Erilainen museo Saksassa: keskiössä kuolema ja hautaaminen

Kiinnostaako kuolema? Tai Balsamointi? Tai hautausarkkujen historia? Hautaamisen kulttuuriin keskittyvä museo Saksan Kasselissa keskittyy aiheeseen – ja vetää hiljaiseksi.

Kuoleman ympärille on rakentunut vuosituhansien varrella oma kulttuurinsa; miten vainajia on haudattu, muistettu ja surtu. Saksan Kasselissa sijaitseva Sepulkral-museo (lat. sepulcrum = hauta/lepopaikka) eli hautaamisen kulttuuriin keskittyvä museo kertoo paitsi kuolemasta myös hautaamisen historiasta. Siinä ohessa käsitellään myös surua, miten monissa muodoissa se esiintyy.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Hautaamisen historia

Hautaamiseen kulttuuriin liittyy lukuisia hautaaamistapoja ja uskomuksia. Siksi museossa käydään läpi mm. niin hautausmaiden, krematorioiden, arkkujen kuin myös hautakivien historiaa. Jo hautaamiseen liittyvä historia itsessään on mielenkiintoinen. Harva tietää, miten viimeiset lepopaikat ovat syntyneet ja kehittyneet.

Myös se on mielenkiintoista, miten ihmiset haluavat kuolleita muistaa. Yllättävän moni kantoi esimerkiksi ennen vanhaan vainajan hiuksia koruissa. Tämä ilmiö poistui vasta 1900-luvun alkupuoliskolla.

Ja totta kai kuolemaan ja hautaamiseen liittyvät myös siihen kuuluvat käytännöt. Tämä käy ilmi mm. siitä, miten vainajien muistoa on vaalittu. Tähän kuuluvat paitsi hautakivet ja -kirjoitukset myös lohdutusrunot, hautajaissävellykset ja hautajaissaarnat. Tietysti aiheeseen kuuluvat myös hautajaisiin liittyvät tavat – aina viimeisestä matkasta lähtien. Arkkuun laitetaan yhä matkalle mukaan erilaisia esineitä. Niiden pitää vain olla sellaisia, että ne maatuvat hyvin.

Balsamointi on sekin vanha taito, mutta mitä siitä tarkkaan ottaen tapahtuu? Ja miten balsamointityökalut ovat kehittyneet. Se selviää museossa – kuten myös se, miksi hautajaisissa ja suruaikana on tapana pukeutua mustaan.

Pistää miettimään syntyjä syviä

Kuolemaan liittyvä museo on vaikuttava ja koskettava kokemus, koska se väkisinkin pistää vierailijan pohtimaan teemaa syvällisemmin – joko läheisten tai jopa omaa kuolemaa koskevien tuntemusten kautta.

Surulle on annettu itse asiassa aika paljon tilaa museossa, surun kautta kun on helpompi lähestyä ihmisiä kuin itse kuoleman. Moni käsittelee kuolemaa yhä hyvin henkilökohtaisesti. Tätä aihetta käsitellään useampien henkilökohtaisten tarinoiden mutta myös kuvien ja suruviestien kautta. Ja vaikka suru on henkilökohtainen kokemus, se on myös ihmisiä yhdistävä tekijä.

Eikä museossa keskitytä vain kuoleman jälkeisiin tapahtumiin vaan herätetään keskustelua myös kuolemaan valmistautumisessa. Yksi koskettavimmista näyttelyn esineistä on valokuvien sarja Ranskassa olevasta hevosesta, joka vierailee sairaalassa parantumatonta syöpää sairastavien ihmisten osastolla. Myös eläimet tuntevat empatiaa – ja surua.

Tieteellinen tutkimus

Koska museo on osa tieteellistä laitosta, sen tehtävänä on tutkia hautaamisen kulttuuria etenkin Saksassa. Museon perustana on saksankielisissä maissa kehittynyt hautauskulttuuri, mikä tietysti rajaa aihealuetta jonkin verran. Museon kokoelma on silti vaikuttava – eikä edes mahdu näyttelytilaan.

Museon noin 25 000 esineen kokoelma on peräisin pääasiassa kristillisestä länsimaisesta kulttuurista, kokoelmaan kuuluu esineitä ajanlaskun alusta aina nykypäivään asti. Kokoelmaa laajennetaan jatkuvasti hankintojen ja lahjoitusten kautta.

Ja koska kyseessä on tieteellinen tutkimuslaitos, se tutkii kuolemaan liittyvää kulttuuria paitsi historiallisesti myös tuohon kulttuurin jatkuvasti syntyviä muutoksia. Ja koska maailma muuttuu ja erilaiset kulttuurit kohtaavat entistä useammin, museota laajennetaan jatkuvasti – myös eri alkuperää ja maailmankatsomusta edustavien ihmisten kautta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Keskellä Saksaa

Museo sijaitsee siis Kasselissa, melko keskellä Saksaa ja Saksan läpi pohjois-eteläsuunnassa kulkevan A7-moottoritien varrella. Ja jos ei jaksa Kasseliin asti mennä, toki hautaamisen kulttuurin liittyvä museo on vierailtavissa myös omalta kotisohvalta: linkki virtuaalivierailuun aukeaa tästä. Ja jos haluaa käydä paikan päällä, kannattaa kiiruhtaa, sillä ensi vuonna museo menee kiinni pidemmäksi aikaa kunnostustöiden vuoksi.

Eikä Kasseliin tarvitse mennä pelkästään tämän museon takia. Ihan vieressä on kaupungin tunnetuin museo eli Grimmwelt. Se on Grimmin veljeksiin keskittyvä upea museo, jossa kerrotaan paljon muutakin kuin pelkkiä satuja. Olemme käyneet sielläkin, linkki tuohon artikkeliin aukeaa tästä.

Hautaamisen kulttuurin museon kotisivut: https://www.sepulkralmuseum.de/

Ja jos hautaaminen ja kuolema kiinnostavat, vastaavia museoita löytyy mm. Amsterdamista, Lontoosta ja Wienistä.