Ennen Audia ja Mersuja oli paljon Packardeja ja Cadillaceja - näin komeilla vaunuilla tasavallan presidentit ovat vuosisadan varrella matkustaneet

Paasikiven virka-autona toimiva Cadillac Fleetwood Helsingin Mannerheimintiellä matkatoimisto Kalevan ja ravintola Hansan edessä Puolustusvoimain lippujuhlapäivän paraatissa 4.6.1952.

Tasavallan presidentin tuliterästä virka-autosta inspiroituneena päätimme tehdä aikamatkan sen edeltäjiin sadan vuoden ajalle. Historia aiheen ympärillä on täynnä politiikkaa - sekä sen välttelyä.

Istuva tasavallan presidentti Alexander Stubb peri virkaanastujaistensa myötä edeltäjältään Sauli Niinistöltä vuosimallin 2012 Mercedes-Benz S600 Guardin, joka oli jo kolmas S-sarjan Mercedeksen sukupolvi putkeen Suomen presidentin virka-autona. Tuo Mercedes meni nopeasti vaihtoon, ja näin valtakunnan ykkösautoksi tuli ensimmäistä kertaa Audi. Nykyisin presidentti matkustaa siis kumipyörillä kulkiessaan aivan tuliterän Audi A8L Securityn kyydissä.

Tasavallan presidentin virka-autojen pitkä historia on kuitenkin mustia Audeja ja Mersuja värikkäämpi, sanottaisiinko jopa suurvaltasuhteiden värittämä. Vaikka viimeiset 30 vuotta alla on ollut aina saksalainen auto, on ylivoimaisesti suurimman osan virka-autoista alkuperämaa ollut Amerikan Yhdysvallat. Monien kymmenien vuosien ajan mikään muu kuin amerikkalainen auto ei kyennyt välittämään riittävällä tavalla Suomen presidentin arvovaltaa tieliikenteessä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Erityisesti Packard oli kova sana ennen sotia

Joko Suomi on itsenäisenä tasavaltana nuori tai sitten automobiili keksintönä vanha, mutta Suomen presidentti on voinut instituution alkuvuosilta asti luottaa tähän rakastamaamme kulkuvälinemuotoon.

Presidentti Relanderin virka-autona toimi valkoinen Packard Six, kuvassa vuonna 1929. Nimensä mukaisesti siinä käytettiin kuusisylinteristä rivimoottoria. KUVA: Mäntsälän museotoimen kuvakokoelma

Yksi varhaisimmista esimerkeistä asiasta on ylläolevan 95 vuoden takaisen kuvan Packard Six noin vuosimallia 1927. Auto on tuonut tasavallan toisen presidentin, Lauri Kristian Relanderin Mäntsälän Saaren kartanolle, ja sitä on kuljettanut presidentin adjutantti, majuri Börje Söderström.

Kyseinen Packard Six on kaikista mustista ja tummansinisistä virka-autoista poiketen valkoinen, jota toki myös pidetään arvoauton värinä. Kansalaiset kuitenkin keksivät valkoiselle presidentin virka-autolle liikanimen "maitoauto", ja seuraavat virka-autot olivatkin taas yllättäen mustia.

Kuvassa presidentti Svinhufvud on nousemassa lahjaksi saamaansa autoon. Herrojen keskellä on rouva **Ellen Svinhufvud**, vasemmassa laidassa majuri Börje Söderström ja oikeassa reunassa puolestaan eversti **Heikki Kekoni**. KUVA: Valokuvaamo Pietisen kokoelma via Finna

Kolmanteen tasavallan presidenttiin, P. E. Svinhufvudiin, liittyy myös hyvin mielenkiintoinen autotarina. Oheisessa kuvassa hän on aivan presidenttikautensa alussa 4.6.1931 vastaanottanut Presidentinlinnan pihalla hänelle lahjoitetun Chevrolet Coupé de Villen vuosimallia 1931. Auton lahjoittivat presidentille General Motors Nordiska ja Suomen General Motors, ja ennen tätä se oli ollut hetken Chevrolet-näyttelyssä silloisessa Hotelli Fenniassa Helsingin Mikonkadulla.

Presidentille lahjoitettu Chevrolet oli todennäköisesti maailman ainoita laatuaan, eikä ainakaan USA:n Chevrolet valmistanut autoa koskaan tällaisella umpinaisella takamatkustamolla ja avonaisella ohjaamolla. Auto onkin varmasti muokattu tällaiseksi Chevrolet Independence Special Sedanista vasta Euroopassa. Esimerkiksi sen tuulilasi on selvästi räätälöity vain tähän autoon.

Tässä kuvassa presidenttipari istuu jo auton takapenkillä. Oheisesta kuvakulmasta näkee hyvin, kuinka auton katto on katkaistu keskeltä, jolloin etuosa on saatu avomalliseksi. KUVA: Valokuvaamo Pietisen kokoelma via Finna

Moottori kirjoittaa numerossaan 4/1931 Chevroletin lahjoituksesta presidentti Svinhufvudille, ja myös presidenttiparin tuntemuksista lahja-autoa vastaanottaessaan:

— Presidentti ja rouva Svinhufvud ottivat lahjan vastaan, ja lausuivat he tyytyväisyytensä vaunun ulkoasusta ja sen mukavuudesta. Presidenttipari totesi, että heidän ei ole mikään hätä istuessa yhdessä vaunun tilavassa peräosastossa.

Parasta kaikesta kuitenkin on, että presidentti Svinhufvud innostui asiaan niin, että hän ilmoitti aikovansa heti opetella itse autoa ajamaan ja suorittaa ajokortin lähitulevaisuudessa. Lienee varmaa, että kunnianarvoisa presidenttimme, joka korkeasta iästään huolimatta on harvinaisen tarkka ampuja, sangen pian ohjaa omaa vaunuaan varmalla, vapisemattomalla kädellä, aluksi Luumäellä, jonne Chevrolet Koe A 50 heti lähetettiin, mutta toivottavasti pian myöskin pääkaupungin liikenteessä. Presidentti Svinhufvudille ei tosiaankaan mikään inhimillinen näytä olevan vierasta. Ja automiehillä on syytä iloita, jos tasavallan päämieskin saa autokärpäsen.

Todellakin on syytä iloita. Ja syytä on iloita myös siitä, että täällä Moottorin verkossa saadaan vuonna 2024 siteerata oman lehden juttua samasta aiheesta 93 vuoden takaa.

Amerikkalaisissa pitäydyttiin myös YYA-aikana

Sodan jälkeen tilanne Neuvostoliiton suhteen oli kuumaakin kuumempi, ja vähintä oli siirtää Natsi-Saksasta lahjoituksena saatu Mannerheimin Mercedes-Benz 770 pois julkisuudesta. Autot - ainakin siis presidentin virka-autot - tehtiin Amerikassa kuitenkin myös vaaran vuosina ja Neuvostoliiton kanssa solmitun YYA-sopimuksen jälkeen.

Muun muassa autoilun kansallisessa vastuumuseossa Mobiliassa Kangasalla on esillä tuolta herkältä aikakaudelta peräisin oleva Packard Twelve Seven Passenger Limousine vuosimallia 1938, osana Valtaapitäviä -erikoisnäyttelyään. Kyseisen auton osti vuonna 1939 Suomi-filmin omistajiin lukeutunut Nils Dahlström. Auto oli kiertänyt Euroopan autonäyttelyitä ennen päätymistään Helsingin autonäyttelyyn, josta Dahlström auton osti. Dahlström täten luuli ostaneensa vuosimallin 1939 Packardin, saaden vasta myöhemmin tietää ajavansa vuotta vanhemmalla.

Mannerheimin virkakäytössä ja myöhemmin myös omistuksessa ollut Packard Twelve Seven Passenger Limousine pitää sisällään 175 hevosvoiman 7,75-litraisen V12:n.

Autojen pakko-otot olivat sotien aikaan yleinen käytäntö, ja Dahlström joutuikin luopumaan Packardistaan juuri ennen jatkosodan syttymistä. Komean edustussedanin paikka ei ollut yhtään vähempi kuin marsalkka C.G.E. Mannerheimin virka-autona toimiminen rekisteritunnuksella SA-1. Sodan päätyttyä Mannerheim jatkoi tunnetusti tasavallan presidenttinä, ja sama Packard toimi edelleen rauhankin aikana hänen virka-autonaan. Eläkkeellä marsalkka sai edelleen käyttää samaa autoa, sillä hän oli vaihtanut sen Puolustusvoimien kanssa kolmeen Adolf Hitleriltä sodan aikaan lahjaksi saamaansa maastoautoon. Sittemmin auto on kulkeutunut Uudenkaupungin telakan kautta tähän päivään, täpärästi välttäen romutuksen, ja nykyisin hienoon kuntoon entisöitynä.

Vuonna 1948 solmittu Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä eli tuttavallisemmin YYA siirsi muun muassa Puolustusvoimien kaluston vuosikymmeniksi pitkälti neuvostoaikaan, mutta presidentit eivät neuvostolimusiineilla ajelleet - itänaapurin hyvästä yrityksestä huolimatta.

Mobiliassa esillä oleva ZIS-110 on todellisuudessa teknisesti 1940-luvun alun Packard Super Eightin kopio. Täten sitä vauhdittaa mahtava 6,0-litrainen kahdeksansylinterinen rivimoottori 140 hevosvoiman tehoisena.

Samaisessa Mobilian Valtaapitäviä -erikoisnäyttelyssä on nimittäin esillä myös neuvostoliittolaisvalmisteinen ZIS 110 vuosimallia 1948. Tällaiset limusiinit Neuvostoliiton johto lahjoitti muun muassa tovereilleen Mao Zedongille, Kim Il-Sungille ja Ho Tši Minhille - sekä J.K. Paasikivelle ja Urho Kekkoselle. Suomeen kaksi ZIS 110:tä tuli vuonna 1955, kun silloinen pääministeri Kekkonen ja presidentti Paasikivi kävivät Moskovassa uusimassa YYA:n ja sopimassa Porkkalan palauttamisesta takaisin Suomelle. Neuvostojohto lahjoitti autot Kekkoselle ja Paasikivelle ilmeisen toiveikkaana siitä, että Suomen valtion ylin johto alkaisi käyttää virka-autonaan Amerikanrautojen sijaan neuvostoliimusiineja. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan ZIS:it otettiin vastaan henkilökohtaisina lahjoina, ja niistä maksettiin lahjavero. Mobiliassa esillä oleva yksilö on silloisen pääministeri Kekkosen vastaanottama ZIS.

Suomen tasapainoillessa kahden suurvallan välillä puolueettomana, ensiarvoisen tärkeää oli, että kaikki virka-autot ostettiin rahalla, eikä niitä koskaan vastaanotettu lahjoituksina Neuvostoliitosta tai Yhdysvalloista.

YYA:sta ja suomettumisista huolimatta Paasikiven virka-autona toimi erittäin amerikkalainen Cadillac Fleetwood. Tässä Paasikiven auto ajaa Helsingin Mannerheimintiellä matkatoimisto Kalevan ja ravintola Hansan edessä Puolustusvoimain lippujuhlapäivän paraatissa 4.6.1952. KUVA: Museovirasto via Finna

Kekkoselle Chryslereita ja Cadillaceja

Vuodesta 1956 alkaen kaikki Suomen presidentit olivat 25 vuoden ajan Kekkosia, mutta kaikki virka-autot eivät olleetkaan enää Cadillaceja tai Packardeja.

Oheinen vuosimallin 1963 Chrysler New Yorker 4 Door Sedan Heinel on presidentin kanslian ruotsalaiselta Heinelilta tilaama erikoiskorimallin New Yorker presidentti Kekkosen virka-autoksi. Heinel oli räätälöinyt vastaavanlaiset Chryslerit hieman aiemmin Ruotsin kuningas Kustaa VI Aadolfille ja Tanskan kuningas Frederik IX:lle, mistä TPK varmasti keksi auton tilata.

Presidentti Kekkosen vuoden 1963 Chrysler New Yorker odottaa Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosyginia ja presidentti Kekkosta Hangon satamassa 9.10.1968, Kosyginin tehtyä odottamattoman vierailun sotalaivalla Suomeen kalastamaan presidentti Kekkosen kanssa. Tämä nimenomainen auto on myös esillä Mobilian näyttelyssä. KUVA: V. K. Hietasen kokoelma via Finna

Chrysler New Yorker palveli presidentti Kekkosen toisena kahdesta virka-autosta vuoteen 1972 asti. Toisen New Yorkerin presidentin kanslia tilasi vuonna 1971.

Chryslerien ohella Kekkosen valtakauden kaikkiaan viiteen virka-autoon mahtui myös Cadillaceja. Tämä vuosimallin 1969 Cadillac Fleetwood 75 Limousine oli toinen kaikkiaan kolmesta Kekkosen virka-autona toimineesta Cadillacista, sillä ensimmäinen hankittiin vuonna 1962 ja toinen puolestaan Kekkosen viimeisen kauden aivan lopussa, vuonna 1979. Auto on panssaroimaton. Se poistettiin käytöstä vuonna 1981, ja vuonna 2013 sen lahjoitti Mobilialle Tasavallan presidentin kanslia.

Kekkosen Fleetwood 75:n keula viestii voimasta ja vallasta.

Kekkosen tavoin Cadillacia käytti edelleen myös tasavallan yhdeksäs presidentti Mauno Koivisto, joka jäi viimeiseksi amerikkalaisten autojen aikakauden presidentiksi. Koivisto "peri" Kekkoselta tämän viimeisen Cadillacin, kunnes vuonna 1984 käyttöön tuli panssaroitu Fleetwood Limousine. Se palveli uskollisesti Koiviston toisen kauden loppuun eli vuoteen 1994. Nykyisin se on lahjoitettuna Espoon automuseon kokoelmissa.

Mauno Koivisto perheineen poistumassa presidentinlinnasta Martti Ahtisaaren virkaanastujaispäivänä 1.3.1994. Tähän päättyi Cadillacin ja ylipäätäänkin amerikkalaisten autojen aikakausi Suomen valtakunnan ykkösvaununa. KUVA: Museovirasto via Finna

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mercedeksen myötä eurooppalaiseen aikaan

Suomen asemoituminen kansainvälisessä politiikassa näkyi presidentin virka-auton valinnassa seuraavan kerran isosti vuonna 1994, kun presidentiksi valittiin Martti Ahtisaari. Maakuntamatkoistaan tunnetuksi tullut Ahtisaari sai matkustaa tuliterän korimallin W140 Mercedes-Benz 600 SEL Guardin takapenkillä. Juuri tuohon aikaan Suomi oli päässyt eroon suurvaltojen puristuksesta, ja uusi identiteetti löytyi länsieurooppalaisena valtiona. Tuohon identiteettiin sopi vallan mainiosti saksalainen Mercedes-Benz.

Tässä artikkelissa on nähty entisiä virka-autoja, jotka ovat edelleen olemassa, mutta kaikki ne ovat ansaitulla eläkkeellä. Poliisi kuitenkin keksi vasta kuluneena keväänä virka-auton tehtävästä eläköityneelle Niinistön 12-vuotiskauden Mercedes-Benz S600L Guardille uusia tehtäviä. Tässä kuvassa auto on toimittamassa näitä uusia tehtäviä kesäkuussa 2024.

Ahtisaaren Mersu palveli hänen kuusivuotiskautensa läpi Tarja Halosen ensimmäiselle kaudelle asti. 2000-luvulla oli kuitenkin aika vaihtaa 2000-luvun S-sarjalaiseen, ja seuraava askel olikin S600 Guard W220-korimallin edustajana. Ympyrä suljetaan lopuksi toteamalla uudelleen, että kolmas ja toistaiseksi viimeinen Mercedes Suomen tasavallan presidentin virka-autona oli vuosimallin 2012 ja korimallin W221 S600L Guard.

Lähteet: Finna, KampiVeivi, Trafiikki-museot, Mobilia, Espoon automuseo