Käytetyt erikoisuudet: Renault Grand Espace, maanteiden Pendolino

Voiko tila-auto olla käytetty erikoisuus, tai tuleva klassikko? Kun kyse on lähtökohtaisesti Suomessa varsin harvinaisesta autosta – totta kai. Kun kyseessä on vielä autoluokan pioneeri muutamine erikoisine ratkaisuineen, on Renault Espace ehdottomasti tarkastelemisen arvoinen.

Renault Espace on alun alkaen ensimmäisiä markkinoille tulleita tila-autoja. Näitä pitkäkattoisia kuljetusratkaisuja alkoi tipahdella myyntiin 1980-luvun puolivälin tienoilla, ja kymmenen vuotta myöhemmin monen merkin valikoimasta löytyi jo sellainen. Eri valmistajien tila-autoja on vuosien varrella verrattu vaikka mihin: Ford Aerostar oli kuin avaruussukkula, Pontiac Trans Sport kuin rikkaimuri, Toyota Previa kuin iso kananmuna – ja Renault Espacen innoituksena lienee ollut ranskalainen TGV-luotijuna.

Espacen kehityksen perusperiaatteet luotiin Englannissa, Chryslerillä. Taustalla oli melkoinen merkkien sekasotku: Chryslerin sateenvarjon alla liikkui sekä Matraa että Simcaa, ja Peugeot-Citroenin ostettua Chryslerin Euroopan toiminnot itselleen, tuolloisesta Chryslereistä brändättiin Talbot. Solaraksikin aikanaan nimettyä 1307:aa tehtiinkin Uudessakaupungissa ensin Chryslerinä, kunnes se ja Horizon muuttuivat Talbotiksi.

Matra, Simca ja Talbot -nimet lätkittiin kaikki jossakin vaiheessa Rancho-pikkupakuun, joka periaatteessa vastasi nykyistä ajatusta etuvetoisesta crossoverista, mutta näytti korkean takaosansa takia jonkin verran sekä Fiat Fiorinolta että ns. paavimobiililta. Matralle Chryslerillä kehitellyn Espacen oli tarkoitus korvata tuo Simca 1100-pohjainen vapaa-ajan auto, mutta siirryttyään yhtiön ratin taakse, PSA ei lähtenyt viemään projektia eteenpäin. Mikä moka! Vuonna 1983 Matra-yhtiö osti autoalan toiminnot takaisin itselleen PSA:lta ja vei tila-autokonseptin suunnitelmat Peugeotin valtio-omisteiselle kilpailijalle, Renaultille. Koska Espacea oli suunniteltu jo 1970-luvun puolelta lähtien, sen vieminen tuotantoasteelle ei kestänyt kauaa. Ensimmäiset Espacet esiteltiin jo kesällä 1984, ja kun myynti lähti kunnolla vetämään, Matra joutui lopettamaan oman Murena-urheiluautomallinsa valmistamisen voidakseen täyttää Espacen tilauskannan.

Ensimmäisen korimallin Espace päivitettiin varsin isolla kädellä 1980-luvun lopulla, ja 1990-luvun alussa markkinoille tuotu kakkoskorin auto oli silti vielä pitkälti samaa tavaraa, vain uudelleen muotoiltuna. Tuosta mallista tehtiin pari hyvin mielenkiintoista konseptia: ensiksikin Biturbo Quadra, joka oli nimensä mukaisesti tuplaturbo ja neliveto, sekä Espace F1, jossa Espacen levitetty muovikoppa oli laskettu kuin formula-auton päälle. Moottorina oli vuoden 1993 Williams-Renault F1 -auton voimanlähdettä vastannut V10. Sekä Biturbo Quadra että Espace F1 jäivät yksittäiskappaleiksi, mutta nelivetoa kyllä tarjottiin asiakkaillekin. Myös veekuutoset tulivat tuolloin tarjolle.

Vuonna 1996 esiteltiin Espacen kolmoskori, ja tämä juttumme auto onkin siis viimeistä yhä Matran valmistamaa Espacen korimallia. Myöhemmät Espacet ovat olleet kokonaan Renaultin suunnittelemia ja valmistamia, mutta sukkulan ja luotijunan muotoja yhdistelevä, 1996-2002 valmistettu kolmos-Espace on vielä sisimmässään Matra, ja sen koripaneelit ovat lujitemuoviset kuten edeltäjissään.

Periaatteessa Matra-sukuisten Espacejen viimeinen ilmentymä oli perin merkillinen, kolmeovinen Avantime, joka oli oikeastaan coupemallin tila-auto. Niitä tehtiin vain vuodet 2001-2003, ja mallin flopattua Matran matka autonvalmistajana tavallaan katkesi siihen. Sekä vuonna 2015 että 2023 esitellyt tuoreimmat Espacet ovat olleet huomattavasti tavanomaisempia crossover-tila-autoja, eikä niiden muotoilusta juuri löydä alkuperäisen junakeulan tyyliä.

Hyvinkäällä myytävä, 2001-mallinen auto on vieläpä nimenomaan Grand Espace, eli siinä on pidempi akseliväli ja peräylitys. Tässä yksilössä kuljetuspuolta ei hoida iso kolmelitrainen V6, vaan voimanlähde on Meganeissa, Lagunoissa ja urheilumallin Clioissa tavattu F4R-neloskone. Auto on jo tuotannon loppupäästä, ja kilpiä tulkitsemalla sen voi päätellä olevan käytettynä Suomeen tuotu.

Espacet olivat kyllä Renaultin Suomen maahantuontiohjelmassa vuonna 2001, mutta vain lyhyellä akselivälillä ja kaksilitraisena. Automaattimallista sai pulittaa uutena lähemmäs 285,000 markkaa. Kilpailijoista Previa maksoi automaattina yli 300 tuhatta, kun taas Chrysler Voyagerin sai kutoskoneisena ja pitkänäkin alle 280 tuhannella. Ford-VW-Seat -tila-autokolmosista myytiin vain Ford Galaxyä, joten VW-merkkiuskollisten oli päädyttävä T4-korin Caravelleen.

Seitsemänpaikkaisessa Grand Espacessa on tilaa muullekin kuin vain istuimille. Laite on niin pitkä, että vaikka taaimmaiset istuimet ottaa käyttöön, niiden taakse jää vielä kunnolla tilaa matkatavaroille. Jakkaroita voi myös siirrellä lattiakiskoillaan niin, että jalkatilaa voi säädellä tarpeen mukaan. Ja jos taaimmaiset penkit jättää kotiin, perässä on erittäin laajat lastausmahdollisuudet.

Kuljettaja istuu kuin avaruuslaivan puikoissa, ja vaikutelmaa täydentää kojelaudan orgaanis-ergonominen muotoilu. Ilmastoinnin säätimet on tuotu kaukosäädintä muistuttavaan mötikkään kojelaudan vasempaan laitaan, ja etumatkustajakin voi säätää lämpötilaa omalta puoleltaan. Keskikonsolia ei ole, vaan sen tilalla on iso hansikaslokero. Etuistuimet ovat kapteenintuolit, jotka pyörähtävät ympäri vaikkapa konferenssin pitämistä varten.

Automaattivaihteisen Espacen matkamittarissa on vasta reilut 200,000 kilometriä ja auto on vastikään katsastettu. Kahden ja puolen tonnin pyyntiin nähden se tarjoaa hienot mahdollisuudet joko käyttöharrasteeksi tai muiden harrasteautojen huoltoautoksi: ajatella, kuinka paljon korinosia tai vanteita sillä saisi kuskattua.

(Lähde: Nettiauto.com)