Huutokauppahelmet: Vauxhall Monaro 5.7 V8

Vauxhall Monaro on brittimerkin logoja kantava australialaisvalmisteinen muskeliauto kunnon koneella.

B-mallin Opel Omegasta ei koskaan valmistettu coupeversiota, ainakaan sellaista, jonka keulalla olisi 5.7-litrainen pikkulohko-V8 ja tämän kaverina manuaalilaatikko. Tästäkin huolimatta on täysin mahdollista ostaa hyvin samankaltainen auto, ja brittiasiakkaille sellaista myytiin Vauxhall-liikkeistä.

Jutun juoni on tietysti australialainen Holden, jonka 80- ja 90-lukujen sekä 2000-luvun alun mallistossa komeili monta takavetoista Commodore-mallia. Nämä pohjasivat osin teknisesti, osin ulkoisesti Opel Omegaan/Senatoriin ja sitä ennen Rekordiin, kuitenkin australialaisten teiden ja tienkäyttäjien vaatimusten mukaan suunniteltuina. Korirakennetta täytyi jämäköittää eikä aivan pienimmillä neloskoneilla tehnyt noilla markkinoilla mitään. 1990-luvun VT-korimallin Commodore näytti sopivasti pullistetulta ja venytetyltä B-Omegalta, ja 2000-luvun alussa se sai rinnalleen erittäin solakasti muotoillun Monaro-coupen, jonka nimi juonsi juurensa vuosikymmeniä aikaisemmin valmistettuihin muskelimalleihin.

Holdeneille epätyypillisesti, Monaroa vietiin Australiasta myös merentakaisille markkinoille. Yhdysvalloissa sitä myytiin uutena Pontiac GTO:na muutaman vuoden ajan, ja näitä autoja on päätynyt Suomeenkin jokunen. Iso-Britanniassa Monaroa myytiin Vauxhallin merkkilätkillä, mikä teki autosta sikäli harvinaisen uudemman Vauxhallin ettei autoa saanut lainkaan Opel-versiona. Asiaan luulisi vaikuttaneen se, että alkuperäinen Holden oli samalla lailla tarjolla vain oikeanpuoleisella ohjauksella, mutta toisaalta Monaro kuitenkin suunniteltiin myös vasemmalta ajettavaksi, Yhdysvaltain markkinoiden Pontiac-version takia.

Juttumme auto on uudenveroisena säilynyt, nyt jo 20-vuotias 2005-vuosimallin Monaro. Sen matkamittarissa on vasta 1800 mailia eli alle 3000 kilometriä, siitäkin huolimatta että omistajia on tässä ajassa ehtinyt olla neljä. 354-hevosvoimainen V8-Vauxhall liikkuu 5.7-litraisen LS1-moottorin turvin ja pykäliä sen manuaalilaatikossa on kaikkiaan kuusi. Vähäisistä maileista huolimatta autoa on huollettu ja katsastettu säntillisesti – kenties Monaroa on haluttu sen voimavarojen takia säästellä vain hyville säille, joita sumujen saarilla on tunnetusti vähänlaisesti. Musta nahkasisusta vaikuttaa virheettömältä ja autoyksilö on kuin se olisi viettänyt parisenkymmentä vuotta museossa.

Collecting Cars -sivustolla myytävä Monaro menee kaupaksi keskiviikkoiltana 12.3, ja tällä haavaa hinta on noussut noin 10 tuhannen punnan tienoille. Vilkaisu brittiläiseen Autotrader-kauppapaikkaan kertoo, että hieman enemmän ajetun 2005-mallisen Monaron saa noin 18,000 puntaan eli 21,400 euroon, joten tämän käytännössä ajamattoman auton odottaisi vielä helpostikin tuplaavan, ellei triplaavan hintansa.