Klassikko: Range Roverin historia todistaa, miten alkuperäinen konsepti osui kerralla maaliin

Eurooppalaisten luksusmaasturien pioneeria, alkuperäistä Range Roveria valmistettiin yli neljännesvuosisadan ajan. Taival todistaa myös jatkuvan tuotekehityksen voiman.

Aiempaa hienostuneemman maastoauton kehitystyö karun ja tarkoituksenmukaisen Land Roverin rinnalle aloitettiin Iso-Britanniassa vuonna 1965. Yhtiö tehtaili samaan aikaan myös mukavia ja loisteliaita Rover-henkilöautoja, joten uuden projektin kunnianhimoiseksi tavoitteeksi otettiin tavallaan näiden kahden maailman yhdistäminen.

Kovat tavoitteet

Kehityslista oli haastava. Niin mukavuuden, suorituskyvyn, ajo-ominaisuuksien, jarrujen, polttonesteen kulutuksen, näkyvyyden, lämmityslaitteen kuin turvallisuudenkin piti olla Land Roveria paremmat – yhdistettynä vähintään yhtä päteviin huonon tien ominaisuuksiin.

Ensimmäinen, Velar-nimellä kulkenut prototyyppi vuonna 1967 muistutti jo läheisesti tulevaa tuotantomallia – moottorikin oli jo 3,5-litrainen V8. Muun muassa alustaan ja voimansiirtoon tehtiin kuitenkin perusteellisia muutoksia ennen lopullisen mallin toukokuussa 1970 tapahtunutta ensiesittelyä. Projektia oli kutsuttu työnimellä Road Rover, mutta lopulta auto ristittiin Range Roveriksi.

Ei brittivalmistaja sentään aivan ensimmäisenä liikkeellä ollut, sillä USA:ssa vastaavia herrasmiesmaastureita oli jo ehditty esitellä muun muassa Jeepin toimesta. Euroopassa ajomukavuuden ja maasto-ominaisuuksien yhdistelmä oli kuitenkin ennen kokematon.

Lukuisia uudistuksia

Vaikka Range Rover säilyi pääpiirteittäin samanlaisena pitkälle 1980-luvulle asti, pienempiä yksityiskohtia ja toiminnallisuutta viilattiin alusta alkaen. Suurempia uudistuksia olivat ohjaustehostin vuonna 1973 (alkuun lisävarusteena), neliovisuus vuonna 1981, automaattivaihteisto vuonna 1982 ja uusittu kojelauta vuonna 1984 – sekä aiemmassa jutussamme mainitut muutokset hienostuneisuuteen etenkin vuodesta 1984 eteenpäin. Esimerkiksi äänieristys oli vuosikymmenen lopulla jo täysin toista tasoa aiempaan verrattuna, ja sama päti tehostetun ohjauksen huomattavasti parannettuun tuntumaan.

V8-moottori säilyi perusteiltaan samana. Polttonesteen suihkutus kasvatti tehon kaasutinmallien 130 hevosvoiman tasosta aina 165 hevosvoimaan asti. 1990-luvun koittaessa iskutilavuus kasvoi ensin 3,9 ja sittemmin 4,2 litraan, ja tehot liittyivät parhaimmillaan jo kahdensadan hevosvoiman kerhoon.

Myös dieseliä tarjottiin jo 1980-luvun alussa janoisen veekasin rinnalle, mutta vapaasti hengittävä nokivasara ei yltänyt auton muiden ominaisuuksien tasolle. Myöhemmät turbodieselit sen sijaan sopivat luksusluokkaan selvästi saumattomammin.

Pitkä perinteen aloittaja

Rangesta rakennettiin myös monia erikoismalleja muun muassa viranomaiskäyttöön aina kuusipyöräisiä versioita myöten. Aivan mallikaaren lopulla nähtiin myös pidempiakselivälinen versio, ja kalkkiviivoilla tekniikkaankin lisättiin ilmajousituksen sekä lukkiutumattomien jarrujen kaltaisia hienouksia.

Pioneerimallin tuotanto loppui vasta vuonna 1996, jolloin kaksi vuotta aiemmin esitelty toinen sukupolvi astui lopullisesti eturiviin suorakaiteen muotoisine ajovaloineen. Ensimmäisen Range Roverin arvostusta myöhemmät mallit eivät kuitenkaan tule todennäköisesti koskaan saavuttamaan – vaikka ovatkin pitäneet alkuperäisen mallin perintöä kunniakkaasti yllä.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Moottorin arkisto