Käytetyt erikoisuudet – Lada 1500 S

Tuplavalot paljastavat pedon. Lada 1500 S on Neuvostoliiton kansanauton ärjympi velipuoli.

Lada 1500 S on oikeastaan jonkinlainen käsite autoharrastajapiireissä. Tämä siitäkin huolimatta, että se kertoo autosta kovin vähän. Perinteisen autonvalmistajan ja mallin sijaan kerrotaan näin oikeastaan automerkki ja moottori.

Vuonna 1966 perustettu VAZ, eli vapaasti käännettynä Volgan autotehdas, on venäläinen autonvalmistaja, jonka nimi on sittemmin muutettu muotoon AvtoVAZ. Se perustettiin Neuvostoliiton ja Italian yhteistyöprojektina Fiatin vahvalla tuella. Uusien tehdasrakennusten ympärille rakennettiin kaupunki, jonka nimeksi tuli Toljatti.

Ensimmäinen auto valmistui vuonna 1970 ja se oli VAZ-2101, jonka myyntinimenä kotimarkkinoilla toimi Žiguli. Muilla markkinoilla samaa autoa myytiin kuitenkin nimellä Lada, jonka me suomalaisetkin hyvin tunnemme. Kyseinen auto oli käytännössä Neuvostoliiton erityisvaatimuksiin sovitettu, ja siellä valmistettu, Fiat 124.

Parannuksiin kuuluivat muun muassa alumiiniset rumpujarrut takana, kehittyneempi moottorikonstruktio, korotettu jousitus ja paksumman pellin käyttö koriosissa. Edullinen ja järkevä auto oli tarkoitettu tavallisen kansalaisen liikutteluun.

Lada oli erityisen suosittu entisen itäblokin maissa. Nelivetoisen maastoauton kaipuu lisäsi saman merkin vientiohjelmaan Lada Nivan, joka onkin jo vieraillut Käytetyt erikoisuudet -juttusarjassa. Tällä kertaa keskitymme kaksivetoiseen Ladaan, joka päivittyi vuosien varrella useaan otteeseen.

Käytetty erikoisuus – Lada 1500 S

Keravalta löytyy Lada 1500 S vuosimallia 1985. Ilmoituksen perusteella kyseessä on kalliimpaan Lada 1600 -koriin rakennettu VAZ-21061. Vaihtoehtoja olisi tuon Lada 1500 S -merkinnän mukaan nimittäin vielä useampia.

Kyseessä on joka tapauksessa piskuisempi lähes 1,5-litraisella moottorilla varustettu versio. Sylinterikannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu nelisylinterinen rivimoottori tuottaa noin 75 hevosvoimaa. Tämä välitetään takapyörille nelipykäläisen käsivalintaisen vaihteiston kautta.

Itse auton väri muistuttaa lähinnä kermanvaaleaa. Se ei välttämättä korosta parhaalla tavalla kromisia somisteita, mutta toisaalta sopii kyllä automallin tarinaan. Ulkokuoressa on jotakin selittämättömän uljasta, jota korotetun maavaran jousitus saattaa korostaa.

Sisätiloissa hallitsee vain vienosti ulkopinnasta poikkeava vaaleanruskea hieman eri sävyissä materiaalista riippuen. Kojelaudasta ja hallintalaitteista löytyy mustaa ja hillitty määrä erehdyttävästi jalopuulta näyttävää pintaa.

Auton kuntoa kehutaan myös myynti-ilmoituksessa ja samalla listataan runsaasti alustaan uusittua osaa, kuten: iskunvaimentimet ja jouset auton molemmissa päissä, ylä- ja alatukivarret edessä, kallistuksenvakaajan puslat edessä sekä takatukivarsisarja. Näiden lisäksi myös kytkin, pakoputki, tankki ja vauhtipyörä kerrotaan uusitun.

Autolla on myynti-ilmoituksen mukaan ajettu esimerkiksi Helsingistä Kaskisiin ongelmitta. Mittarilukemaksi on ilmoitettu 105 000 kilometriä ja hintapyynti on kirjoitushetkellä 3 500 euroa. Olisiko autolla sääli ajaa talvella vai olisiko se talvisiin olosuhteisiin suunnitellulle autolle juuri oikeaa käyttöä? Sen saa seuraava omistaja itse päättää.

Teksti: Henri Posa; Kuvat: Tori.fi