko valtakunnalle toi vaurautta ja valtaa Goslariin.

Alueen hallinto siirtyi Werlasta Goslariin Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan keisarin Henri II:n rakennutettua Goslariin uuden keisarillisen palatsin 1000-luvulla.

Kaupunki ilman keisaria

Vuosisatojen aikana hallitsijat vaihtuivat perimällä, sotimalla tai muuten verisesti Saksan eri alueiden hallitsijoiden kiistoissa.

Frederik II:n kuollessa 1250 Goslar jäi ilman keisaria ja kaivoskin siirtyi vuosikymmeniksi kaupungin ja kaupunkilaisten haltuun.

Keskiajan loputtua saksalais-roomalaisen keisarikunnan heikentyessä ja uskonpuhdistuksen alkaessa uudet kiistat repivät Goslaria eteläisten katolisten alueiden ja pohjoisen protestanttialueiden välillä.

Goslar kuten koko keskinen Eurooppa kärsi suuria tuhoja 30-vuotisen sodan aikana. Goslar oli jopa Ruotsin miehittämä 1632–1635 Kustaa Aadolfin sotaretken tuloksena.

Goslarin loiston päivät olivat ohi, 1777 kaupungissa vieraillut J W Goethe kutsui sitä etuoikeuksiinsa mädänneeksi keisarilliseksi kaupungiksi.

Goslar päätyi Preussin hallintaan ensin Napoleonin sodissa 1802 ja hetkellisen Hannoverin kuningaskuntaan kuulumisen jälkeen taas 1866.

Sotateollisuuskeskittymästä vankilakaupungiksi

Elämä Goslarissa vilkastui vasta Kansallissosialistisen Saksan tarvitessa Rammelsbergin kaivosta sotaponnisteluihinsa ja rakentaessa sotateollisuutta alueelle.

Keskinen sijainti kaukana ulkorajoista suojasi aluetta pommituksilta yhdessä alueella sijainneiden sotavankileirien ansiosta.

Sodan jälkeen alue jäi Brittien miehitysvyöhykkeelle ja palveli vankilakaupunkina kylmän sodan ajan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Myöhäiskeskiaikaa tallella

Goslar on yksi ehjimmistä myöhäiskeskiajalta säilyneistä kaupungeista.

Keskusta-alue kapeine kujineen torin ympärillä on ehjä pittoreski kokonaisuus, yhteensä aikakauden rakennuksia on säilynyt noin 1800.

Puurunkoiset talot ovat koristeltu kaiverruksin. Jokaisella talolla on tarinansa. Veistetyt hahmot kuvastavat talon asukkaan ammattia ja suvun historiaa.

Tietysti myös enkelit, paholaiset ja muut ajalle tärkeät mytologiset hahmot on huomioitu talon suojelukseksi. Asukkaan varallisuus näkyy talon koon lisäksi koristelujen määrästä.

Torilla kellopeli mekaanisine nukkeineen esittää kaupungin historian tietyillä kellonlyömillä.

Ja koska Goslar ei ole mikään ulkoilmamuseo, vaan eläväinen pikkukaupunki, kannattaa hotellihuonekin varata pienistä vanhoista hotelleista keskustassa.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka

Lue myös: Matkailukohde syvältä – tuhatvuotinen Rammelsberg